Miksi politiikassa toistetaan asioita

Yritin etsiä netin syövereistä lainausta siitä mitä Korkman oli sanonut 90-luvun lamassa. Muistin vain sen menneen jotenkin ettei lama olisi ollut tarpeeksi syvä. Liittyen aiheeseen hänen toiveistaan syventää lamaa pelotteeksi työntekijöille,jotta laskisivat palkkojaan. Kuitenkin törmäsin huvittaviin yhtäläisyyksiin 2008 jälkeisessä ajassa ja 90-luvun lamassa. Poimin tähän näytille Ylen arkistoista löytyvästä Jouko Lehmuskallion ohjaamasta dokumenttista ”Mitä tulikaan sanottua: videomuistiinpanoja vuosilta 1991-1994”.

Ensimmäisenä tuli mieleen Urpilainen ja Kreikalle annettu laina. Hän oli yhtä luottavainen kuin Esko Aho aikoinaan siitä, että laina maksetaan takaisin.

”Pääministeri Esko Aho suhtautui luottavaisesti pankkien elpymiseen ja totesi olevansa varma, että Suomen pankkirakenteet tulevat uudistumaan, ”mutta pankkien konkursseja emme tule näkemään”.

Pankkituista Aho totesi, että kun pankkien toiminta tervehtyy ne eivät saa maksaa osakkeenomistajille minkäänlaista osinkoa ennenkuin yhteiskunnan maksama tuki on maksettu takaisin ”viimeistä markkaa myöten”.”

Mitenköhän kävi..onkohan tuet maksettu takaisin,koska konkursseja ainakin nähtiin?

Toisena tulee mieleen kokoomuksen nostama häly alkon monopolista 2008 alkaneen laman aikana. No ei ollut sekään uusi juttu:

”Laman lisäksi aihe joka kuumensi tunteita oli alkoholi. Alkon monopoli jakoi mielipiteitä. Osa oli sitä mieltä, että viiniä pitäisi myydä ruokakaupoissa.

Ilkka Kanerva totesi ettemme voi ”tällä holhoamismentaliteetilla enää kyetä Suomessa montaa vuotta elämään”. Hänestä pitäisi luottaa ihmisten omaan harkintakykyyn.

Opetusministeri Riitta Uosukainen mietti, miksi Alkolla pitää olla yksinoikeus viinaan ja näki, että jos alkoholin valmistus sallittaisiin, niin Suomeen voisi syntyä ”virkeitä pontikka- ja sahtipitäji”.”

Miksiköhän juuri alkoholi tulee aiheeksi lamassa,kun luulisi olevan oleellisimpiakin asioita pohdittavana.

Kolmentena juolahti mieleen Sanna Marinin neuvottelema EU:n kriisirahasto,kun Toimi Kankaanniemi on aikoinaan todennut:

”me päättäjätkään, joilla on mahdollista saada paljon tietoa, emme oikeastaan tiedä mistä päätämme”.

Tällöin homma on hanskassa ja hanskat hukassa. Tosin sillä erolla,että Marinin neuvottelemaa rahastoa ei ole vielä käsitelty isossa salissa,mutta eduskunnassa kylläkin.

Neljäntenä tuli heti yhtäläisyys mieleen kokoomuslaisen nuoren neidon,Susanna Kosken, heitto risuista ja tekemättömistä töistä metsässä. Tälläkin kertaa neito oli toki kyseessä,mutta toisesta puolueesta:

”Työttömyyslukujen noustessa pilviin kansanedustajilla oli monenlaisia ratkaisuja ja näppäriä ehdotuksia. Yksi persoonallisimmista ehdotuksista oli Elisabeth Rehnillä (kohdassa 25:15), joka kaipaili metsiin risujen kerääjiä:

”Se ois niin kaunista, jos ne risut saatais pois. Ne jotka haluaa olla ulkona luonnossa niin miksei näitä keräämään ja saadaan haketta tästä, joka on energiamuoto, jos mä olisin työtön ni mä lähtisin tuonne risuja keräämään.””

Se on niin tavattoman helppoa halveksia toisia.

Onko poliitikoilla jokin oppikirja mistä voidaan lukea samat heitot annettavaksi,kun tulee ne kuuluisat soukemmat ajat vai mistä tällainen toistaminen johtuu?

VelluHeino

On aloitettava tästä tietoisuudesta: minä nukun.Meidän täytyy tiedostaa tämä tila.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu