Hallituksen puhtaan energian ohjelma – hyvä tarina, konkretia puuttuu.

Hallitusohjelman luvussa seitsemän todetaan heti alussa, että ilmaston lämpenemisen rajaaminen alle 1,5 asteeseen vuosisadan loppuun mennessä edellyttää merkittävää hiilineutraalisuutta. Positiivista on se, että hallitusohjelma selkeästi toteaa tämän olevan globaali tavoite, joka vaatii useita uusia teknologisia innovaatioita sekä sitoutumista ennen kaikkea niiltä suurilta CO2 tupruttelijoilta. On nimittäin hyvä aina muistaa se, että Suomen osuus globaaleista kasvihuonepäästöistä on kokonaisuudessaan 0,13%. Ei siis riitä, että asioita edistetään Suomessa, mikäli suuret päästömaat – Kiina ensimmäisenä – eivät ole tavoitteissa mukana. Hyvä on myös huomio, että tekninen kehitys ei ole lineaarista vaan tapahtuu usein hyppäyksittäin. Markkinoiden on lisäksi hyväksyttävä uusi teknologia, jotta se otetaan käyttöön.

Konkretiasta etäällä olevaa on sitten taas visio, että Suomi nousee puhtaan energian edelläkävijäksi. Hallitus linjaa, että Suomi syrjäyttää saastuttavia ratkaisuja maailmalla teknologian viennin kautta. Tämä on hienoa retoriikkaa. Nyt sitten olisi hyvä myös kirjoitettujen linjauksien mukaisesti motivoida suomalaiset yritykset mukaan tähän maailman valloitukseen ja satsaamaan R&D toimintaan tarpeellisen ajan eteenpäin. Siihen en löydä hallitusohjelman tästä kohdasta uskottavaa vastausta. Business Finlandin kyky arvioida yritysten kehitysprojekteja on vielä tuoreessa muistissa. Toivottavasti rahaa ei nyt tulla jakamaan millekään joulukuusia Afrikkaan toimittavalle kaveriyritykselle.

Sähkönsaannin osalta on hallitusohjelmassa positiivista se, että nyt ymmärretään selvästi tuulienergian rajallisuus ja halutaan huolehtia, että Suomessa riittää kohtuuhintaista sähköä myös tuulettomien pakkasjaksojen aikana. Tämä on hyvä kirjaus. Mitä se käytännössä tarkoittaa, jää selittämättä. Hallitus kertoo, että sähköä tulee riittää kotitalouksien perustarpeisiin myös huippukulutustunteina, kun säätömahdollisuudet on jo käytetty. Kenen vastuulla tämä on ja miten asia konkreettisesti on hoidossa? Tässä kohtaa täytyy myös todeta, että ”säätömahdollisuus” tarkoittaa selkokielellä varavoimaa. Vielä yksinkertaisemmin: Kun ei tuule, ei tuulimylly pyöri ja silloin energiaa on tuotettava muilla tavoin, esimerkiksi hiilivoimalla.

Tuulivoiman kohdalla on hallituksen linjauksissa positiivista se, että sen lisäämiseen ymmärretään liittyvän kysymys sosiaalisesta hyväksyttävyydestä sekä maanomistajan oikeudet. Tulkitsen hallituksen linjauksista myös sen, että nimenomaan tuulivoimayhtiöiden on aina huolehdittava varavoiman järjestämisestä. Tämä on toteutuessaan positiivinen asia ja oikaisee energiantuotannon kustannusten vertailtavuutta. Edelleen, tuulivoimalan purku- ja ennallistamisvelvoitteen käyttöönotto kattavasti tuo tasapuolisuutta eri energiatuotannon ratkaisuihin. Tuulivoiman kohdalla on mielestäni kannatettava ajatus merituulivoimaloiden lisääminen.

Erittäin positiivisena pidän hallituksen linjausta siitä, että Suomeen tarvitaan lisää ydinvoimaa. Myös investointiin liittyviin rahoitusratkaisuihin on nyt positiivinen asenne. Ydinvoimalan sijoittaminen teollisuuslaitosten lähelle tuo mahdollisuuden hyödyntää hukkalämpöä. Modulaaristen pienydinreaktoreiden rakentamista halutaan helpottaa. Tämäkin on positiivinen uutinen.

Yksittäisen kuluttajan osalta on hienoa hallituksen linjaus siitä, että sähkölaskun pitää olla kohtuullinen niin arjessa kuin myös mahdollisessa kriisitilanteessa. Markkinataloudessa tämä ei tietenkään ole niin yksinkertaista. Hallitus kuitenkin on valmis asettamaan sähkön vähittäismyyntihinnat väliaikaisen sääntelyn piiriin tarvittaessa. Vaikka olenkin vapaan markkinatalouden kannattaja, pidän joidenkin yhteiskunnan osa-alueiden jättämistä vapaan kilpailun ulkopuolelle parempana. Näihin kuuluvat energiantuotanto sekä jakelu.

Ilmastotoimien osalta hallitusohjelma toteaa, että ne toteutetaan taloudellisesti, ekologisesti, sosiaalisesti ja alueellisesti kestävällä ja oikeudenmukaisella tavalla. Tämä on tavoitteena tärkeää, mikäli haluamme laajan hyväksynnän ilmastotoimille Suomessa. Toisin kuin edellisen ideologiahallituksen aikana, on nyt ilmeisesti nykyisessä hallituksessa ymmärretty se, että sen aivan tavallisen kansalaisen taloudellista taakkaa ei voi lisätä kohtuuttomasti siksi, että jo nyt me suomalaiset 0,13% osuudellamme kasvihuonekaasujen globaaleista päästöistä teemme ilmastotoimenpiteitä muita enemmän.

Vedystä on tullut jonkinlainen taikasana, kun puhutaan tulevaisuuden puhtaasta energiasta. Niinpä myös hallitusohjelmassa todetaan, että vetytalous on keskeinen väline teollisuuden energiamurroksessa. Suomi tähtää ohjelman mukaan 10 prosentin osuuteen EU:n puhtaan vedyn tuotannosta ja hallitus aikoo edistää vetyyn perustuvia investointeja.

Vedyn suhteen on kuitenkin joitakin huomioitavia tekijöitä, jotka hidastavat vetyvallankumousta. Ensinnäkin, vedyn valmistus – eli erottaminen vedestä, ilmasta tai maakaasusta – on huomattavan määrän energiaa vaativa prosessi. Yhdessä kilogrammassa vetyä on n. 40kWh energiaa mutta sen valmistukseen elektrolyysillä tarvitaan n. 55kWh sähköenergiaa.  Toiseksi, vety on erittäin vaarallinen ja syttymisherkkä kaasu, jonka liekki on jopa 1000 asteinen. Se myös muodostaa ilman kanssa palavan seoksen laajalla tilavuusosuudella. Kolmanneksi, vedyn varastoinnissa on myös omat erikoishaasteensa. Mm. auton energianlähteenä käytettäessä on paineastiassa jopa 700 bar paine. Vertailun vuoksi – tavallisessa hitsauskaasupullossa on painetta yleensä 200 bar.  Vedyn puhtaus energialähteenä riippuu myöskin täysin sen valmistukseen käytetyn sähkön puhtaudesta.

Kokonaisuutena hallitusohjelman kohta 7, ”Puhtaan energian Suomi” on mielestäni melko hyvin onnistunut kokonaisuus. Tietenkin tuleva neljä vuotta näyttää, etenevätkö uudistukset kuten on suunniteltu. Asiat on kirjattu hyvin ja pääosin realistisesti. Toteutuksen suhteen olen skeptinen. Konkretia puuttuu.