Puuenergian verokertymää palometsänhoitoon ja viljelyhakkeeseen

Kansainvälisen ilmastopaneelin (IPCC) Suomen puheenjohtaja professori Markku Ollikainen kohautti juhannuksen jälkeen niin energiaväkeä, metsäväkeä kuin ilmastoväkeä ehdottamalla puun poltolle veroa (viite 1). Uusiutuvan puun energiakäyttöhän on ollut Suomen ilmastopolitiikan keskiössä jo neljännesvuosisadan. Se on myös eräs EU:lle esittelemiämme mallitavoitteita.

Tähän saakka olemme ajaneet kantaamme niin, että uusiutuvaa energiapuuta ei tulisi (ilmasto)verottaa samalla tavoin kuin uusiutumatonta kivihiiltä.

Ollikaisen ehdotuksen keskiössä on ohjata nykyistä puun energiakäyttöä. Mahdollisimman vähäisen osan selluteollisuuden havittelemasta kuitupuusta soisi ajautuvan lämpölaitoksiin. Energiapuu voisi käytännössä olla vain alle 6 senttimetrin vahvuista pienpuuta, latvuksia ja oksia; tarpeen lisääntyessä myös kantoja. Tämän päivän kehitys on jo viemässä osaa ensiharvennusten yli 6-senttisestä kuitupuusta lämpölaitoksiin (viite 2).

Energiaveron muutos olisi kansantaloudellemme mittavimpia sitten 1970- luvun öljykriisien. Verotulojen kertymä olisi sitä luokkaa, että sillä voisi ohjata ilmasto-, energia- ja metsäpolitiikkaamme entistä kestävämpään suuntaan.

Näin kesän hellekauden keskellä tulee mieleen, että ilmastotoimiemme osalta ensimmäinen vero-ohjaus voisi liittyä palometsänhoitoon (viite 3). Metsiemme harvennushakkuita tulisi ohjata uudella verohinnoitteluilla niin, että korjaamme entistä tarkemmin energiaksi pienpuun, oksat ja latvukset.

Ilmaston kannalta huonompi vaihtoehto on antaa hakkuutähteen kuivua maassa levällään ja odottaa heinäkuun salamia. Syttynyt metsäpalo leviää myös vielä harventamattomiin naapurilohkoihin.

Toinen palometsänhoidon verotukea odottava toimi on metsäautoteidemme ylläpito ja tieverkon edelleen tehostaminen. Meillä on kyllä jo nyt maailman metsätalousmaiden paras metsäautoteiden verkko. Mutta raskaiden metsäkoneiden alla metsäautotiemme eivät pysy välttämättä ajokelvollisina. Yhteiskunnan kannattaa tulla kunnostukseen mukaan – verotuella – entistä määrätietoisemmin.

Harvennushakkuiden pienpuun korjuu ja metsäautoteiden verkon kunnostus olisivat eräänlainen kansallinen ilmastovakuutus. Yhteiskunta ottaisi vakuutuksen verotuillaan, ehkäisemään tulevaisuudessa entistä enemmän uhkaavia metsäpaloja. Arvattavasti emme panisi jatkossa pahaksikaan, jos ilmastopaneeli kiittäisi huomenna meitä vielä entistä tehokkaammasta palometsänhoidosta.

Myös metsäteollisuuden huolta yli 6-senttisen ainespuun ajautumisesta lämpölaitoksiin on syytä hillitä. Huoli hälvenisi heti, jos alkaisimme ohjata metsäenergian tuotantoa kuitupuun asemesta alle 6-senttiseen pienpuuhun. Helpoimmin se tapahtuisi energiahakkeen peltoviljelyllä (viite 4).

Esimerkiksi energiapajun viljelyä on Ruotsissa ja Suomessa kehitetty jo 1970-luvulta lähtien. Menetelmä on viljelyketjultaan ja koneistukseltaan valmis käytäntöön heti, kun yhteiskunta ajatukseen syttyy.

Mitä enemmän tuottaisimme jatkossa viljelyhaketta voimaloihin, sitä enemmän sellutehtaamme voisivat tuottaa pakkauskartonkia taantuman jälkeen ehostuvaan maailman vientiin.

Professori Ollikaisen ehdotukseen verojärjestelmämme muutoksesta on syytä tarttua välittömästi. Ilmastoveroja kertyisi mittavasti. Mutta muutosta ei tulisi luoda vain verojen keräämistä varten. Tärkeämpää olisi käyttää kerättyjä verovaroja tulevaan ilmasto-ohjaukseen. Siitä hyötyisi koko uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön ohjautuva yhteiskuntamme.

***

viite 1: Yle-uutiset 28.6.2020

viite 2: (puheenvuoro): Bioenergian hintapaaluja

viite 3 (puheenvuoro): Palometsänhoidon tielle

viite 4 (puheenvuoro): Biorangan viljely on edullisempaa kuin keräily

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu