Kapitalismin kahdet kasvot

Kapitalismi herättää tunteita. Kuvataiteilija Riina Tanskasen ja väitöskirjantutkija Samu Kuopan kirjan ”Kapitalismin suuri illuusio” (Into Kustannus) ideana on ei-akateeminen arjen tasolle viety talouden anatomian ja kapitalismin ruumiinavaus. Eikä se ole kaunis.

Taloushistoria ja oikeusjärjestelmän kehitys paljastavat kapitalismin tiedostamattomat toiset kasvot. Nekin näkyvät ihmisen arjessa, mutta arkitodellisuudella on tapana rajoittua epätäydellisen maailmamme rumiin yksityiskohtiin. Niistä ammentavat voimansa taiteilijatkin, jotka ilmoittavat vastustavansa kapitalismia – samaan aikaan, kun kuitenkin hankkivat elantonsa osana markkinataloutta.

Taloutta on ollut yhtä kauan kuin ihminen on maata asuttanut tehden kauppaa toisen ihmisen kanssa. Tästä todistaa jo Mika Waltarin Sinuhen häikäisevä kuvaus faaraoiden Egyptin kiinteistökuplasta, riskisijoituksista ja niiden hinnanmuodostuksesta 1300-luvun Egyptissä ennen ajanlaskun alkua.

Varsinainen kapitalismi kuitenkin syntyi vasta, kun rahoitussopimuksille luonteva rajoitetun vastuun periaate ajettiin sisään Britannian osakeyhtiölakiin. Tämä tapahtui vuonna 1855.

Tuon periaatteen mukaan osakepääomaan sijoittava on vastuussa vain omasta sijoituksestaan, ei yhtiön velasta. Tämä periaate suojasi sijoittajia. Riski siirtyi jaettavaksi rahoitusjärjestelmän toimijoiden kesken. Ilman tätä etua kuka olisi rohjennut hajauttaa sijoitustaan, kun tämä olisi maksimoinut riskin hävitä kaiken.

Kun rajoitetun vastuun periaatteeseen liitetään kaksi muuta vaatimusta ts. omaisuuden suoja ja oikeus vapaaseen taloussopimusten solmimiseen, ovat koossa ne kolme periaatetta, jotka täsmällisesti määrittelevät kapitalismin sisällön taloustieteen ja juridiikan näkökulmasta. Nämä periaatteet samalla auttoivat kehittämään markkinataloutta. Kapitalismi oli syntynyt, kuten sen nykyisin tunnemme. Se tuotti toisen teollisen vallankumouksen ja sen myötä sähkön uudeksi energiamuodoksi. Rahoituspääomaa syntyi ja syntyivät suuret yhtiöt. Rakennettiin rautatiet ja muu logistiikka. Lukuisat toisen teollisen vallankumouksen tuotteet kuten sisävessa tulivat palvelemaan ihmisen arkea.

Sadassa vuodessa kapitalismi 10-kertaisti läntisen elintason henkeä kohden lasketulla bruttokansantuotteella mitattuna. Kun rutiköyhän Kiinan johtaja Deng Xiaoping vieraili vuonna 1980 Yhdysvalloissa ja näki, miten niin monet elävät yltäkylläisyydessä, hän kutsui kapitalistisen pääoman rantautumaan Kiinaan. Ilman kehitysapua Kiina nousi ostovoimalla korjatulla bruttokansantuotteella mitattuna maailman suurimmaksi taloudeksi ja ohitse USA:n. Samalla

kapitalistinen pääoma puolitti 30 vuodessa maailman absoluuttisen köyhyyden eli 2$ ja 1$ päivätuloilla elävien ihmisten osuudet maailman väestöstä. V.1970 nuo osuudet olivat 44 % ja 16 % ja v.1998 19 % ja 5 %. Tulonjaon eriarvoisuutta mittaava ginikerroin oli v.1970 0.653, nousi v.1979 pistelukuun 0.662, mutta laski v.1998 0.637:ään.

Kaikella on hintansa. Vaurastumiskannusteen ja -kyvyn luonut turbokapitalismin menestys oli perustunut fossiilin polttoaineisiin: ilmakehään tuli surutta hiiltä ja lämpötila alkoi nousta. Syyllinen löytyy ihmisen rajattomista kulutustarpeista mutta samalla omistusoikeuksien määrittelemättömyydestä: kun ilmakehä ja valtameret ovat olleet yhteisesti omistettuja resursseja, ei ole ollut kannustetta niitä varjella. Ympäristöpolitiikka on pudonnut maailman kansojen johtajien syliin, mutta heillä ei ole ollut rohkeutta nostaa kulutuksen hintaa riittävästi. Ahne ihminen saa sellaisen maailman, kuin hän ansaitsee.