Kolmannen sektorin Via Dolorosa

Valtiovarainministeriö on jättänyt esityksensä talousarvioksi elokuun ensimmäisellä puoliskolla.  Siinä rahapelituottojen tuloutus yleishyödyllisiin kohteisiin laskee esityksen mukaan jopa 300 miljoonaa euroa vuonna 2021.  Sosiaali- ja terveysjärjestöiltä leikataan suunnitelman mukaan 127 miljoonaa euroa. Tämä on käytännössä suurin piirtein kolmasosan vähennys verrattuna vuoteen 2020. Toteutuessaan tämä on pienimuotoinen katastrofi sote-järjestöjen toiminnalle. Se on pois siitä työstä, jota tehdään heikoimmassa asemassa olevien ihmisten hyväksi – niiden, joita sosiaalitoimi yms. ei tavoita tai pysty auttamaan.

Nämä avustukset ovat keskeinen osa järjestöjen toimintaedellytyksiä. Niillä taataan kolmannen sektorin mahdollisuus panostaa ihmisten jaksamiseen, syrjäytymisen ehkäisemiseen ja huolenpitoon niistä ryhmistä, joita muu apu ei syystä tai toisesta tavoita.  Kolmas sektori pitää pääsääntöisesti huolta heikoimmista yhteiskuntamme jäsenistä ja samalla ehkäisee palvelujärjestelmän ylikuormittumista. Tätä ei voi tarpeeksi korostaa.

Sote järjestöjen toiminta on itse asiassa yhteiskunnan varoja säästävää toimintaa. Niiden palveluksessa on n. 50.000 työntekijää. Näiden lisäksi mukana toimii liki 500.000 vapaaehtoista. Näiden toimintojen osittainen alasajo vie pois paitsi työntekijöitä, myös vapaaehtoistoimijoita. Olen ”mutu” tuntumalla arvioinut, että toteutuessaan tämä tukien alennus vie työpaikan pahimmillaan 10.000 alan työntekijältä.  Tätä kautta myös vapaaehtoisia katoaa arviolta 100.000 henkeä. Edelleen haluan painottaa, että tämä koskettaa nimenomaan niitä yhteiskunnassamme heikommassa asemassa olevia.

Koronaepidemia on osoittanut hyvin kolmannen sektorin tarpeellisuuden.  Julkiset palvelut nimittäin kykenivät vastaamaan epidemian seurauksiin vain osittain. Erityisesti ikääntyneiden ja erityisryhmien tilanne oli tässä poikkeustilanteessa hankala.  Samaan aikaan, kun läheisten apu oli karanteenien takia vähäisempää, myös kunnan järjestämää apua supistettiin.  Kolmas sektori on se, joka kantaa vastuuta silloinkin, kun viralliset tukiverkot ovat pettämässä.

Tuntuu uskomattomalta, että samaan aikaan jaamme maan ulkopuolelle rahaa koko ajan erilaisten nimikkeiden ja sopimusten alla ja juuri äskenhän maamme pääministeri lupasi sijoittaa yli kolme miljardia euroa EU:n kautta asiansa holtittomasti hoitaneille valtioille. Mielestäni yhteiskuntamme on ensisijaisesti huolehdittava omista jäsenistään ja vasta, jos rahaa jää taskupohjalle, mietittävä minne muualle sen lahjoittaisi.

Hallitus aloittaa tähän liittyvät keskustelut budjettiriihessä viikolla 38/2020.  Toivon nyt järkeä ideologian sijaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu