Trump – painajainen on ohitse

Trumpia arvioidessani olen yrittänyt pitää erillään hänen persoonansa ja hänen politiikkansa. Politiikan osalta hän oli tietenkin oikeassa siinä, että Kiina on pelannut epärehellisillä korteilla.

Hyväksyessään Deng Xiaopingin aikana 1980-luvulla sen, että vaurastuminen ei ole väärin ja että se on toteuttavissa kapitalismia soveltamalla ja mukauttamalla se totaalisen järjestelmän puitteisiin, Kiina salli läntisen pääoman rantautuvan sen maaperälle. Se kopioi lännessä kehitetyn teknologian välittämättä siihen liittyvistä omistusoikeuksista. Tätä myös toteuttivat tuhannet läntisiin yliopistoihin lähetetyt kiinalaiset opiskelijat, jotka toivat läntisen osaamisen kotimaahansa. Sadat miljoonat kiinalaiset nostettiin köyhyydestä. Kaupassa Kiinan kanssa Yhdysvalloilla oli merkittävä vaihtotaseen vaje.

Maahanmuuton osalta Trump oli oikeassa siinä, että kullakin maalla on oikeus päättää siitä, kuka tulee maan rajojen ylitse. Suomalaisten odottaisi tätä logiikkaa arvostavan. Talouden elvyttämisen osalta Trump näytti, mitä yhteisöveroasteen alentaminen 35 prosentista 21 prosenttiin aikaansaa. Yhdysvaltain rikkaat kuitenkin hyötyivät verouudistuksesta eniten ja muu kansa vain epäsuorasti työpaikkojen kautta. Yhdysvaltain liittovaltio velkaantui. Ilmastonmuutoksen osalta Trumpin politiikka oli vastuutonta. Osaksi tätä onneksi vaimensivat osavaltioiden vastuullisemmat ratkaisut. Lähi-Idässä Trump sai painostettua vihamieliset osapuolet solmimaan diplomaattisuhteet Israelin kanssa. Rauhanpalkintoa hän ei kuitenkaan tule saamaan, vaikkakaan hän ei käynnistänyt uutta sotaa. Ei ole tiedossa, millä hinnalla nuo suhteet solmittiin. Konflikti Iranin kanssa oli aidosti mahdollinen eikä ole kadonnut kuvasta.

Koko maailma näyttää huokaisseen helpotuksesta Trumpin väistyttyä.

Brownin yliopiston kollegani Herschel Grossman julkaisi vuonna 2002 European Journal of Political Economy tiedelehdessä artikkelin otsikolla ”Make Us a King: Anarchy, Predation, and the State”. Sen motiivina oli Raamatussa kuvattu Israelin kansan pyyntö Jumalalta, jotta tämä antaisi kansalle johtajan, kuninkaan. Kansa ymmärsi, että poliittinen eliitti vie osansa talouden tulosta, mutta se oli valmis hyväksymään vahvan johtajuuden yhteiskuntaan. Sittemmin sama argumentti on löytynyt hobbesilaisesta näkemyksestä ja siitä, että ilman järjestystä yhteiskunnassa vallitsee kaikkien sota kaikkia vastaan.

Tässä on Trumpin nousun salaisuus. Hän tuli politiikan ulkopuolelta vastustamaan Washingtonin eliittiä ja korvaamaan Yhdysvaltain väestölle, etenkin keskiluokalle ne menetykset, jotka globalisaatio oli tulojen menetyksen myötä niille aiheuttanut. Myös Euroopassa on sama rintamajako eliitin ja väestön välillä. Britanniassa enemmistö kyllästyi siihen, että Brysselin eliitti päättää sen asioista ja että subsidiariteettiperiaate on kuollut idea. Yhdysvaltain vaaleissa 74 miljoonaa amerikkalaista hyväksyi Washingtonin eliittiä vastaan nousseen uuden johtajan mission. Rauhallisen korjausliikkeen sijaan kansa kuitenkin jakautui.

Trumpia ei voi analysoida pelkästään hänen politiikkansa perusteella. Intohimoisia kansanjohtajia on ihmiskunta ollut tulvillaan. Heillä on missio. Ja heillä on kyky vastata ihmisten salattuihin toiveisiin. Demokratialle vieraat toimintatavat ja Trumpin arvaamaton persoonallisuus olivat vierasta enemmistölle, 81 miljoonalle Joe Bidenia äänestäneelle. Yhteiskunnallisen järjestyksen sijaan syntyi konflikti kansalaisten keskuuteen. Vahva johtaja ei tuonut järjestystä vaan Trump toi tullessaan hobbesilaisen epäjärjestyksen. Euroopassa on myös rajuakin vastakkainasettelua ja lähihistoria ei ole maanosalle kunniallinen. Tällä erää yhteiskunnalliset konfliktit on kuitenkin pystytty hallitsemaan.

Trumpin vaalitappio osoitti, että enemmistön, tosin niukan, mielestä hän oli mennyt liian pitkälle. Äänestäjien enemmistö halusi takaisin valtaan Washingtonin eliitin kasvatin, Joe Bidenin. Bidenille Capitolin kukkula oli ollut työpaikka 40 vuotta. Trump ja hänen kaverinsa eivät koskaan olleet osa Capitolin eliittiä. Risteävä jakolinja kulki yhtäältä konservatiivisten oikeistolaisten ja toisaalta liberaalien ja sosialistien välillä, miten hyvänsä nämä ajattelusuunnat nyt määritelläänkin. Bidenin myötä kuilu vääryyttä kokeneen rahvaan ja eliitin välillä säilyy. Vaalitulos kuitenkin tuottaa uuden poliittisen tasapainon näiden risteävien jakolinjojen hauraalle kivijalalle.

Kirjoittaja on kansantaloustieteen emeritusprofessori, sotatieteiden tohtori ja kauppatieteiden tohtori