Vihreää moraalia

Menneen viikon aikana on nähty melko lailla irvokas esitys suomalaisesta poliittisesta lainkäytöstä. Eduskunnan perustuslakivaliokunta totesi ulkoministeri Pekka Haaviston rikkoneen lakia al-Hol sotkujensa yhteydessä.  Silti hän ei ole joutumassa valtakunnanoikeuteen. Syytekynnys ei perustuslakivaliokunnan mielestä ylittynyt.  Hyvin voi kysyä, että mitä sitten pitää ministerin tehdä joutuakseen vastaamaan lainrikkomuksestaan. Haavisto on kertonut olevansa päätöksestä helpottunut. Pragmaattisesti voisi todeta, että onko tämä uutisoinnin arvoinen yllättävä asia. Joka tapauksessa ministeri on toiminut moraalittomasti sekä rikkonut lakia. Sitä ei helpottunut olo poista.

Suomen perustuslaki toteaa, että ministerin on oltava rehelliseksi ja taitavaksi tunnettu Suomen kansalainen. Tämä on ollut aina pelkkä tyhjä lause suomalaisessa poliittisessa toiminnassa. Lainrikkojia on ollut ministereinä ennenkin ja ennustan, että tässäkään tapauksessa Haavistoa ei eroteta eikä hän itse halua erota. Moraalia ja omatuntoa kun voi venyttää aina tarvittaessa ja kaiken voi kuitata toteamalla ottavansa poliittisen vastuun. Sehän ei käytännössä tarkoita mitään.  Haavistohan on aivan ”pokkana” hoidellut ministerin tehtäviä jopa koko prosessin aikana. Hän ei ole myöskään julkisesti tunnustanut tehneensä mitään lainvastaista – tosiasioista huolimatta.

Tilanne kuvaa mielestäni nykyhallituksen toimintaa ja moraalia laajemminkin.  Jostain käsittämättömästä syystä ylimielinen, pieni poliittinen vihreä ryhmä – kannatus vaatimattomat runsas 10% – pitää otteessaan Suomen suurinta puoluetta SDP:tä ja sen pääministeriä. Vasemmisto ja RKP ovat tietenkin tyytyväisiä saadessaan olla hallituksessa tapahtui siellä mitä vaan. Kepu ruoskii itseään olemalla tämän punavihreän armeijan nöyrä palveluskoira. Ihmettelen, miten kauas puolue voi juuristaan revetä.

Vihreiden viestintä julkisuuteen koko al-Hol vyyhdistä on ollut hämmentävää ja suoraan sanoen totuuden vastaista.  Puolue pyrkii omassa oikeudenmukaisuuden tunnossaan valkopesemään asioita ja väittämään tapahtunutta tapahtumattomaksi. Kun ydinviesti on se, että mitään lainvastaista ja väärää ei olisi tapahtunut, pitää ihmetellä, miten pitkälle se vihreä omatunto ja moraali loppujen lopuksi voikaan venyä. Totuus kuitenkin on se, että perustuslakivaliokunta on katsonut mietinnössään, että Haavisto on toiminut lainvastaisesti. Tätä päätösprosessia ja lopputulosta VihreätDeGröna on pyrkinyt manipuloimaan toiseksi.

Vihreän ideologian mukaan oma aate ajaa kaiken laillisuuden ja moraalin yli – näköjään.

Kaiken lisäksi VihreätDeGröna ovat arvostelleet valiokuntaneuvosta siksi, että tämä ei ole toteuttanut poliittista vihreää – sitä parempaa – ideologiapolitiikkaa työssään vaan ollut neutraali.  Tällä lyödään korville periaatetta perustuslakivaliokunnan ideologia- ja puoluepolitiikkavapaasta toiminnasta.  Kyseinen valiokunta on vihreiden toiminnan myötä nyt politisoitu. Samaan aikaan lehdistön vapautta uutisoida asioista koitetaan laittaa kuriin.

Ihmettelen sitä otetta, joka pienellä poliittisvihreällä puolueella on hallituksessa. Suomen ja suomalaisten hyvinvoinnin kannalta se on valitettavaa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu