Sannalla asiat hallussa?

”Tähän aamuun heräsin täysin uusin silmin. Vielä eilen olin yrittäjä, tänään en. Oloa voisi verrata miltei siihen kuin olisin jättänyt hyvästit rakkaalle läheiselle. Ja sitähän se yritys on vähän ollutkin… meidän perheen ”viides lapsi”. Tässähän tuo on elänyt ja kasvanut kaikkien meidän rinnalla. Ja siellä ne on kaikki meidän muksutkin vuorotellen pötköttäneet, leipomolla… pullantuoksussa ja sokerihöyryissä, pieninä kääröinä kapaloituna pullakoriin.”

Luin yllä olevaa some kirjoitusta muutama päivä sitten. Kyse oli pienyrittäjän vuodatuksesta. Viimeinen isku oli hallituksemme käsky sulkea ravintolat ja kahvilat. Oliko päätös Marin & co:lta oikea? Jos ne yritykset pitää nyt sulkea, olisiko valtion pitänyt samaan aikaan järjestää jonkinlainen pikakaista tuen antamiselle näille pienyrittäjille. Vai – onko se yrittäjä tosiaan tälle Marin & co:n punavihreälle tiimille toisen luokan ryhmää, joka saa aivan hyvin kaatua? Tältä on meno näyttänyt jo kohta kahden vuoden ajan. Koronasotku on vain kärjistänyt ideologiahurman tuomaa tuskaa.

Näyttää olevan niin, että maamme pääministeri luottokavereineen ei todellakaan ja oikeasti ymmärrä sitä, että tätä koko rulettia pyörittää elinvoimainen yritystoiminta. Rahaa kaikkeen tulee siitä, että yrityksissä tehdään lisäarvoa tuottavaa työtä. Kun tämä loppuu, olemme saman tien sen kuuluisan ja usein referoidun ”banaanivaltion” asteella. Se raha kansantalouteen ei ihan aikuisten oikeasti sieltä EU:n pitopöydistä tule murusina. Sitä on tehtävä itse – tuottavan työn kautta.

Jos on pienellä yrittäjällä vaikeaa Sannan ideologiahallituksen aikana, niin ei paremmin mene niillä isoilla pörssiyhtiöilläkään. Yritykset ovat nyt jonkin aikaa voineet sinnitellä tehostamalla olemassa olevaa toimintaa. Duunarin kannalta tämä tarkoittaa mm. irtisanomisia. Tämä ei kuitenkaan voi jatkua liian pitkään. Tiedän sen aivan omakohtaisesta kokemuksesta. Isojen pörssiyhtiöiden liikevaihdon kehitys on ollut vaatimatonta Suomessa jo useiden vuosien ajan. Sanna Marinin hallitus on tuonut lisätuskaksi yritystoimintavastaisen kulttuurin ja arvaamattomuuden poliittiseen päätöksentekoon.  En yhtään ihmettele Kaipolan, Nesteen tai esim. Uros-yhtiön johtopäätöksiä – monista muista puhumattakaan. Suomi ei ole tässä poliittisessa kontekstissa ja toimintaympäristössä hyvä paikka isolle yritykselle siinä missä ei pienemmällekään. Edellisillä usein on muskeleita siirtyä muualle. Alun vuodatuksen tehnyt sokerileipuri ei voi siirtää yritystään paremmin toimintaansa arvostavaan maahan niin helposti – vaikka EU vapaan ihmisten ja pääoman liikkuvuuden kuulemma takaakin.

Tilanteessa, jossa nyt Suomessa olemme, pitää ensisijaisesti ja voimakkaasti hakea edellytyksiä talouden ja yritystoiminnan kasvuedellytyksille. Niin olisi pitänyt tehdä jo ennen Koronaa. Suomen talouskasvu on ollut pitkään koko maailman mittakaavassa todella heikkoa. Suurin yksittäinen syy tähän on yritysten haluttomuus investoida Suomessa. Olisiko asialle ollut jo aika tehdä jotain? Oikeasti.

Kaiken päälle bonuksena on Suomen järkyttävä velan kasvu.