Metsien hiililuvulle on tarve

Suomalaisessa, biomassaan kytkeytyvässä hiilen viljelyssä ja hoidossa (Carbon husbandry) metsillä on keskeinen osa. Keskeisyys johtuu paitsi hiilen määrästä, myös verraten pitkäaikaisesta tiedostamme siitä, miten hiili on varastoitunut metsiimme ja miten hiiltä vuosittain virtaa joko puistamme tai puihimme. Tieto perustuu vuonna 1921 aloitettuun Valtakunnan Metsien Inventointiin (VMI).

Merkittävä osa hiilen viljelyssä ja hoidossa on myös maatalouden peltomaissa ja suotalouden turvemaissa. Niille ei ole kuitenkaan vielä VMI-seurantaan verrattavia pitkäaikaisia mittaussarjoja. Peltomaiden ja suomaiden hiilen nieluvarastoista ja vuotuisista hiilen nieluvirroista tutkimuksemme ovat vasta alkuvaiheissaan.

Metsien hiililuvun voi määrittää niin metsätilan, maakunnan, valtion kuin koko maapallon tasollakin kahdella tapaa, joko alueen koko maa-alaa kohti tai alueen metsäalaa kohti. Kansainvälisellä tasolla koko maa-alan hiililuku on yksinkertainen. Maa-alan voi määrittää kiistattomasti. Metsien hiililuku on monimutkaisempi, koska metsälle ja sen pinta-alan määrittämiselle on maailmalla lukuisa joukko kiistanalaisia määritelmiä.

Suomen metsille voimme käyttää metsien hiililukua, koska oma määritelmämme metsästä on matemaattisen kiistaton, ja se on myös sopiva ilmastolaskentaan. Metsien hiililuku saadaan jakamalla alueen metsän hiilivarasto alueen metsäalalla.

Suomen metsien koko hiilivaraston ja sen vuotuiset muutokset voi laskea Luonnonvarakeskuksen VMI-aineiston mittaussarjoista. Satavuotinen mittaussarjamme Hangosta Utsjoelle ulottuvilla otannan koealoilla tuottaa ensisijaisesti tietoa runkopuun kuutioista.

Kahdessa tuoreimmassa aineistossa (VMI 11 ja VMI 12) otannalla on selvitetty myös, paljonko puustomme biomassassa on runkopuun lisäksi oksia, lehvästöä ja juuria. Koko aineistosta voi laskea metsiemme vuotuisen hiilen nieluvaraston kehityksen (viite). Vuonna 2020 metsissämme on laskennallisesti alkuainehiiltä yhteensä 952 miljoonaa tonnia.

VMI-mittaussarjat seuraavat myös metsiemme pinta-alaa. Se on ollut hienoisessa laskussa (kuva 1). Metsien vähenemä oli alun perin seuraamus metsien raivaamisesta pelloiksi. Tänään se on seuraamus yhteiskunnan kaupungistumisesta ja teollistumisesta. Esikaupungin alueita laajennetaan, teollisuuden tontteja raivataan ja uusia teitä avataan. Laskennallisesti menetämme metsämaata tänään 6070 hehtaaria vuodessa.

Kuva 1. Metsämaan pinta-ala Suomessa, milj. ha
Kuva 1. Metsämaan pinta-ala Suomessa, milj. ha

Kun vuotuisen metsän hiilen nieluvaraston jakaa metsän vuotuisella pinta-alalla, saa metsien vuotuisen hiililuvun, mitassa tonnia alkuainehiiltä metsähehtaaria kohti (kuva 2). Metsiemme hehtaarikohtainen hiililuvun kuvaaja on samansuuntainen kuin koko maan metsän hiilivaraston kuvaaja. Metsiemme vähenemä on niin vähäinen, että sitä ei kuvaajien muodoissa voi erona nähdä.

Kuva 2. Metsien hiililuku Suomessa, tonnia alkuainehiiltä metsähehtaaria kohti laskettuna.

Matemaattisesti metsien hiilen virran saa derivoimalla kuvan 2 käyrän ajan yli (kuva 3). Keskimääräinen metsien hiilen virta on luontevin laskea yksikössä kiloa alkuainehiiltä hehtaarille vuodessa. Kun metsien hiilen virta on negatiivinen (kuvaajan alkupäässä), metsistä lähtee hiilen päästövirta. Kun metsien hiilen virta on positiivinen (pääosa kuvaajaa), metsiin päätyy hiilen nieluvirta.

Kuva 3. Metsien hiilivirta, kg C/ha/v, negatiivinen = hiilen päästövirta, positiivinen = hiilen nieluvirta

Suomen metsät olivat vähenemisen tilassa aina laskennallisen vuoteen 1939 asti. Esimerkiksi vuonna 1921 hiilen päästövirta ilmakehään oli 78 kg C/ha/v. Elimme holtittoman harsintametsätalouden aikaa. Metsiä hakattiin enemmän kuin kasvoivat.

Vuoden 1939 käännöksen jälkeen metsiimme on päätynyt hiilen nieluvirta, alati nopeutuvalla vauhdilla. Sotien jälkeen siirryimme viljelymetsätalouden aikaan. Uudempi metsänhoidon ohjaus lisäksi takasi, että metsiä ei enää hakata enemmän kuin ne kasvavat.

Vuonna 2020 laskennallinen hiilen nieluvirta tulee olemaan 413 kiloa alkuainehiiltä metsähehtaariamme kohti. Lukema on muutaman yksikön suurempi kuin aikaisemmassa laskelmassa (viite: 403 kg C/ha/v). Hienoinen ero lienee tarkennus siitä syystä, että tuoreempi laskelma huomioi metsäpinta-alamme vuotuisen, joskin hienoisen vähenemän.

Kiitos Valtakunnan Metsien Inventoinnin kohta satavuotiselle mittaussarjalle; voimme laskea metsiemme vuotuisen hiililuvun ja siitä johdetun metsiimme päätyvän hiilen nieluvirran, ilmeisesti tarkimmin koko maailman metsätieteiden sarjassa.

Samanlaiselle metsien hiililuvulle olisi tarve muissakin metsäisissä maissa. FAO:ssa hieman vastaavaa mittaussarjaa ollaan jo työstämässä. Samanlaiseen metsien hiililukuun perustuu myös tuleva ilmastometsityksen kausi, niin Sahelin vyöhykkeellä, Saharassa kuin muuallakin nyt vähämetsäisissä lämpimissä maissa.

VELI POHJONEN

viite https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/velipohjonen/maa-ja-metsatalouden-hiilivirroista/

Hiilen laskentaa yksityiskohtaisemmin ja lisää viitteitä linkissä

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu