Työterveyshuolto: työntekijän saama etuus verolle?

Kelan pääjohtajan Outi Antilan haastattelussa HS 31.5.2023 oli esillä useita teemoja Suomen perusterveydenhuollon ahdingosta. Työterveyshuollon osalta toimittaja myös kertasi THL:n aikaisempia lausumia, joissa esitetään terveydenhuollon oikeudenmukaisuuteen ja tarkoituksenmukaisuuteen liittyviä ongelmia. Siksi THL:n mukaan työterveyshuolto pitäisi uudistaa osana koko Suomen sote-järjestelmää. THL on perustellut arviotaan sillä, että iso osa työnantajista tarjoaa myös sairaanhoidon palveluja, kun lain mukaan työterveyden täytyy kattaa vain työhön liittyvät terveystarkastukset, työkyvyn tukemisen sekä työperäisten sairauksien selvittelyn.

THL:n mukaan epäoikeudenmukaisuutta liittyy siihen, että eri työntekijöillä on erilaiset palvelut ja työelämän ulkopuolella olevat ihmiset ovat palvelujen ulkopuolella. Tarkoituksenmukaisuus taas liittyy siihen, että THL:n mukaan lääkäri hoitaa usein sellaisia vaivoja, joita julkisella puolella hoitaisi todennäköisesti terveyden- tai sairaanhoitaja. THL on esittänyt, että työterveyshuolto on ”pyhä lehmä”, joka pitäisi säätää paremmin tukemaan myös julkista terveydenhuoltoa rakentamalla työterveyshuolto uudestaan.

Väitän, että THL:n arviot ovat ideologiset eivätkä kestä kriittistä arviointia. THL tyystin sivuuttaa sen, että työterveyshuolto perustuu työnantajan ja työntekijän väliseen yksityiseen sopimukseen ja että Suomessa on sopimusvapaus, vaikkakin lainsäätäjän säätelemä.

Väite: työterveyshuollon kustannukset maksaa lopulta työntekijä

Työvoiman ja yrityksen kannalta työterveys on win-win. Toisin kuin julkisen terveydenhuollon tapauksessa hoitoon pääsee heti ja hoito ylläpitää työntekijän suorituskykyä vahvistaen yrityksen tulosta ja verotettavaa tuloa.

Pääjohtaja Outi Antilan mukaan työterveyshuollon palvelut maksoivat vuonna 2020 879 milj. €, josta työnantajat maksoivat 500 milj. €. Loppuosa rahoitetaan – sekin – palkansaajien ja yrittäjien maksuilla. Olen aikaisemmin (HS 4.4.2023) argumentoinut, että työterveyshuollon kustannukset lopulta itse asiassa maksaa työntekijä. Millä tavalla? Sitä kautta, että palkatessaan työntekijän rationaalinen yritys osaa ottaa palkkatarjoustaan vähentävänä seikkana etukäteen huomioon työntekijään mahdollisesti tulevaisuudessa kohdistuvat terveydenhuoltokustannukset. Voi olla, että suuri yleisö ei tule tätä ajatelleeksi eivätkä työnantajat myönnä näin ajattelevansa. Taloustieteilijöillä tuskin on vaikeutta ymmärtää tämän mekanismin logiikka.

Se on toki totta, että työterveyshuoltoon pääsee pikavauhtia ja että järjestelmän sisällä tehdään ylitutkimusta. Tämä on omanlaisena moral hazard-ongelma, mutta senkin kustannus kohtaantuu työtekijän maksettavaksi, jos yritys sen ennakoi.. Potilaalla on luontainen kannustin teettää ”varmuuden vuoksi” myös ei-välttämätöntä tutkimusta. Toisaalta yritys ei voi vaatia selvitystä hoidosta, koska se on salaista tietoa ja jää työntekijän ja palvelun tarjoajan tietoon.

Kuten pääjohtaja Antila toteaa, työterveysmalli rasittaa valtion kassaa erittäin vähän. Se että yritys saa Kelalta korvauksia työterveyskustannuksista ja saa loput vähentää verotuksessaan on täysin oikea ratkaisu. Tuloverotuksessa kun ollaan, kaikkien yritysten kulujen tuleekin olla veropohjasta vähennyskelpoisia. Olen itse ajatellut tästä eri tavalla, mutta muuttanut oman ajatteluni tämän mukaiseksi.

Työterveyshuolto on työntekijälle veroton etuus

Osallistuessani työterveyshuollosta twitterissä käytyyn keskusteluun eräs puheenvuoron käyttäjä huomautti seikasta, josta julkisuudessa ei ole ollut puhetta: työterveyspalvelu on työntekijälle veroton etuus. Se tarkoittaa sitä, että veronsaaja menettää verotuloa siltä osin, kuin tuo etuus jää verottamatta. Tässä onkin näkökohta, joka liittyy valtiontalouteen: julkinen sektori joutuu keräämään puuttuvan verotulon muilta verotuskohteilta. Tältä osin työterveyshuolto ei ole täysin neutraali julkisen talouden kannalta. Ongelma ratkeaa laittamalla työntekijän saama työterveysetu verotettavaksi etuudeksi työntekijälle. Se samalla vähentäisi työntekijän kannustetta ”kaiken varalta” ylitutkimukseen.

Lääkäripula

Vielä yksi seikka: Suomessa on lääkäripula. Siinä määrin kuin työterveydenhuolto sitoo lääkäriresursseja, tämä tietenkin pahentaa pulaa perusterveydenhuollossa julkisella sektorilla. Lääkäriliitto on kartelli, joka on vastustanut lääkärikoulutuksen määrällistä lisäämistä Suomessa. Lääkäripula ei kuitenkaan enempää kuin muutkaan THL:n perustelut voi olla perusteena työterveydenhuollon romuttamiselle. Lääkäripulaan on jo esitetty helppo ratkaisu: Suomi voi lähettää lääketieteen opiskelijoitaan apurahoilla Viroon ja muille lähialueille ja näin välttää opiskelupaikkarajoitteet Suomen lääkärikoulutuksessa.

Eriarvoisuudet ratkaistava muutoin

Ihmisten työkyky on hyvä politiikkatavoite. Ongelmana terveydenhuollossa on eriarvoisuus, sillä työttömät ja muu kansa joutuvat jonottamaan kohtuuttomasti. Eri yrityksillä työterveyshuolto myös on mitoitukseltaan poikkeava – eriarvoisuutta toki sekin – mutta yksityisen sopimusoikeuden piirissä. Se että julkinen terveydenhuolto ei toimi, ei silti ole mikään syy ajaa alas työterveyshuoltoa. Politiikkatavoite ei voi olla, että kukin terveydenhuoltosektori toimii yhtä huonosti. Työterveyshuolto rasittaa julkista taloutta vähemmän kuin on kuviteltu – ja eri tavalla, kuin on tiedostettu. Silti se toimii tehokkaana järjestelmänä. THL:n perustelut sen alasajosta eivät perustu puolustettavissa olevaan analyysiin.

Vesa Kanniainen
Sitoutumaton Helsinki

Kansantaloustieteen emeritusprofessori (Helsingin yliopisto),
Sotatieteiden tohtori (Maanpuolustuskorkeakoulu),
Kauppatieteiden tohtori (Itä-Suomen yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu