Milloin Bitcoin romahtaa? Älä lue tätä.

Tämänkertaisen blogini lukeminen tapahtuu omalla vastuulla. Lukijan ei tule missään tapauksessa antaa kirjoitukseni vaikuttaa raha-asioihinsa eikä sijoituspäätöksiinsä. Lukemalla tämän blogin lukija hyväksyy vastuun vain itsellensä. Olisikin parempi, että hän ei lainkaan lukisi tätä blogia.

Syy miksi kirjoitan, on puhtaasti tieteellinen ja tutkimuksellinen. En ole koskaan ymmärtänyt bitcoinin ja muiden kryptovaluuttojen kasvavaa suosiota. Tutkijana olen kuitenkin kaikesta kiinnostunut ja taloustieteilijänä minulla on välineitä tyydyttää tätä kiinnostusta.

Koska olen taloustieteilijä ja teen tutkimusta aivan muista teemoista, yritin vaikka ylimalkaisestikin etsiä muiden ekonomistien arvioita bitcoinista. Niinpä googlasin hakusanalla ”The Economics of Bitcoin”. Ja löytyihän artikkeleita ja muutama julkaistu kirjakin. Kanadan keskuspankista Jonathan Chiu ja Thorsten Koepp ovat analysoineet Bitcoinin maksuvälineenä. Linda Schilling ja Harald Uhlig ovat julkaisseet taloustieteellisen analyysin Bitcoinin tehokkuusominaisuuksista Journal of Monetary Economics-lehdessä. Myös Bitcoinin hintojen käyttäytymistä on tutkittu; Pavel Ciaian ja Miroslava Rajcaniova ja D’Artis Kancs ovat siitä julkaisseet Applied Economics-lehdessä. Intialaiset tutkijat Parthajit Kayal ja Purnima Rohilla ovat julkaisseet katsausartikkelin Springerin kustamana. Kaikissa näissä töissä ovat aika laajat lähdeviittausosiot.

En kuitenkaan pysty käyttämään aikaa niiden katsastamiseen. Ne ovat läpäisseet vertaisarvioinnin ja siinä mielessä käypää tutkimuksellista materiaalia. Tyydyn itse esittämään jotain omasta intuitiostani käsin. Siksi olisi suotavaa, että lukija lopettaisi blogini lukemisen tähän ja sen sijaan konsultoisi listaamiani taloustieteellisiä lähteitä.

Minua ei ole koskaan kiinnostanut ajatus ajaa itseäni sisään Bitcoinin arkkitehtuuriin ja hintaralliin puhumattakaan siitä, että olisin edes avannut Bitcoin-tiliä. Bitcoiniin sijoittaminen merkitsee osallistumista nollasummapeliin muita sijoittajia vastaan ja kysymys on siitä, kenelle jää Musta Pekka käteen, kun musiikki päättyy. Bitcoinin maailmassa on kuitenkin ilmiöitä, joista taloustieteilijä voi yrittää jotain sanoa. Moni lukija toivottavasti lopettaa lukemisen viimeistään tässä vaiheessa, koska nyt menee tosi kuivaksi. Sinua on varoitettu.

Ekonomisteilla on luonteva halu heittää kehään tarjonnan ja kysynnän käsitteet. Bitcoineista kiinnostunut voi hankkia niitä joko ostamalla markkinoilta muilta tai itse ”louhimalla”. Louhiminen on vertauskuvallista ja tuo mieleen vanhat ajat, jolloin ruhtinaat olivat omineet oikeuden lyödä maksuvälineitä metallista. Metallit sulatettiin malmista, jota louhittiin kaivauksista. Se siis sitoi aika tavalla kustannuksia, mutta sen korvasi hyöty siitä, että kolikoilla voi maksaa tavaroita ja palveluksia. Niinpä ruhtinaan yksinoikeus painaa rahaa oli tuottoisa ja johti rahatalouden kehitykseen – sitä ennen vaihdon välineenä olivat toimineet jonkinlaiset sopimukset palveluista ja vastapalveluista. Kun raha oli keksitty, ei enää tarvinnut pitää kirjaa siitä, kuka on tehnyt mitäkin palveluksia toiselle. Mikä valtaisa tehokkuushyöty! ”Louhimisen” tarve väheni, kun rahaa alettiin painaa paperille. Usko siihen, että paperinpala kannattaa hyväksyä maksusuoritukseksi tietenkin edellytti sitä, että uskoi voivansa tarjota paperirahaa maksuksi jollekin toiselle. Painokustannukset olivat aika matalat ja siksi rahan tuotto sen liikkeellelaskijalle entistä arvokkaampi. Tämä oikeus sittemmin rajattiin joillekin pankeille ja lopulta keskuspankeille.

Bitcoinejakin ”louhitaan”. Louhija joutuu – niin olen ymmärtänyt – ratkaisemaan yhä vaikeampia matemaattisia tehtäviä. Tämä kuluttaa enenevässä määrin sähköä ja louhimiskulut kasvavat. Jotta tämä kannattaisi, markkinoilta täytyy löytyä yhä vahvempi kysyntä eli arvonnousu, jotta Bitcoinin louhiminen olisi kannattavaa. On sanottu, että järjestelmä on rakennettu niin, että tiettynä vuonna louhiminen tykkänään päättyy. Tämä on nerokasta. Miksi?

Arvot tulevat niukkuudesta. Siksi timantit ovat arvokkaampia kuin juomavesi, vaikka timantteja ei voi juoda. Juomavettä on tarjolla runsaasti ainakin tuhansien järvien maassa ja se on siksi halvempaa kuin timantit. Rahan arvo tulee siitä, että keskuspankeilla on sen painamiseen monopoli, jota toki rahanväärentävät yrittävät aika ajoin haastaa jäljitelmillään. Kun esi-isämme aikanaan hyväksyivät oravannahat maksuvälineeksi, niillä oli arvoa, koska ne olivat paitsi pitkään säilyviä mutta myös koska oravakanta lisääntyi hitaasti. Kaneista ei siksi koskaan voisi tulla maksuvälineitä.

Bitcoinin louhimisen päättyminen tarkoittaa sitä, että sillä on jatkuvasti arvoa ja että sen louhijat siitä aikansa hyötyvät. Niin sillä olettamuksella, että se on haluttu maksuväline. Voiko se olla? Bitcoinin arvonvaihtelun voimakkuus kertoo, että mainittu nollasummapeli on kovaa. Aina välillä jollekin jää Musta Pekka, jos ei ehdi realisoida toteutunutta hinnannousua. Miten siis Bitcoinin kysyntä määräytyy?

Kysymys Bitcoinin kysynnästä ja hintateoriasta johtaakin pohtimaan hinnanmuodostusta spekulatiivisilla markkinoilla. Taloustieteessä on tutkittu kuplien teoriaa ja ymmärrän, että niissä ajatellaan sijoituskohteen hinnan tänään oikeastaan vastaavan sitä, mikä on sen odotettu hinta huomenna. Jos näin ajatellaan ja hinta tänään on p(t), täytyy päteä

p(t) = Ep(t+1).

Tässä olen merkinnyt matemaattista odotusarvoa symbolilla E. Olen kuvannut tämän päivän hintaa symbolilla p(t) ja huomista symbolilla p(t+1). Vastaavasti odotan hinnan huomenna noudattavan ehtoa

Ep(t+1) = Ep(t+2)

ja niin edelleen. Siis tämän päivän hinta on sidoksissa siihen, mitä odotamme hinnan olevan tulevaisuudessa.

On tiedossa, että ensimmäisen matemaattisen kaavan ilmestyessä tekstiin lukiojoista katoaa puolet. Nyt kun minulla on esitettynä jo kaksi kaavaa, uskon toisenkin puolikkaan lukijoista kadonneen ja voin jatkaa yksinajattelua.

Ne, jotka pitävät tämän päivä hintaa liian matalana, ostavat, koska odottavan hinnan nousevan. Voi siis syntyä spekulatiivinen hintakupla, jossa hinta kaiken aikaa nousee odotusten myötä. Ja se nousee, jos kaikki odottavat sen nousevan.

Spekulatiivisia kuplia on tavattu liki maailman sivu. Tunnetuin on Hollannin tulppaanimania 1600-luvulla. Mikä sen aiheutti?

Tulppaanit tulivat Aasiasta Istanbulin kautta Amsterdamiin 1600-luvulla, ks. /1/. Ne olivatkin erikoisia uusia kukkia. jokin sairaus tai ilmeisesti pysyvä mutaatio oli tuottanut niille kiehtovan ulkonäön. Ne olivat erilaisia kukkia verrattuna mihinkään muuhun 1600-luvulla tunnettuun kukkaan. Niiden kysyntä vahvistui ja hinta nousi. Keinottelijat astuivat kuvaan ja tavalliset kansalaiset myivät omaisuuttaan ostaakseen kukkasipuleita. Niinpä 1636-1637 yhden sipulin hinnalla saattoi ostaa joko 8 lihavaa sikaa, 4 lihavaa härkää, 12 lihavaa lammasta tai 24 tonnia vehnää. Kun varakkaan kauppiaan vuositulo Amsterdamissa oli 3000 guilderiä, korkein noteerattu yhden tulppaanisipulin hinta oli 5000 guilderia. Sitten kaikki romahti ja hinta putosi nollaan. Joillakin oli jäänyt käteen Musta Pekka.

Voiko Bitcoinille tapahtua sama kuin Hollannin tulppaanien hinnalle?

Viittaus:

/1/ Lähde: Mike Dash: Tulipmania: The Story of the World’s Most Coveted Flower and The Extraodrinary Passions It Aroused.

 

+14
Vesa Kanniainen
Sitoutumaton Helsinki

Kansantaloustieteen emeritusprofessori (Helsingin yliopisto),
Sotatieteiden tohtori (Maanpuolustuskorkeakoulu),
Kauppatieteiden tohtori (Itä-Suomen yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu