Lastensuojelu ei ole Espoon prioriteettilistan kärjessä?

Länsiväylä-lehti kertoi jokin aika sitten, että lastensuojelun työntekijät kantelivat huhtikuussa Espoon lastensuojelun tilanteesta Aluehallintovirastoon. Tekijöinä oli 12 johtavaa sosiaalityöntekijää. Syynä kanteluun oli jatkuva henkilöstövaje. Johtoa syytetään siitä, että se ei ole ottanut pitkään jatkunutta tilannetta vakavasti eikä tehnyt korjaavia toimenpiteitä. Lastensuojelulain mukainen asiakasmitoitus ei ole täyttynyt Espoossa pitkään aikaan. Jokaisella työntekijällä on liian suuri määrä asiakkuuksia hoidettavaan ja se tietenkin johtaa työntekijöiden uupumisen sekä kiireen vuoksi siihen, että asiakasperheen tilanteeseen ei voi perehtyä tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Työn laatu kärsii ja suurena vaarana voi olla jopa väärät tulkinnat ja päätökset.

Espoon päättävät elimet ovat todenneet, että jos kaikki virat olisivat täytettyinä, oltaisiin lain määräämässä 35 asiakasta/työntekijä suhdeluvussa. Niin . . .  jos niin olisi, asia olisi ainakin lain kannalta kunnossa, mutta niin ei siis ole.  Lisäksi vastauksena on annettu, että tällä hetkellä asiakasmäärä vakanssia kohden on Espoossa Kuusikko-kuntien pienin, vaikka lain vaatimassa mitoituksessa ei ollakaan. Tässä ei tosin huomioida mahdollisia eroja asiakaskunnan haastavuudessa.

Espoon lastensuojelussa on 80 sosiaalityöntekijän vakanssia. Näistä oli helmikuussa täyttämättä seitsemän. Toukokuussa tilanne oli pahempi eli peräti 12 vakanssia oli ilman työntekijää. Myös henkilöstön vaihtuvuus on iso haaste. Voi hyvin kysyä, että miksi näin on. Yksi syy on huomattava työmäärä. Toinen syy on oletettavasti henkisesti raskas työ. Myöskään palkkaus ei välttämättä ole linjassa työn vaativuuden kanssa.

Lastensuojeluilmoituksia tulee vuodessa yli 7000kpl. Ilmoitus ei tosin johda automaattisesti lastensuojelun asiakkuuteen, mutta se on tietenkin tutkittava. Kiireellisiä sijoituksia tehtiin viime vuonna yli 200 kertaa ja uusia huostaanottoja 93kpl. Kaikki ovat raskaita prosesseja.  Sijaishuollossa oli liki 800 lasta tai nuorta. Positiivista on se, että toiminta on alkanut painottumaan perhehoitoon ja laskemaan laitoshoidossa. Erittäin valitettavaa on huono työntekijätilanne avohuollossa, koska siihen panostamalla voidaan usein ehkäistä perhetilanteen paheneminen ja sitä kautta jopa estää se pahin eli huostaanotto.

Espoossa ei siis olla lain määräämässä mitoituksessa. Onko jonkinlainen sanktiojärjestely tulossa? Ei taida olla. Espoo haluaa olla monessa asiassa – ainakin puheiden mukaan – ”ykkönen”, ”johtava” tai ”edelläkävijä”, jopa joskus aivan Euroopan tasolla. Lastensuojelu ei näihin kunnianhimoisiin toiveisiin ole näköjään mukaan päässyt. Ennustan, että ei pääsekään. Kaikkea muuta, juhlapuheissa hienommalta kuulostavaa on mukavampi edistää.

Tulkintani mukaan Espoon johto kertoo nyt viimeistään ymmärtäneensä, että jotain on pielessä ja korjaavia toimenpiteitä tarvitaan. Ratkaisu on poliitikkojen ja korkeiden virkamiesten työkalupakeista tuttu menetelmä: Perustetaan työryhmä. Niinpä niin, että oikeinko työryhmä? Joku kuitenkin kai tätä orkesteria johtaa? Hänen pitäisi nyt kertoa, mitä tehdään. Varmasti kannattaa keskustella kaikkien mahdollisten tahojen kanssa ja kuunnella eri ehdotuksia, mutta sitten lopuksi – kuka ottaa vastuun ja kertoo, mitä nyt tehdään ongelman ratkaisemiseksi? Ei tämä niin voi mennä, että jokin työryhmä pohtii aikansa ja vastuu tilanteesta hajautetaan.

Tarvitaan nopeita toimenpiteitä eikä työryhmiä. Jonkun on nyt johdettava.

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu