Lapsettomien Lauantai

Lapsettomuus koskettaa useita ihmisiä. Arviolta joka viides pari Suomessa on tahattomasti lapseton. Syitä on useita ja suunnilleen neljäsosassa tapauksista ei kukaan asiantuntija tutkimustenkaan kautta edes keksi selitystä asiaan.

Lapsettomuuden kokeminen on vaikeaa selittää ihmiselle, joka ei ole sitä itse kohdannut. Miten surra sellaista, mitä ei ole ollutkaan? Miten tästä osaa muille kertoa? Yksi tapa on kuvitella, mitä tunteita lapsen menettäminen tuo. Tämä saattaa auttaa ymmärtämään, miltä sen koskaan syntymättömän tai adoptoimattoman lapsen puuttuminen elämässä tuntuu.

Lapseton pari tuntee itsensä usein ulkopuoliseksi. Tarinat lapsista, äidinmaidon korvikkeista, nukkumisesta, ihottumista, kasvukäyristä, terveydenhoitajan sanomisista neuvolassa jne. vieraannuttavat vanhoista kavereista. Lapseton pari usein jossain vaiheessa sekä eristäytyy että eristetään. Arvottomuuden ja yksinäisyyden tunne tulee salaa pintaan. Monet elävät elämäänsä tietyssä vaiheessa voimakkaasti lastensa ja heidän tekemistensä kautta. Tuttavapiirissä olevien lapsettomien on usein vaikeaa olla mukana tässä. Eristäytyminen voimistuu, epätäydellisyyden ja tyhjyyden tunne monilla vahvistuu.

Tahattomasti lapsettomien elämään kuuluvat lapsettomuushoidot ja niiden tuloksista jännittäminen. Luku sinänsä on adoptiojono ja siihen liittyvä epävarmuus siitä, olenko oikeasti kyvykäs vanhemmaksi sosiaalityöntekijän mielestä vai ei. Tarinoita on monia ja niistä voisi kirjoittaa kirjan.

Lapsettomuushoidot ovat kehittyneet vuosien aikana valtavasti. Silti joidenkin on kovasta yrittämisestä huolimatta myös jossain vaiheessa hyväksyttävä se, että kaikille ei lapsia elämä suo. Se ei tee ihmisestä huonompaa tai epätäydellistä. Jokaisella on oma osuutensa ja roolinsa tässä ihmiskunnan jatkumossa. Se voi olla suurempi tai pienempi, mutta rooli se joka tapauksessa on.
En missään tapauksessa tarkoita, että hoidoista kannattaa liian helpolla luopua tai että adoptio on poissuljettu vaihtoehto.

Ja lopuksi:

Lauantaina 9.5.2020 vietetään Suomessa 27. kerran Lapsettomien Lauantaita. Se on aina Äitienpäivää edeltävänä lauantaina. Sitä ei juhlita aamiaisilla vuoteeseen eikä hassuilla päiväkodeissa tai ala-asteella tehdyillä ”Mun äiti on paras” korteilla ja piirroksilla. Se on päivä, jolloin muistetaan niitä, jotka eivät ole saaneet sitä toivomaansa lasta. Se ei ole surun tai ilon juhla vaan päivä, jolloin koitetaan tehdä näkyväksi se, että on olemassa suuri joukko tahattomasti lapsettomia.

Lauantaina 9.5. on siis lapsettomien lauantai ja sunnuntaina 10.5. äitienpäivä. Toivotan mukavaa päivää kummallekin ryhmälle. Matti Nykänen (kuulemma) sanoi, että ”elämä on ihmisen parasta aikaa”.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu