Pajun energiaviljelyn vaiheista on opittavaa

Pajun energiaviljelyn tutkimus alkoi maassamme 1970-luvun öljykriiseistä. Aluksi mukana olivat Metsänjalostussäätiö ja Metsäntutkimuslaitos. Tutkimusta varten perustettiin 1979 Kannuksen energiametsäkoeasema, mikä toimi sittemmin 38 vuoden ajan.

Energiaviljelyn ensimmäisen vaiheen tavoite oli löytää nopeakasvuisia pajulajeja, kerätä niistä jalostuksen lähtömateriaalia ja koekasvattaa jalostettuja pajuja metsäpuiden lyhytkiertoviljelyksi kutsutulla menetelmällä. Jalostukseen löydetystä pajulajeista merkittävin oli syksyllä 1980 Neuvostoliitosta, Voronezin puulajipuistosta löytynyt ja Suomeen tuotu taudinkestävän siperianpajun lajike (Salix schwerinii ”Amgunskaja”). Lajike monistettiin sittemmin Ruotsiin. Se on nykyään eurooppalaisen pajunjalostuksen kantalajeja.

Energiaviljelyn toisessa vaiheessa tutkimus laajeni peltoviljelyn kokeisiin 1983, kun Fortum Oy (silloinen Imatran Voima) aloitti bioenergiatutkimuksen Kopparnäsin tiluksillaan Inkoossa. Fortum koeviljeli energiapajua kymmenen vuoden jakson.

Fortum hankki tuoreimman tietotaidon Ruotsista, suomalaisperäiseltä professori Gustaf Siréniltä. Hän oli vuodesta 1976 lähtien kehittänyt Uppsalan maatalousyliopiston pelloilla energiapajun kasvatus- ja korjuumenetelmiä. Sirén hätkähdytti jo 1970-luvun lopulla koealueellaan vieraillutta suomalaista metsäalan retkikuntaa. Hän totesi valikoidun energiapajun pystyvän kasvamaan pelto-oloissa 75 kuutiota hehtaarille vuodessa. Se on yli kymmenkertaisesti sen mitä Pohjolan talousmetsät silloin keskimäärin kasvoivat.

Koeviljely Kopparnäsin savipelloilla tuki Gustaf Sirénin väitettä. Heti ensimmäinen kolmen vuoden kierto kasvoi keskisatona 38 kuutiota vuodessa hehtaarilla ja parhaat lajikkeet vielä enemmän. Lukema on tasan kymmenkertainen verrattuna Suomen talousmetsien sen hetkiseen keskikasvuun (3,83 m3/ha/v). Professori Sirénin valvonnassa Fortumin tiluksilla kasvoivat 1900-luvun lopulla Suomen nopeakasvuisimmat metsät. Niissä mitattuja kasvuennätyksiä ei ole pystytty vieläkään ylittämään.

Fortumin menestyksekäs bioenergiatutkimus antoi pohjan energiaviljelyn kolmannelle jaksolle, käytännön kasvatuskokeille eteläsuomalaisilla maatiloilla. Vuonna 1992 käynnistyi maatalousministeriön (osin Fortumin) rahoittama Energiatila-ohjelma.

Ohjelmaan lähti mukaan kolmisenkymmentä maatilaa Satakunnasta, Lounais-Suomesta, Uudeltamaalta, Etelä-Karjalasta ja Pohjois-Karjalasta. Professori Sirén halusi tuoda ruotsalainen opin ja Fortumin tuoreet kokemukset Etelä-Suomen edistyneimmille viljelijöille. Ennen koeviljelyn aloittamista hän otti yhteyttä kunkin kunnan maataloussihteeriin ja kyseli kunnan edistyneimmistä viljelijöistä. Sirén soitti vihjeen saatuaan suoraan useille kuntien kärkiviljelijöille pyytäen heitä mukaan historiallisen merkittävään Energiatila-hankkeeseen.

Bioenergian peltoviljelyyn oli 1990-luvun alussa poliittinen tilaus. Maataloutemme oli sitkeässä ylituotannon tilassa. Vielä syksyllä 1992 Suomen Maataloustieteellinen Seura järjesti Helsingin Viikissä seminaarin otsikolla: ”Miljoonan peltohehtaarin ongelma”.

Etevien viljelijöiden ansiosta Energiatila-hanke käynnistyi vauhdikkaasti. Ruotsista hankittiin parhaiden mahdollisten pajulajikkeiden pistokkaat sekä niiden istutuskone. Ruotsissa koulutuksen saanut kenttämestarimme kiersi tilalta toiselle ja demonstroi pajujen istutuksen.

Parhaat, Kopparnäsin kokeiden kanssa vertailukelpoiset tulokset saatiin heti Pohjankurun, nykyisen Raaseporin kunnan alueen maatilalla. Osalla energiatiloja ensimmäisen vuoden kokemukset eivät silti olleet rohkaisevia muun muassa rikkakasvien torjunnan epäonnistuttua. Silloiset ruotsalaiset pajulajikkeet kestivät myös huonosti Suomen talvea Kopparnäsiä (etelärannikkoamme) pohjoisempana.

Virheistä aina opitaan parhaiten. Energiatilahanketta oli alun perin tavoite jatkaa Fortumin Kopparnäsin kokeiden tavoin vähintään 10 vuoden ajan kolmen, neljän vuoden jaksoissa, hieman kehitysavun metsähankkeidemme tapaan. Virheiden korjaaminen kuuluu hankkeiden analyysiin ja korjaamiseen.

Vain kolme vuotta (1992-1995) kestänyt Energiatila -hanke koki kuitenkin ensimmäisessä vaiheessaan yllättävän lopun. Hanke loppui kuin seinään. Ensimmäistä vaihetta ei analysoitu, eikä toisesta vaiheesta voinut edes puhua.

Energiaviljelyn tutkimus pysähtyi Suomessa 1995, kun liittyminen Euroopan unioniin poisti maataloudestamme ylituotannon. Samalla hävisi miljoonan peltohehtaarin ongelma. Tuotantomaataloutemme muuttui tukimaataloudeksi.

EU:n tukimaataloudella on kaksi päälinjaa. Ensiksi, tukimaatalous voi pääosin tuottaa vain ruokaa, ei esimerkiksi bioenergiaa. Toiseksi, tukimaataloudessa voi olla pääosin heinää kasvavia ympäristönhoidon peltoja. Niiden satoa ei saa korjata hyötykäyttöön.

Euroopan unionin tukimaatalouden oppi pysäytti Energiatilahankkeen. Hankkeen viljelijät tyrmistyivät.

Maatiloilla oli alun perin ajatuksena kokeilla bioenergian tuotannon koko ketjua: viljelypajun istutus, hoito, korjuukoneet, ensimmäinen haketus 3-4 vuoden iässä, pajukon uudistaminen vesoina, hoito, korjuu ja haketus uudelleen 3-4 vuoden välein. Hankkeessa viljelijät saivat käytännössä hankkeesta vain ilmaiset ensimmäisen vuoden pajun pistokkaat. Kaikki muut kustannukset he joutuivat itse kattamaan, mukaan lukien pajukon muokkaus takaisin EU:n tukimaatalouden viljamaaksi. Eikä EU:n maataloustuki kattanut energiapajua.

Pajusta tuli Suomen vihatuin viljelyskasvi.

2020-luvulla tilanne saattaa muuttua. Euroopan unionin rahoittamat tiedemiehet ja muut työryhmät etsivät kuumeisesti viljelymenetelmiä, millä peltojen maaperän hiilivarastoa saadaan kerrytettyä. Ruotsalainen yliopistotutkimus on osoittanut jo vuosia sitten, että bioenergian pellolla monivuotisena kasvatettava paju tekee juurillaan peltomaiden vahvimpia hiilen nieluvarastoja. Ja samalla peltomaan yläpuolinen kasvusto tuottaa kestävästi energiahaketta, myyntiin nyt haketta hamuaville sähkön ja kaukolämmön voimaloille.

Neljännesvuosisata sitten yritetystä Energiatila-hankkeesta on opittavaa. Joko 2020-luvulla energiaviljelylle on uuden vaiheen aika, hiiliviljelyn aika?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu