Millä tulorajalla työperäinen maahanmuutto hyödyttää Suomen julkista taloutta? Korjaus

Hallitusneuvotteluissa on noussut esiin kysymys siitä, mikä on maahanmuuttajan ansiotulojen tason oltava, jotta hän hyödyttäisi julkisen talouden rahoitusasemaa. Keskustelussa on aivan oikein nähty, että kyse on maahanmuuttajan maksamien verojen ja hänen nauttimiensa sosiaalietuuksien välisestä suhteesta. On siis aivan oikein oivallettu, että on olemassa ”nettopositiivisen” työllisen raja, jolla maahanmuuttaja alkaa maksaa enemmän veroja (ml. työttömyysvakuutusmaksuja), kuin saa sosiaalietuuksia. Osoitan tässä, miten on tehtävissä laskelma siitä verorajasta, jolla ihminen ei keskimäärin ole nettosaaja eikä nettomaksaja. Tulorajan laskeminen on vaikeampi tehtävä.

Tarvittavat tiedot: BKT, kokonaisveroaste, väkiluku

Tarvitaan muutama avainluku sen selvittämiksi, onko ihminen nettohyötyjä vai nettomaksaja. Taloustieteen mukaan kunkin kansalaisen nettohyöty tai nettokustannus julkiselle taloudelle määräytyy sen mukaan, kummalle puolelle ko. henkilö asettuu ns. kansantalouden keskimääräistä veroastetta.

Suomessa on 5,5 milj. asukasta. BKT:lla mitattuna heidän tuottamansa kokonaistulo oli 266,7 mrd € vuonna 2022. Kokonaisveroaste, ts. kaikkien maksettujen verojen suhde BKT:hen on Suomessa 42 %. Tuolla veroasteella kerätty kaikkien verojen määrä oli silloin 112,014 mrd €. Se on siis se summa rahaa, joka tarvitaan kaikkien julkisten menojen kattamiseen vuosittain.

Veronmaksajat rahoittavat sekä kansantalouden julkishyödykkeet (puolustus, yleinen järjestys, tuomioistuimet ja infrastruktuuri) että muut julkiset menot (sosiaaliturva, koulutus, terveydenhuolto).

Keskimäärin kukin kansalainen siis maassa asuva ja maahan muuttava maksaa veroja (tulo-, kulutus-, kiinteistö- ym. veroja) Suomessa 20.366 €. Kuukautta kohden verorajaksi muodostuu noin 1700 €:

0.42×266.7/(5.5×12) = 1700 €/kk.

Ne, jotka maksavat tuloistaan enemmän tulo-, hyödyke- ym. veroja, kuin mitä on mainitun kokonaisveroasteen (42 prosentin) avulla laskettu, ovat nettomaksajia yhteiskunnalle. Jotka maksavat tätä vähemmän veroja, ovat nettohyötyjiä. Tämä koskee niin maassa asuvia kuin maahan muuttavia uusia kansalaisiakin. Alkuperäisessä tekstissä käytin erheellisesti termiä ”tuloraja”, kun oli tarkoitus kirjoittaa ”veroraja”. Itse laskelma on oikein. Tuloraja on korkeampi kuin veroraja, mutta sellaisen laskeminen teoreettisesti oikein olisi haasteellista.

Laskelmani on helpointa ymmärtää kuvittelemalla hetkeksi, että kaikilla maassa asuvilla olisi sama tulo, sama kulutus, sama 42 prosentin veroaste ja että kaikki tukeutuisivat tulonsiirtoihin täsmälleen yhtä paljon. Tällöin kukaan ei olisi nettosaaja eikä nettomaksaja. Jokainen maksaisi tällöin yhteiskunnalle täsmälleen saman verran veroja vuodessa eli 20.366 €. Kuukautta kohden verorajaksi muodostuisi noin 1700 €.

Humanitäärinen maahanmuutto nostaa veroa maksavien verorasitusta

Edellä olevassa laskelmassa jokaisen ajatellaan oleva työperäisiä maahanmuuttajia. Työllistymättömät pakolaiset eivät kuitenkaan maksa veroja ja heihin kohdistuu ylimääräisiä menoja runsaasti. Tämä ei kuitenkaan muuta edellä esitettyä keskimääräistä laskelmaa. Se kuitenkin muuttaa verorasituksen jakaumaa, koska mainitun 1700 €:n verorajan ylittävien veronmaksajien on rahoitettava myös nollatuloisten pakolaisten saama sosiaaliturva ja muut yhteiskunnan menot heille. Perheiden yhdistämisprosessin myötä työllistymättömät perheenjäsenet ovat oma lisätekijä.

Pakolaisten keskuudessa on laajalti lukutaidottomuutta ja nuoretkin maahanmuuttajat ovat koulutukseltaan useita vuosia jäljessä eurooppalaisia nuoria. Maahanmuuttajat, joilla ei ole lukutaitoa, joiden kulttuuriin kuuluu naisten pysyminen pois työmarkkinoilta, joilla on tavoitteena suuri lapsiluku ja joilla ei ole koulutusta kotimaastaan, eivät edusta työperäistä maahanmuuttoa ja heidän menonsa rahoittaminen kuuluu lasketun tulorajan ylittäville maassa asuville ja maahan muuttaville.

Yksi tapa katsoa työllistymättömän maahanmuuton vaikutusta laskelmaan, on havaita, että sen seurauksena BKT jää pienemmäksi kuin se voisi olla, mutta että rasitus valtiontaloudelle on vahvempi, koska julkiset palvelut on tuotettava kaikille. Tämän seurauksena laskennallisen 1700 €:n verorajan ylittävien vastuu rajan alle jäävien palvelujen rahoittamisesta korostuu, mikä heijastuu paineena myös kokonaisveroasteessa.

Rahoitusasema muuttuu elinkaaren aikana

Kansalaisten asema esitetyssä laskelmassa kuitenkin muuttuu elinkaaren aikana. Useimmat ihmiset ovat aluksi nettosaajia, muuttuvat työllistyttyään nettomaksajiksi ja myöhemmällä iällään taas nettosaajiksi. Tarvittaisiin siis laskelmia myös elinkaarinäkökulmasta.

Maahanmuuton vaikutus BKT:hen ja valtiontalouteen on eri asia. Edellä sanottu ei tietenkään muuta sitä, että jokainen ihminen on arvokas ja että kaikki tehty työ on hyödyllistä ihmisille itselleen, heidän läheisilleen ja yhteiskunnalle, vaikka vaikutus valtiontalouteen olisi negatiivinen.

Suomessa keskituloiset maksavat 20-30 prosenttia verojen ja maksujen kokonaissummasta, suurituloisin kymmenesosa yli 40 prosenttia kaikista veroista ja maksuista. Todellisuudessa Suomen tilanne on vielä vaikeampi, sillä 42 prosentin veroaste jää paljon alle julkisen menoasteen, joka Suomessa on ollut 56 prosenttia. Inflaatio muuttaa näitä lukuja kaiken aikaa. Julkinen talous joka tapauksessa elää Suomessa velaksi.

Taloustieteen mukaan työperäinen maahanmuutto vahvistaa talouden kasvua ja toimivuutta. Tätä positiivista johtopäätöstä on silti aihetta täsmentää kysymällä, mitkä ovat maahanmuuton vaikutukset julkiseen talouteen. Yllä oleva laskelma tarjoaa tähän kysymykseen metodisen vastauksen.

Esittämäni laskelma on mekaaninen ja identifioi Suomen kansantaloudessa sen veronmaksajan, joka ei ole nettosaaja eikä nettomaksaja suhteessa julkiseen talouteen. Laskelman tarkoitus ei ole antaa kuvaa siitä, onko joku tietty yksilö nettomaksaja vai ei. Jos Suomen kansasta poimii yhden veronmaksajan ja kysyy, kummalla puolella hän on rajaa, joutuisi hänen maksamiensa verojen lisäksi selvittämään hänen saamansa tulonsiirrot ja julkiset palvelut. Sellaiseen tämä laskelma ei tietenkään anna mahdollisuutta. Se kertoo sen rajan, johon sijoittuvat kansalaiset keskimäärin ovat nollanettosaajia & -maksajia. Työperäisen maahanmuuton tulorajoista päättäminen puolestaan on poliittinen kysymys.