Ehdotus euromaiden velkaongelman ratkaisuksi: Tobin-vero velkaantuville jäsenmaille
Euroopan keskuspankki EKP on ilmoittanut kahdesta koronnostosta lähikuukausina. Tämä on pieni askel EKP:lle mutta suuri askel Euroopan rahaliiton jäsenmaille. EKP:n talletuskorko pankeille on vuodesta 2014 lähtien ollut – 0.5 % ja ohjauskorko 0 % yli viisi vuotta. Potilaan tila on ollut vakaa mutta krooninen.
EKP:n ilmoitus siirtymisestä kireämpään rahapolitiikkaan tapahtuu ahtaassa tilanteessa. Rahaliiton jäsenmaista kahdeksalla julkisyhteisöjen velkaisuusaste (velan suhde BKT:hen) ylittää 100 %. 100 % ei ole teoreettinen yläraja, mutta se on korkea luku. Velkaisiin maihin kuuluu kolme suurta, Italia (151 %), Espanja (118 %) ja Ranska (113 %). Niiden lisäksi velkaantuneita ovat tietenkin Kreikka (193 %) mutta myös Portugali (127 %), Belgia (108 %) ja Kypros (104 %).
Rahaliiton jäsenmaiden lukkiutuneeseen velkaongelmaan ei ole kyetty löytämään ratkaisua. Euroalueella on riski ajautua stagflaatioon eli taantumaan yhdistyneenä korkeaan inflaatioon. Venäjän hyökkäyksen aiheuttaman kustannusinflaation ja kasvunäkymien samanaikaisen heikkenemisen seurauksena.
Ylivelkaantuminen johtuu eurojärjestelmästä. Euroa edeltävällä aikakaudella valtionlainojen korot heijastivat maariskiä, riskiä lainan liikkeelle laskevan maan kyvystä huolehtia veloistaan. Taloustieteen Nobel-palkittu Robert Mundell varoitti, että rahaliittoon hyväksytyt maat eivät muodosta optimaalista valuutta-aluetta, vaan että kansallisesta rahapolitiikasta luopumiseen liittyy riskejä. Useat amerikkalaiset taloustieteilijät lausuivat saman varoituksen. Euron perustaminen johti valtiolainojen korkojen tasoittumiseen Saksan valtionlainan matalan koron tasolle nykyisten kriisimaiden Kreikan, Italian ja Kyproksen korot mukaan lukien. Vaikka Robert Mundell ikääntyneenä jo oli ehtinyt pitää tätä kehitystä rahoitusjärjestelmän tehostumisena, karu todellisuus oli edessä: markkinavoimat tulivat sittemmin ilmoittaneeksi, että ne eivät enää luota Kreikan kykyyn vastata veloistaan. Kreikan korko nousi taivaisiin. EKP oli pakotettu ilmoittamaan pääjohtaja Mario Dragin suulla, että euro pelastetaan ”whatever it takes”. Tämä tapahtui vuonna 2012. Seurasi huima määrällisen elvytyksen vaihe EKP:n joutuessa ostamaan euromaiden valtionlainoja taseeseensa, jonka suuruus kolminkertaistui vuosien 2007 ja 2020 välisenä aikana. Pelastusoperaatio oli vastoin perussopimuksen henkeä ja kirjainta.
Eurojärjestelmä on ollut lukkiutuneena tehottomaan tasapainoon, josta on ollut vaikea irtauntua. Ilman eurojärjestelmän luomista velkaongelmaa ei olisi voinut syntyä: markkinat olisivat arvioineet sijoitusriskin maakohtaisesti. Markkinasijoittajilla, etenkin saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla oli uskomus, että eurojärjestelmä tukeutuu tarvittaessa yhteisvastuuseen ja pelastaa kriisimaiden velat – ja niiden myötä sijoittajapankit. Eivätkä ne siinä erehtyneet. Kreikan ongelmien jälkeen vuorossa oli kertalukua suurempi euromaa, Italia. On selvää, että kummankaan maan poliittinen järjestelmä ei kestä sellaista kansallista verotusta, jolla velka pakotettaisiin kestävälle tasolle. Mikä ratkaisuksi?
On tarjottu kahta ratkaisua. Toisen mukaan kriisimaiden julkinen velka jätetään ikuisena lainana EKP:n taseeseen. Tämä tarkoittaisi käytännössä velan anteeksiantoa ja tappioita kaikille euromaille suhteessa niiden osuuteen EKP:ssä. Toinen tarjottu keino on ns. turvabond-ratkaisu. Sen ongelma kuitenkin on siinä, että se yhä tarjoaisi edullista lainaa kriisimaille. Tämä on juuri sitä, mitä ei pitäisi tehdä.
Tobin-vero velkaantuville maille
Esitän uuden ratkaisuehdotuksen. Siinä on neljä vaihetta:
Vaihe 1. Tietyn velkaantuneisuusasteen ylittävät euromaiden velat saneerataan yhteisvastuullisesti euromaiden kesken. Käytän esimerkinomaisesti 100 %:n velkatasoa. Saneeraus tapahtuu EKP:n taseen kautta eli kustannus lankeaa kaikille euromaille niiden EKP-asemansa suhteessa (myös ylivelkaantuneet itse osallistuvat operaatioon). Tietenkin ymmärretään, että saneeraus on tulonsiirto velkaantuneille maille. Siksi on kehitettävä hinta sille, että ne eivät uudelleen velkaantuisi. Tähän tarvitaan pidike.
Vaihe 2. Ajetaan EU-lainsäädäntöön Tobin-vero euromaan velkapääomalle, jos jäsenmaan velka pyrkii jälleen ylittämään 100 %:n rajan. Vero on velkaantumiseen liittyvä ylimääräinen kustannus, joka kohottaa velkaantumisen hintaa ja nostaa velkaan sijoittavien sijoittajien tuottovaatimusta. Veron kohtaannon kannalta on yhdentekevää, kerätäänkö se lainaa liikkeelle laskevalta valtiolta vai sijoittajapankilta. Vaikutus on sama. Veron suuruudesta päättäminen olisi hyvä delegoida EKP:lle, koska se toisin kuin EU:n komissio, ei ole altis lobbaukselle.
Vaihe 3. Vero ajetaan sisään EU-lainsäädäntöön ja siitä luopuminen sanktioidaan.
Vaihe 4. Veron säätämisen jälkeen EKP ei enää osta rahaliiton jäsenmaiden velkaa taseeseensa.
Tällä velkaohjelmalla eurojärjestelmään palaa markkinakuri. Yhteisvastuun aika päättyy. Vero muodostaa pidikkeen euromaille velkaantua ja rajoittaa tehokkaasti niiden velkaisuusasteet 100 %:iin.
Vuonna 1840 Yhdysvaltain kongressi päätti ns. ”no bail-out” säännöstä: liittovaltio ei enää pelasta osavaltioita niiden velkakriiseissä. Seurauksena oli 9 osavaltion ajautuminen velkojen laimin lyöntiin, velkasaneeraukseen ja pois lainamarkkinoilta. Tämän seurauksena useassa osavaltioissa ajettiin lainsäädäntöön vaatimus tasapainotetusta budjetista. Nykyisellään osavaltioiden velkaisuusasteet ovatkin korkeintaan 20-25 % tasolla. Kongressin no bail-out päätös on pitänyt. Euroopan rahaliiton maissa tapahtuisi sama korkeammalla velkaisuusasteen tasolla. Jos Euroopan unioni ottaa askelia kohden liittovaltiota, tälle avautuvat julkisen velan markkinat samassa mielessä kuin ne ovat pitkään toimineet Yhdysvalloissa.
Huomautan siitä, että esittämässäni ohjelmassa kyseessä olisi kertavero liikkeelle laskettavalle lainapääomalle. Se ei ole transaktiovero siinä mielessä, kuin Tobin-veroa aikanaan markkinoitiin. Se olisikin ollut tuhoisa ratkaisu, minkä todisti Ruotsin epäonnistunut kokeilu.
Ehdottamani vero nostaisi velkaantumisen hintaa ja toimisi velkajarruna. Tulppa Euroopan rahaliiton terveyhdyttämiselle poistuisi ja paluu markkinakuriin ilman tuhoisaa yhteisvastuun periaatetta pääsisi käyntiin.
Huom. Tässä esitetty ratkaisu Euroopan rahaliiton velkaongelmaan sisältyi myös puheenvuorooni Radio 1:n Brysselin koneen ohjelmassa 25.5.2022.
Täällä siis sama asia verbaalisesti esitettynä:
https://areena.yle.fi/audio/1-62208093
Ilmoita asiaton viesti
Minulla olisi Kanniaiselle biisitoive: Kirjoitus aiheesta Kuinka Suomi onnistui välttämään middle-income trapin?
Ilmoita asiaton viesti
Kysyn vain muutamaa asiaa.
Tuo no bail-out, pitäisikö se? Nythän sitä on rikottu kun EKP on ostanut velkakirjoja.
Toinen kysymys on sitten se että eikö asia mene käytännössä niin että vero olisi tai siitä tulisi vain yksinkertaisesti lisäkustannus lainalle ja se kalkyloitaisiin lainamäärään?
Jos nykyiset velat leikattaisiin 100 %:iin niin eikö se olisi vain signaali siitä että ”antaa mennä kun on alamäki”. Että velkaantuneet vain opetettaisiin siihen että ei velkaa tarvitse maksaa?
Eikö olisi parempi tervehdyttää taloutta ns. pohjan kautta?
Ilmoita asiaton viesti
Blogisti on oikeilla jäljillä. EU:n perussopimuksen mukaan Kreikan talouskriisissä olisi pitänyt antaa Kreikan mennä selvitystilaan. Saksan pankkien johtajien seuraavan kvartaalin bonukset olisivat luottotappioiden vuoksi supistuneet. Pankkien taseita ei pienen Kreikan alaskirjaukset olisi kaataneet. Sen sijaan käynnistettiin valtava pelottelukampanja isosta tuhosta. Kreikan talouslukujen peittelykonsultin Goldman Sachs:in leivissä aikoinaan ollut Draghi huipensi hysterian 10 vuotta sitten blogistinkin lainaaman whatever-it-takes-iskulauseeseen. Sen sijaan, että olisi vaikka lähtenyt pelaamaan golfia. Kreikan selvitystila olisi selkeyttänyt euroalueen linjat ja emme olisi joutuneet nykyiseen velkasuohon.
Tätä taustaa vastaan en usko, että mitkään tervehdyttämiseen pyrkivät sopimukset pitävät nykyisessä EU:n henkisessä tilassa. Talous tervehtyy lopulta inflaation ja luovan tuhon kautta, mennään Jocken kommentissaan uumoileman pohjan kautta.
Ilmoita asiaton viesti
Olen usein kirjoittanut ja se voidaan todentaa historiasta, että EKP on kauan yrittänyt saada inflaatiota liikkeelle, varsinkin silloin kun inflaatio oli lähempänä 1 %:a tai jopa nollaa. Ideaali olisi hieman yli 2 %. Siis EKP:n mukaan.
Se on yksi syy miksi keskuspankit ovat syytäneet markkinoille rahaa, vastikkeetonta sellaista. Pankit ovat ostaneet ”sijoittajilta” lähes katteettomia velkakirjoja nimellisarvoon tai jostain sellaisesta, tarkkaan en tiedä. Näin on saatu markkinoille lisää rahaa, siis nollia perään. Tuo raha on sitten edelleen lainattu velkaisille valtioille korotta, joillekin, tyhmimmille, miinuskorolla.
Nyt ollaan siinä tilanteessa että lähes joka ainoa valtio on yli korviensa veloissa. Ja sosialistiset talousihmeet, Arhinmäki eturintamassa meillä, ilmoittavat ilouutisen että ei velkoja tarvitse maksaa takaisin. Arhinmäki tosi taisi olla tosissaan.
Monille saattaa olla yllätys, mutta juuri niin asia on. Nyt on inflaatio saatu laukalle, saa nähdä onnistutaanko sitä hillitsemään. Ja se on tuo inflaatio joka maksaa velat. Veloissa kun ei ole mitään idenksisidonnaisuutta vaan niillä on vain numeerinen arvo.
Näinhän esimerkiksi Suomi hoiti talouttaan kunnes liittyi euroon. Nyt EU hoitaa taloutta samalla tavalla.
Ja jokainen, luultavasti, tietää sen että se on kansa, tavalliset työtätekevät jotka maksavat inflaation.
Nyt kun tulemme ehkä tilanteeseen että infllatiota yritetään hillitä koronnostoilla, USA on tainnu jo nostaakin ja EKP:kin suunnittelee kahta nostoa tälle vuodelle, niin esim Suomen, jonka velka on luokkaa 130 miljardia, 130 000 000 000 euroa, joutuu maksmaan joka vuosi 1,3 miljardia lisää korkoja jokaista prosentin koronnostoa kohti.
Kyllä, kyllä kyllä, monet lainat juoksevat vuosia nykyisellä, kiinteällä, vaikkapa nollakorolla.
Vaan kuka uskoo että Suomi pystyy esimerkiksi maksamaan pois yhtenä vuonna erääntyvän ehkä 10 miljardin lainasumman ottamatta uutaa lainaa jonka korko onkin sitten päivän korko. Vaikkapa vaatimattomat 3 %. Tekee 300 miljoonaa 10 000 miljoonan lainasta. Joka vuosi. 10 vuodessa 3 000 miljoonaa. Korkoja.
Ja kaiken tämänkin maksaa suomalainen työtätekevä kansanosa.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvää tekstiä, kiitos Jocke. Tämä 2% mantra oli Draghin toinen hokema, sen varjolla hän jatkoi rahan pumppaamista. Taloustiede muka antoi perusteet; jos ei 2% niin kuulemma deflaatio tulee ja sen mukana maailmanloppu. Yleinen inflaatio ei vaan tahtonut nousta tähän kahteen prosenttiin. Syntyi vain suuria kuplia sijoitusmarkkinoilla. Nyt kun inflaatio on vauhdissa, ihmetellään, miten tässä näin kävi. Rahaa on, mutta ei tarjontaa.
Inflaation seuraava kierre on edessä: Ammattiyhdistykset eivät enää suostu katselemaan hintojen nousua sivusta. Vuoden loppua kohden on palkkojen noustava hintojen nousua vastaavasti Suomessa ja ympäri Eurooppaa. Ja mieluummin vähän yli vastaisen varalle. EKP:n opit ja optimismi eivät tässä hyödytä.
EKP lähti ostamaan valtioiden lainoja (pankkien kautta) hinnoittelematta niitä asianomaisen maan luottokelpoisuuden mukaan, maariski puuttui, kuten blogistikin kirjoittaa. En ihan kokonaan usko, että euroliittymä sinänsä johti korkojen tasoittumiseen, ei ainakaan, jos tahtoa olisi ollut pitää korkoeroja yllä. Yhtenä selityksenä olen kuullut, että valtion velkakirjat luokiteltiin riskittömiksi sen tähden, että valtioilla on verotusoikeus ja verovaroin ne voivat aina hoitaa velat. Varsinaista taloustiedettä. Koko massiivinen velkaongelma, ja pitkälti inflaatiokin, johtuu nimenomaan siitä, että hallitukset eivät ole nähneet mahdolliseksi kerätä tarpeeksi veroja menoja kattamaan.
Ilmoita asiaton viesti
Menneen setvimisen lisäksi olen miettinyt blogistin ehdotuksia euroliiton velkatilanteen normalisoinniksi. Ehdotuksia ei ole ollenkaan liikkeellä satamalla, paremminkin niistä on puute.
Sanktiointi ja sitä kautta velkaantumiskustannusten nousu ei mielestäni kuitenkaan toimisi riittävän tehokkaasti. Politiikka on mennyt niin lyhytjännitteiseksi ja vastuuttomaksi, että velkaa otetaan vaikka siihen liittyvät kustannukset nousisivat. Jocke Rantasen ajatukset menevät samaan suuntaan hänen kommentissaan.
Tavalla tai toisella olisi päästävä markkinaehtoiseen rahoitukseen. Korot nousisivat, kun maariski nousee. Tämä ei edellä kirjoittamani mukaan sinänsä auta, mutta se olisi kuumemittari hallituksille. Lainan saanti nimittäin loppuu jos riskit kasvavat tarpeeksi. Hallitusten olisi pakko kaikin tavoin välttää sellainen tilanne. Vastaavasti no bail pitäisi olla ehdoton sen sijaan, että se käytännössä on hylätty. Kuten blogistikin esittää, EKP ei saisi enää ottaa jäsenmaiden velkoja taseeseensa. Eikä pelastaa pankkeja millään lailla.
Miten tähän päästäisiin nykytilanteesta? En osaa sanoa. Olisi pitänyt Draghin suunnitella rahaa jakaessaan. Velkojen saneeraus ei houkuttele. Kreikan velkoja saneerattiin ainakin kerran, mutta siitä tuli vain tilaa uudelle velkaantumiselle. Tiukka seuranta ei hallituksia kovinkaan hätkähdyttänyt ja kun seuranta loppui, velkaa saatiin vapaasti pankkien kautta EKP:stä tai EKP:n tosiasiallisesti takaamana.
Mitäpä jos EKP myisi velat roskalainasijoittajille, jotka markkinaehtoisesti perisivät valtioilta mitä saavat luottokelpoisuuden menettämisen uhalla. EKP:n ja EU:n poliitikot pesisivät kätensä.
Ilmoita asiaton viesti
Miten olisi jos alkajaisiksi kuitenkin palautettaisiin Suomen kilpailukyky?
Suomen monivammainen talous / kilpailukyvyttömyys on Suomen eliitin ja ay-liikkeen itsensä aiheuttama!
Tuo porukka elää taloustodellisuudesta irtaantuneessa fanstasia-kuplassa ja on nyt moraalittomasti tuhoamassa esi-isiemme ja – äitiemme kovalla työllä rakentaman hyvinvointimme.
Suomen talouden ja sen kilpailukyvyn voivat pelastaa vain 300 000 pk-yritystämme. Niille pitää tehdä mahdolliseksi / kiinnostavaksi ottaa lisää riskiä, kasvaa ja investoida, sekä työllistää suuri osa 400 000 työttömästämme.
Seppo Korppoo
30+ vuotta armottomilla globaalimarkkinoilla toiminut pk-vientiyrittäjä ja varsinkin nuorten työllistäjä.
Ilmoita asiaton viesti