Miten käy energiapuun hinnan?

Ennen koronakriisiä ilmastokamppailu kävi kuumana. Päästömaksulla korotetun kivihiili- ja turve-energian hinta nousi. Lämpö- ja sähkövoimalat etsivät vaihtoehtoa. Vahvin oli energiapuu.

Energiapuu on tyypillisesti rankapuuta, tyveltään kymmensenttistä, viljelymetsän ensiharvennuksessa korjattua. Avoimilla puumarkkinoilla hieman ohuemman energiapuun ja hieman paksumman kuitupuun myynnin rajakoko on häilyvä. Kun sellun markkina käy kuumana, pienemmän kuitupuun myynti selluteollisuudelle on helpompaa. Kun ilmastokamppailu käy kuumana, yhä paksumpaa rankapuuta menee voimaloille.

Vaihtoehtoja punnittiin tosissaan jo 2000-luvun alussa. Puun kasvattaja oli kilpailuttanut, myykö tien varren puupinonsa voimalalle vai myykö pinonsa normaaliin tapaan sellu- tai paperitehtaalle. Pienpuun hinta kääntyi nousuun (kuva, vihreä käyrä). Metsäteollisuuden huoli vuonna 2007 siitä, että markkinavoima alkaa vetää kuitupuuta kivihiilen korvaajaksi, ei ollut aiheeton.

Energiapuun kauppa seuraa talouslaskennan varjohintaa. Metsän kasvattajalle se kertoo ylimmän kuutiohinnan, minkä voimala suostuu maksamaan tienvarteen pinotusta pienpuusta. Siitä saatavan energian on oltava voimalalle hivenen alle kivihiilen energian hinnan.

Varjohinta peilautuu männyn kuitupuun tienvarsihintaan (hankintahintaan, kattavin tieto on mäntykuidusta). Se on talouslaskennassa yksinkertaisimmin vertailtava puun markkina-arvo.

Varjohinta on kahden osan summa. Perusosa tulee kivihiilen satamahinnasta maailmalla ja lisäosa hiilidioksidin päästömaksusta.

Alimmillaan, helmikuussa 2016 energiapuun varjohinta kävi 17 eurossa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus oli 13 euroa ja päästömaksun osuus 4 euroa. Samaan aikaan pienpuu oli kalliimpaa. Mäntykuidun tienvarsihinta oli 28 euroa kiintokuutiolta, koko Suomessa keskimäärin.

Yli kympin verran kalliimpaa pienpuuta ei voimalan kannattanut energiaksi ostaa. Halpa kivihiili jatkoi vahvana.

Tilanne muuttui neljässä vuodessa. Hiilidioksidin päästömaksun hinta nousi jyrkästi. Nousun siemen oli Pariisin 2015 ilmastokokous. Näkyvimmin ilmastoaiheesta puhui sen jälkeen Ranskan presidentti Emmanuel Macron. Hän ehdotti vuoden 2017 seurantakokouksessa, että hiilidioksidin päästömaksu nostetaan kolminkertaiseksi. Se vähentäisi heti kivihiilen polttoa.

Hiilidioksidin päästömaksu alkoi kiriä Macronin polulla. Hiilidioksidin tonnihinta nousi 7,1 eurosta parhaimmillaan 24,9 euroon eli 3,5 -kertaiseksi. Energiapuun varjohinta seurasi tätä kehitystä (kuva, punainen käyrä).

Syyskuussa 2018 energiapuun varjohinta kävi korkeimmillaan 45 eurossa kiintokuutiolta. Siitä kivihiilen osuus oli 28 ja päästömaksun 17 euroa. Mäntykuidun tienvarsihinta oli vastaavasti vain 30 euroa kiintokuutiolta. Silloisessa asetelmassa ilmastoystävällisen voimalan olisi kannattanut jo ostaa tienvarren pinopuuta.

Päästömaksun nousulla oli seuraamuksensa. Esimerkiksi pitkään kivihiileen uskonut pääkaupungin seutu suunnitteli vakavissaan korvaavansa voimaloidensa kivihiilen metsähakkeella ja puusta puristetulla pelletillä.

Kuorma-autoilla kuljetettavaa haketta uudet ilmastovoimalat tarvitsevat lähimaakunnistaan paljon. Metsämaakuntien pelletti olisi kulkenut rintamaille rahtijunalla. Pohjanlahtea pitkin pelletti olisi kulkenut voimaloihin rahtilaivalla.

Metsänkasvattajat olivat tykästymässä kehitykseen. Kun kivihiili ja turve hiipuvat, energiapuu palaa takaisin ilmastokamppailuun. Edessä näyttivät olevan metsähakkeen paranevat markkinat.

Vaihtoehtoisten energiamuotojen, kivihiilen ja puun hintaseurannalla on mielenkiintoisia ulottuvuuksia. Se osoittaa ensiksi päästökaupan voiman. Hiilidioksidin päästömaksun on määrä ohjata markkinavoimin energiatalouttamme fossiilienergiasta bioenergiaan, uusiutumattomasta energiasta uusiutuvaan. Juuri näin oli tapahtumassa.

Toiseksi, vapaan markkinatalouden hintajousto aiheuttaa sen, että kivihiilen ja puun energiahinnat eivät voi enää erota paljoa toisistaan. Jos kivihiilen energiahinta nousee puun yläpuolelle, se lisää kilpailua mäntykuidusta ja vetää senkin hintaa ylöspäin. Jos kivihiilen energiahinta taas putoaa selvästi puun alapuolelle, kilpailu mäntykuidusta vaimenee ja sen hinta pysyy vakaana, ellei käänny laskuun.

Koronakriisin pyörteissä hiilidioksidin päästömaksu putosi. Myös kivihiilen maailmanhinta on laskenut. Maaliskuussa päästömaksu 2020 kävi alimmillaan 15 eurossa. Sen jälkeen nousua on ollut jonkin verran. Huhti-toukokuun vaihteessa päästömaksu on 20 euroa hiilidioksidin tonnilta.

Koronapyörre näkyy varjohinnan (kuva, punainen käyrä) piikkinä alaspäin. Huhtikuun lopussa tilanne oli tasaantunut niin, että sekä männyn kuitupuun tienvarsihinta ja energiapuun varjohinta olivat samaa luokkaa, noin 31 euroa kiintokuutiolta.

Metsänkasvattajat odottavat mielenkiinnolla, miten ilmastokamppailu jatkuu koronakriisin jälkeen. Jatkaako hiilidioksidin päästömaksu nousuaan presidentti Emmanuel Macronin viitoittamalla polulla?

Metsäteollisuus taas lienee sellu- ja paperitehtaidensa osalta huolissaan aiheuttaako päästömaksun nousu uudelleen energiapuun varjohinnan nousun. Se hakettaa vääjäämättä rankapuuta kivihiilen voimaloihin.

VELI POHJONEN

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu