Strateginen tyhjyys, operatiivinen tehottomuus

Suomen hallituksen syyskuinen budjettiriihi olisi hyvinkin voinut olla se käännekohta, jossa pääministeri joukkoineen ottaa asioista kunnolla kiinni ja vihdoinkin päättää ja kertoo, miten Suomi tästä talouden suosta nostetaan. Jos hyviä suunnitelmia ei valtaisan (mutta kokemattoman) avustajakaartin kanssa synny, kokeiltaisiinko edes niitä huonoja.  Nyt ei oikein mitään suunnitelmaa ilmeisimmin ole. Eläkeputken poisto ja lisätyövoiman palkkaaminen ehtyvistä verorahoista eivät suunnitelmaksi kelpaa, ei myöskään verojen korottaminen eikä verovapaa työsuhdepolkupyörä.

Suomen valtion rahoitusrakenne ei näytä olevan kestävällä pohjalla laisinkaan.  Talous kääntyi jo puolen vuoden sisällä nykyhallituksen aloituksesta taas alamäkeen ja velkaa oltiin ottamassa lisää oikein isolla kädellä pääosin kaikenlaisen ideologisen humpan toteuttamiseen.  Nyt velkaantumista kiihdytetään ja tekosyynä on osittain ollut Korona.  Mistään vähemmän tärkeästä ei näköjään suostuta säästämään. Hallitus näyttää ymmärtävän, että seuraavissa vaaleissa ei yleisöltä aplodeja tule. Nyt on vielä kolme vuotta aikaa juhlia – lapset ja lapsenlapset maksavat.

Nyt tarvitaan suunnitelma ja panostus oikeisiin asioihin:

  • työllisyys (oikeita, tuottavia työpaikkoja lisää)
  • yritysten kilpailukyvyn varmistaminen (etenkin vientiteollisuus) – vaikuttaa positiivisesti edelliseen
  • kansalaisten ostovoiman parantaminen
  • julkisten menojen priorisoinnit ja säästöt

Kaikki em. asiat kietoutuvat toisiinsa. Työ yhden kanssa vaikuttaa toisiin. Positiivinen kierre on (olisi) valmis. Lyhyesti: Nyt pitää käyttää raha nimenomaan elvytykseen.

Suomen lahjoittamien EU-tukien kautta (yli 3 miljardia euroa…) teollisuutemme kilpailijoiden tukeminen on estettävä ja raha käytettävä Suomen viennin kilpailukyvyn tukemiseen. Siitä tulee hyvinvointi välillisesti meille kaikille.

Ennenkin olen todennut: Ei tämä mitään rakettitiedettä ole.

Jos Suomen valtio olisi yritys, joutuisimme toteamaan, että strategiaa positiivisempaan tulevaisuuteen ei näytä olevan. Operatiivinen toiminta takkuaa pahasti – puuhastellaan eikä tehdä järjestelmällisesti oikeita asioita. Sitten se pahin – velkaantumisen tahti on sitä luokkaa, että omistusosuus olisi osakkeenomistajien  syytä myydä saman tien, mikäli joku sen suostuu ostamaan. Pääministerin pitää muuttaa suhtautumistaan valtion velkaantumistahtiin.

Sanna Marin näyttää pääministerinä olevan juuri sellainen vasemmistoideologinen johtaja, mitä oli odotettavissakin. Ammattiyhdistysjyrä Antti Rinnettä tulee jo ikävä. Hän kuitenkin taisi ymmärtää sen, että hyvinvointi tulee terveestä yritystoiminnasta, vaikka aika ajoin pitääkin neuvotella pääoman ja työn kesken jaettavasta rahasta.  Verottamalla ja enenevässä määrin velaksi elämällä ei hyvinvointia luoda pysyvästi, korkeintaan yhden vaalikauden ajaksi.

Margaret Thatcher totesi aikanaan: ”Socialist governments traditionally do make a financial mess. They always run out of other peoples money”.

Sanna Marin kyllä esiintyy edukseen valokuvissa mutta se ei riitä, kun kyse on valtion ohjaamisesta.  Siitähän kyse on pääministerin työssä.  Pääministeri näyttää välttelevän selkeästi vastuuta ja ulkoistaa asioita. Hän on myös sopivasti sairas tai karanteenissa aina silloin, kun kokee tilaisuuden painostavaksi. Jopa EU kokouksesta poistutaan yksityiskoneella kotiin kesken kaiken. Onko tämä todellisen johtajan ominaisuus?

Nykyhallitus ei Suomea kykene ilmeisesti ohjaamaan ulos nyt päällä olevasta talouden kriisistä. Tämän sakin jälkiä maksaa vielä useampi sukupolvi. Valitettavasti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu