Inflaatio kurittaa erityisesti pienituloisia.

Eurostatin tilasto kertoo, että Suomessa on inflaatio kasvanut kesäkuussa jo yli kahdeksaan prosenttiin. Kasvu ilmeisemmin jatkuu edelleen ja syksyllä voidaan nähdä jo kaksinumeroisia kasvuprosentteja.

Ukrainan sota on tietenkin ollut voimakas sysäys mutta inflaatio käynnistyi jo pitkälti viime vuoden puolella ja sitä on vienyt eteenpäin etenkin energiahintojen nousu. Se kurittaa nyt erityisesti pienituloisia kansalaisia. Inflaatio on hienompi sana sille, että bensa-asemalla ja ruokakaupassa joutuu maksamaan kaikesta enemmän. Hallituspoliitikkojen puheista huolimatta on hyvä ymmärtää, että naapurinmaamme presidentti sotaretkineen on vain antanut vauhtia jo alkaneelle inflaatiolle. Rahan arvon aleneminen – siis inflaatio – alkoi jo edellisvuonna. Se on harjoitetun politiikan seurausta.

Presidenttikisaan valmistautuva Olli Rehn ja muutama ekonomistiksi kutsuttu hallituspuolueiden säestäessä on todennut, että veronalennukset – siis polttoaineveron alennus – ei ole nyt oikea väline. Kun käyttötilillä on tarpeeksi saldoa koko kuukauden, voi näitä kansantalouden peruskurssilta opittuja metodeja toistaa ilman omakohtaista kipua. Kuten jo totesin, tekee voimistuva inflaatio kipeää nimenomaan pienituloisiin kansalaisiin.

Periaatteessa inflaatio johtuu kansantaloudessa olevasta liiasta rahan määrästä verrattuna tarjolla olevien kulutuskohteiden määrään. Tottahan se on – periaatteessa. Näin yksinkertainen tilanne ei tietenkään tällä hetkellä ole. Meillä on nyt käynnissä poliittisin valinnoin aiheutettu kustannusinflaatio.

On totta, että koronapandemian aikana ihmiset kuluttivat vähemmän ja tilanteen avauduttua on kysyntä kasvanut voimakkaasti. Tämä luo painetta rahan arvon laskulle eli siis inflaatiolle. Tätä on kuitenkin voimistettu energian hinnan kohottamisella, mikä on ollut selkeä poliittinen valinta. Kuten aikaisemmin jo totesin, Venäjän sotatoimilla Ukrainassa on ollut kiihdyttävä vaikutus, mutta nousu alkoi jo viime vuoden puolella. Suomessa jotkut poliitikot ovat kopioineet USA:n nykyhallinnon retoriikkaa puhumalla ”Putinin hintapiikistä”. Se ei ole laisinkaan koko totuus. Aivan hyvin voisimme puhua vaikkapa ”Saarikon inflaatiosta”.

Työmarkkinat ovat inflaation kannalta avainasemassa. Elinkustannusten jatkuvasti noustessa on tietenkin palkkojen tultava perässä. Kun tähän yhdistää monilla aloilla vallitsevan työvoimapulan, tulee palkkatason noususta ja työllisyyden kasvusta kansantalouden inflaatiota edelleen voimistava vaikutus.

Voimistuva inflaatio kohtelee kansalaisia eri tavoin. Voittajia ovat tietenkin ne, joilla on huomattavaa kiinteää omaisuutta. Myös velkaantunut on voimakkaassa inflaatiokierteessä ns. saamapuolella edellyttäen, että velat ovat kiinteäkorkoisia. Huonommin sen sijaan menee niillä, joilla on paljon säästöjä sukanvarressa tai palkansaajilla, joiden palkkataso ei seuraa rahan arvon alenemista.

Nousu- ja laskusuhdanteet ja niihin sidoksissa oleva inflaatio etenevät sykleittäin. Periaatteessa kyse on kansantalouden toiminnan normaalista toiminnasta. Rahan arvoin heikkeneminen kuitenkin aiheuttaa ennustamisen vaikeutta sekä epävarmuutta talouteen ja siksi sitä pitäisi pystyä hillitsemään.

Inflaatiovauhdin tasaaminen merkitsee (yksinkertaistettuna) kansantaloudessa olevan löysän rahan sitomista. Siihen tarvitaan korkotason kiristämistä sekä tuotantokulujen nousun katkaisua mm. tekemällä maltillisia palkkaratkaisuja. Suomessa erityisesti on inflaatiota kirittävänä tekijänä polttoaineiden hinnat, mitkä käytännössä siirtyvät tietenkin tuotteiden ja palveluiden hintoihin.

Yksi usein unohdettu asia inflaation suhteen on se, että se on keino pienentää valtion velkaa. Tämä tosin toimii vain niin kauan, kun velat ovat kiinteäkorkoisia ja niitä ei makseta pois. Suomessa on kuitenkin alijäämäisen valtiontalouden vuoksi se tilanne, että velkaa maksetaan uudella velalla. Sen korko on sitten jo kovempi.

Sanna Marinin hallitus koittaa lieventää inflaation vaikutusta tulonsiirroilla. On tietenkin inhimillisesti oikein, että heikosti toimeentulevaa osaa kansasta tuetaan. Oikea ja tehokkaampi ratkaisu olisi kuitenkin polttoaineveron lasku tilapäisesti. Sillä olisi huomattava kerrannaisvaikutus kustannusinflaation taittumiseen.

+3

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu