Ukrainan auttamiseksi on tehokas keino: Venäjän öljylle ja kaasulle tuontitulli

Euroopan unioni on riippuvainen energiatuonnista Venäjältä. EU:n ulkomailta tuodusta raakaöljystä noin 30 %, kivihiilestä noin 42 % ja maakaasusta noin 47 % tulee joko välillisesti tai suoraan Venäjältä. Poliitikot EU:ssa tai Suomessa eivät ole oivaltaneet mahdollisuutta iskeä Venäjän sotakassaan keinolla, jonka taloustieteilijät ovat jo tehokkaaksi todenneet: Venäjän öljylle ja kaasulle langetettavalla tuontitullilla. Sellaista ovat esittäneet amerikkalainen taloustieteen professori Ricardo Hausmann ja Suomessa professori Niku Määttänen (HY) ja valtiot.tri Sanna Kurronen (EVA). Heidän ehdotukseensa kannattaisi päättäjien tutustua.

Tuontitullin nerokkuus perustuu yksinkertaiseen taloustieteelliseen analyysiin maailmanmarkkinoista. Öljyn kysyntä maailmanmarkkinoilla on varsin hintajoustavaa, koska tuottajia on runsaasti ja ostajilla on korvaavia vaihtoehtoja. Siksi Venäjän öljyn tuotannolla ei ole öljyn maailmanmarkkinahintaan ratkaisevaa, ei ainakaan häiritsevää vaikutusta.

Raakaöljyn maailmanmarkkinahinta on nykyisellään osapuilleen 100$ barrelilta. Jos EU asettaisi sille esimerkiksi 50 %:n tuontitullin, Venäjä saisi siitä (liki) 50$ ja EU:n jäsenmaat budjettiinsa (liki) 50$. Yhden tuottajan, Venäjän, tuotannon hintajousto on pieni eikä Venäjän siksi kannattaisi pysäyttää tuotantoaan.

Kuinka paljon Venäjän sotabudjettia voitaisiin rokottaa tuontitulilla, riippuisi siitä, kuinka suuri osa muista ostajista maailmalla osallistuisi tuontitullin perimiseen. Prof. Hausmann on huomauttanut, että tuontitulli Venäjän öljylle voisi olla jopa 90 %. Noinkin korkeasta tuontitullista huolimatta Venäjän kannattaisi myydä öljyänsä jopa EU:lle, koska öljyn tuotantokustannus on sille alle 6$ barrelilta. Venäjä voisi toki yrittää myydä öljynsä maailmanmarkkinoille 100$:n barrelihintaan, mutta ostajat huomaisivat, että Venäjä saa öljystään EU:lta tuontitullista johtuen paljon vähemmän. Venäjä joutuisi tällöin alistumaan hintaneuvotteluun muiden ostajien kanssa.

Entä Kiina? Kiinan tuontienergiasta Venäjältä tulee 20 % kivihiilestä, 15 % öljystä ja 8 % maakaasusta. Nämä eivät ole merkityksettömiä määriä. Kiina joutuisi miettimään, miksi se suostuisi maksamaan Venäjän öljystä 100$, jos EU ostaa sitä paljon alempaan hintaan.

Venäjän öljystä perittävä tuontitulli lankeaisi siis Venäjän itsensä maksettavaksi ja pienentäisi sen saamia öljytuloja. Tämä on yksinkertaista markkina-analyysia. Kerättävä tuontitulli kanavoituisi ostajan, EU:n (ja myös Suomen) kassaan. Muut öljytuottajat maailmanmarkkinoilla välttäisivät tuontitullin.

Kaasun osalta ostajilla on lyhyellä tähtäimellä vähemmän vaihtoehtoja, koska suuri osa kaasutoimituksista on sidottu putkistoon ja pienempi osa laivoilla kuljetettavaan lng:hen. Kaasun tuontivero voisi siitä syystä olla pienempi. Osa sen hinnannoususta maailmanmarkkinoilla kohdentuisi ostajan maksettavaksi.

EU:n asettama tavoite irtaantua tyystin energian tuonnista Venäjältä on kovin pitkälle menevä. Tuontitulli ratkaisisi tämän ongelman. Tuontitulli voisi olla aluksi matalampi, mutta sitä voisi vaiheittain hinata ylöspäin. Venäjän sotakoneisto menettäisi merkittävimmän rahoituslähteensä.

Kansainvälisen yhteisön soisi kaikin keinoin ryhdistäytyä kiistämään Venäjän oikeus hyökätä naapurinsa alueelle. Mitä useampi kansainvälinen ostaja liittyisi perimään tuontitullia Venäjältä, sitä tehokkaammin se iskisi Venäjän sotakassaan.

+9
Vesa Kanniainen
Sitoutumaton Helsinki

Kansantaloustieteen emeritusprofessori (Helsingin yliopisto),
Sotatieteiden tohtori (Maanpuolustuskorkeakoulu),
Kauppatieteiden tohtori (Itä-Suomen yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu