Suojatiemerkit ovat Suomessa kelvottomia

Lehtitietojen mukaan Helsingissä on suunnitteilla suuri suojatieuudistus. Jo on aikakin. Onneksi moniin risteyksiin on saatu maalattua pysähtymisviivat. Onneksi myös autoilijoiden moraali on viime vuosina selvästi vahvistunut: kun jalankulkija tekee selväksi, että hän on aikeissa ylittää suojatien, autoilijat nykyisin pysäyttävät autonsa ja yhä harvempi ajaa pysähtymättä suojatien ylitse.

Jalankulkijat ovat toisaalta tulleet turvastaan välinpitämättömiksi. Osa astuu suojatielle katsomatta vasemmalle ja siirtää vastuun turvallisuudestaan autoille. Monet jopa puhuvat suojatiellä kännykkäänsä! Haloo!

Valottomat suojatiet ovat jalankulkijoille silti toisestakin syystä suojattomia. Suojatiemerkit ovat Suomessa kelvottomia. Katukuvassa on paljon symboleita ja valoja, jotka tekevät suomalaiset sinivalkoiset suojatiemerkit vaikeasti havaittavaksi. Se riski on edelleen melkoinen, että suojatien eteen pysähtyneen auton ohittaa pysähtymättä viereistä kaistaa ajava toinen auto.

Useissa maissa tähän on löytynyt helppo ratkaisu. Suojatiemerkin taakse on kiinnitetty keltainen neliönmuotoinen levy, joka on mitoiltaan 4-5 cm leveämpi kuin varsinainen liikennemerkki. Sen keltaiset marginaalit näkyvät autoilijoille jo kaukaa! Suosittelen Suomellekin!

Kirjoitin oheisen novellin vuosi sitten. Se perustuu tositapahtumaan ja se sopii tähän yhteyteen:

 

Novelli ”Toinen mahdollisuus”

Nuori äiti kävelee suojatietä yli Mannerheimintien. Paikalla ei ole liikennevaloja. Hän katsoo maahan ja puhuu kännykkäänsä. Hänen perässään kävelee 4-vuotias lapsi omalla laahustavalla tyylillään emoaan seuraten. Ajan autolla vasenta ajokaistaa ja alan hiljentää. Autoni pelistä näen, että oikeanpuoleista kaistaa myöten on lähestymässä linja-auto. Se nopeus on suuri eikä sen kuljettaja näe äitiä eikä lasta, koska oma autoni on näköesteenä siinä välissä. Hetkessä näen uhkakuvan, jossa bussi törmää äitiin ja lapseen, näen kännykän lentävän, näen lapsen lentävän. Näen murskautuvan elämän.  Pysäytän auton 10 metriä ennen suojatietä ja painan raivoisasti äänimerkkiä. Nuori äiti pysähtyy autoni kaistalle, bussi ei huomaa tilannetta ajoissa, vaan tekee hätäjarrutuksen. Pitkäksi menee. Äiti ja lapsi ovat saaneet toisen mahdollisuuden.

Vesa Kanniainen

Kansantaloustieteen emeritusprofessori (Helsingin yliopisto), Sotatieteiden tohtori (Maanpuolustuskorkeakoulu), Kauppatieteiden tohtori (Itä-Suomen yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu