Budjetti 2025 – opposition itkua ja valitusta.

Orpon hallitus esitteli syksyn budjettiriihessä talousarvioesityksensä vuodelle 2025. Edellisen ideologiahallituksen juhlien jälkien korjaamisen lisäksi on haasteena yleinen talouden taantuma. Lähtökohdat ovat siis muuta kuin helpot. Tärkein tavoite hallituskauden aikana on syytä olla holtittoman velkaantumisen tien katkaiseminen. Se nimittäin uhkaa vakavasti yhteiskunnan kykyä huolehtia jatkossa, itse asiassa jo lähitulevaisuudessa huono-osaisimmista. Tarvitaan niin talouskasvua ja työllisyyttä tukevia toimenpiteitä kuin myös menoleikkauksia.

Orpo sai perintönä keskeneräisenä väkisin maaliin runnotun sote-uudistuksen. Jostain syystä Marinin hallitus halusi väkisin viedä eteenpäin uudistuksen, jonka kaikki näkivät kustannuksia kasvattavaksi ja huonosti toimivaksi. Prosessissa heikennettiin julkista terveydenhuoltoa samalla kun rahaa alettiin jakamaan himmelin paisutetulle keskijohdolle. Voittajia olivat ainoastaan puolueiden satraapit uusien virkojen ja luottamustoimien tuomien tulonlähteidensä kanssa. On sekä huvittavaa että huolestuttavaa, että näin suuri ”veivaus” voidaan ajaa läpi ilman, että joku järkevä, tarpeeksi vaikutusvaltainen poliittinen taho viheltää pelin poikki. Nyt on sitten arki koittanut, koska rahaa ei ole tarpeeksi tälle hallintohimmelille.

Eduskuntavaalien aikana mietiskelin, että tulee olemaan todella epäkiitollinen tehtävä tulla valituksi hallitukseen. Kuka sinne haluaisi – muiden jälkiä siivoamaan opposition ja punavihreän median valittaessa viikosta toiseen. No, Petteri Orpo oli valmis siinä missä Riikka Purrakin. Kaikki kunnioitus heille. Koirat haukkuvat mutta karavaani kulkee. Suomea koitetaan laittaa taas kuntoon vaikka kipeää tekeekin. Liian monta vuotta on eletty velaksi, yli tulojen. Se ennemmin tai myöhemmin murentaa yhteiskuntamme kyvyn pitää huolta kaikista kansalaisista. Kyllä tämän olisi pitänyt ymmärtää jo edellinenkin hallitus.

Suomi ottaa velkaa ensi vuonna edelleen n. 12 miljardia euroa. Se kuulostaa pahalta. Ilman säästötoimenpiteitä – esimerkiksi edellisen hallituksen jatkaessa – tuo luku saattaisi olla jopa 20 miljardia euroa. Oppositio tietenkin kertoo koko ajan, mistä menoista milloinkin ei saa leikata. Aiheet vaihtuvat mutta perusviesti on sama. Holtitonta velanottoa velan korkokulujen huomattavasta kasvusta huolimatta pitäisi jatkaa loputtomiin. Mitään konkreettista vaihtoehtoa ei oppositiosta kuitenkaan ole antaa menoleikkauksille. Siitä huolimatta muutama vasemmistopuolue ajaa jopa hallituksen kaatamista. On helppoa populismia kertoa, mistä milloinkin ei saa leikata antamatta mitään ehdotusta siitä, mistä sen sijaan voitaisiin säästää samassa määrin.

Työttömyys on kasvanut nykyisen hallituksen aikana toisin kuin hallitusohjelmaa tehtäessä luvattiin. On tietenkin helppoa vetää nopea johtopäätös, että tämä merkitsee hallituksen epäonnistumista. Pitää kuitenkin muistaa, että Euroopan keskuspankin määräämä korkotaso ja maailmantalouden taantuma vaikuttavat negatiivisesti. Hyvä kysymys on, mikä olisi tilanne ilman toimenpiteitä.

Hallitus tekee säästöjen lisäksi myös talouden kasvua tukevia toimenpiteitä. Tulossa on miljardiluokan panostuksia tutkimus- ja kehitystyöhön. Ohjelmassa on myös mm. verohyvitykset suurille teollisille investoinneille. Näiden lisäksi tarvitaan työmarkkinoiden, verotuksen ja sosiaaliturvan uudistamista. Oikeat, lisäarvoa tuottavat työpaikat syntyvät yksityissektorille ja siihen tarvitaan hallitukselta politiikkaa ja luotettavuutta, jotta yksityiset sijoittajat taas katsovat järkeväksi panostaa yritystoimintaan Suomessa. Kasvu tulee yksityisten yritysten investoinneista tuotantoon ja liiketoimintaan.

Mielestäni suunnitellut toimienpiteet vaikuttavat loogisilta ja pääosin oikeilta. Niiden tuomat myönteiset vaikutukset näkyvät tietenkin viiveellä. Edellisen hallituksen aikana opimme, että tekstarilla voi hävittää miljardeja Saksaan. Työllisyyden ja talouden kasvuun saaminen sen sijaan on pitkäjänteistä toimintaa. Miljardit tulevat pitkällä aikavälillä.