Hyvinvointi syntyy työstä – hallitusohjelman tarkastelua

Suomen kovimpia haasteita ovat heikentyvä demografia ja samaan aikaan vaivaava työvoimapula useilla aloilla. Hyvinvointiyhteiskuntamme tarvitsee sellaisena pysyäkseen lisää työpaikkoja mutta tietenkin myös tekijöitä niihin. Työttömien ja osatyökykyisten saaminen työn syrjään kiinni on tärkeää siinä missä myös eläkeiän ylittäneiden kannustaminen jatkamaan työuraansa. Edellisten lisäksi tarvitaan myös tarkasti säädeltyä työperäistä maahanmuuttoa. Työtä tekemättömien tuominen maahan ei tilannetta paranna – päinvastoin.

Kulunut neljä vuotta vasemmistovetoisen hallituksen johtamana on nyt poikinut historiallisen määrän konkursseja. Sitä myötä katoaa myös verotuloja tuovia työpaikkoja. Siksi on hyvä huomata, että nyt aloittanut hallitus ymmärtää työllisyyden olevan oleellinen asia meidän suomalaisten hyvän tulevaisuuden kannalta. Työllisyys ja verotulot kasvavat voimistuvan yritystoiminnan kautta.

Hallitusohjelma asettaa pitkän aikavälin tavoitteeksi 80% työllisyysasteen ja samalla tehtyjen työtuntien kasvattamisen. On hyvä lisätä, että työpaikkojen pitää syntyä pääsääntöisesti yksityissektorille. Jotta yritykset investoivat kasvuun ja sitä kautta tuovat lisää työpaikkoja, on niissä pystyttävä luottamaan siihen, että toimintaedellytyksiä ei tulla vaikeuttamaan. Yritykset kyllä palkkaavat töihin ihmisiä ilman mitään poppakonsteja silloin, kun siihen on liiketoiminnan kasvun kautta tarvetta. Hallitus siis haluaa työllisiä lisää 100.000 ja sen katsotaan vahvistavan julkista taloutta yli 2 miljardilla eurolla. Tavoite on hyvä. Pessimisti tietenkin toteaisi, että tuohan ei riitä maksamaan edellisen hallituksen velkarallin aiheuttamia korkokuluja.

Hallitus lupaa kehittää työmarkkinoita joustavampaan suuntaan. Tämä on hyvä tavoite ja tätä tarvitaan, jotta lisää työpaikkoja syntyy. Orpon hallitus kirjaa tukevansa paitsi työllisyyttä, myös talouskasvua, kilpailukykyä sekä tuottavuuden kasvua. Itse asiassa – juuri näistä tekijöistä syntyvät ne työpaikat.  Julkisuudessa on jo saanut kovaa kritiikkiä ay liikkeeltä sekä vasemmistolta paikalliseen sopimiseen sekä työrauhan parantamiseen liittyvät säädösmuutokset. Valitettavasti näitä muutoksia tarvitaan, vaikka ne luonnollisesti aiheuttavat ainakin aluksi vastustusta.

Hallitusohjelmassa on positiivista se, että poliittisen työtaisteluoikeuden käyttöä rajataan yhteen vuorokauteen. Ei nimittäin ole kohtuullista yritykselle ja varsinkaan pienyrittäjälle, että ideologiset ja poliittiset yhteiskunnalliset syyt lamauttavat yrityksen ja jopa sen asiakkaiden toiminnan. Itse asiassa, en ymmärrä laisinkaan palkkaan ja työsuhteeseen liittymättömiä asioita oikeutetuksi syyksi olla tekemättä ansiotyötään. Olisin ollut jopa tiukempi: Lakkoilla saa vain sopimuksettomassa tilanteessa, jossa työsuhteisiin kuuluvista eduista ei päästä yksimielisyyteen. Silloin lakkoilu tai työsulku ovat – vaikka eivät toivottavia – kuitenkin oikeutettuja toimenpiteitä.

Paikallisen sopimisen edistäminen on kannatettava asia. Palkanmaksun on perustuttava kunkin yrityksen kykyyn maksaa korvausta tehdystä työstä. Siksi on positiivista, että hallitus edistää lainsäädännöllä paikallisen sopimisen edellytyksiä esim. poistamalla työlainsäädännöstä järjestäytymättömiä, yleissitovaa työehtosopimusta noudattavia yrityksiä koskevat paikallisen sopimisen kiellot.

Työsuhteen sopiminen määräaikaiseksi ilman erityistä perustetta vuodeksi on ollut pk yritysten toiveissa jo pitkään ja nyt se ilmeisesti tulee mahdolliseksi. Tällä lisätään mahdollisuutta ottaa uusia työntekijöitä. Etenkin pienissä yrityksissä on riski palkata toistaiseksi voimassa olevalla työsopimuksella lisätyövoimaa, mikäli töiden määrän kehitys on epävarmaa. Vaikka hallituksen päätös on hyvä, on samalla tietenkin syytä huolehtia, ettei tästä aiheudu perusteetonta ketjuttamista.

Kaiken kaikkiaan hallitusohjelman kirjaukset liittyen työn tekemisen lisäämiseen yhteiskunnassa ovat positiivisia. On kuitenkin aivan selvää, että ne aiheuttavat muutosvastarintaa. Myös ammattiyhdistysliike varmasti haluaa kalistella sapeleitaan. Ammattiyhdistyskoneisto on suuri ja se on nyt taas uudessa tilanteessa, kun maassa on oikeistohallitus.

Olen hieman varauksellinen nykyisen pääministerin kyvystä osoittaa oikeaa johtajuutta ja hoitaa asiat eteenpäin riippumatta median ja opposition ”räksyttämisestä”. Toivottavasti uudistukset viedään läpi nopealla aikataululla ja työllisyys saadaan nousu-uralle. Vaikka nyt hallitusohjelmaan kirjatut linjaukset ovatkin työllisyyden kannalta positiivisia, olisin silti toivonut voimakkaampaa työpaikkoja luovaa uudistuspolitiikkaa.