Yrittäjyysoppia äideille, vauvoille ja koululaisille

300 € äitiyspakkaukseen

Menneellä viikolla oli esillä kaksi hyvää talouteen ja yritystoimintaan liittyvää uutista. Toinen oli Juha Sipilän aloite äitiyspakkaukseen liitettävästä 300 euron yhteiskunnan lahjoituksesta jokaiselle syntyneelle lapselle. Toteutuessaan ehdotus laittaisi nuoret äidit ja isät hetkeksi miettimään kansantaloutta perheen oman talouden ohessa. He joutuisivat siis miettimään, mihin yritykseen tai toimialaan sijoituksen lapselleen tekisivät. Lapset eivät voisi tehdä juridisia päätöksiä. Voisi silti olla, että lapsen aikanaan varttuessa perheen ruokapöydässä joskus käytäisiin keskustelu siitäkin, olisiko lapsilla ajatusta siitä, minkälaiseen yritykseen he haluaisivat samaistua osaomistajina. Voisi ajatella, että silloin yritysten eettiset arvot nousivat keskusteluun. Lapset voisivat ottaa kantaa siihen, haluavatko he olla mukana ympäristöä kunnioittavassa ja ilmastonmuutoksen tosissaan ottavan yrityksen omistajana. Ympäristötuhoja aikaansaava yritystoiminta tuskin saisi heiltä kannatusta. Voisi syntyä heille ajatus, että tässä olisikin keino vaikuttaa maailmanparannukseen. Heille voisi syntyä mahdollisuus pohtia sitäkin, minkä yrityksen tuotteita he haluavat omilla ostopäätöksillään hankkia ja minkä yrityksen tuotteita välttää.

Jos aloite johtaa talouden seuraamiseen myös nuoremmissa polvissa, on saavutettu suuri edistysaskel. Varmaan jokaisessa elää halua tehdä maailmasta parempi. Omien säätövarojen suuntaaminen voisi sellaisen ajattelun kehittymisessä auttaa. Samalla tulisi opituksi se tärkeä tosiasia, että huominen ei koskaan voi olla täysin ennustettava. Kansantalouteen liittyy aina riskejä. Nuorena käynnistyvä säästäminen myös opettaa korkoa korolle periaatteen ja riskien hajauttamisen tarpeen. Ohjaamalla sijoitus esimerkiksi indeksirahastoon riskit ovat minimoitavissa pienillä hallintokuluilla. Voi myös oppia näkemään, että pienten ja suurten yritysten riskit ovat tyypillisesti erilaiset.

Ongelmana on aina sijoituspäätöksen ajankohta. Monesti on opittu, että se mikä menee ylös, myös voi tulla alas, jos nousu on johtunut suurpelureiden spekulaatiosta. Silloin sijoittamisessa voi olla nollasummapelin luonnetta. Bitcoinissa on tätä piirrettä. Osakesijoitusten arvot ovat pitkään kivunneet korkealle keskuspankkien pumpattua rahaa kansantalouteen ensin pelastaakseen Euroopan finanssi- ja eurokriiseistä ja sittemmin koronakriisistä. Voi olla, että osakkeet ovat aika ajoin ylihinnoiteltuja. Euroopassa tämä riski on olemassa, sillä se ei koskaan ole selvinnyt finanssi- ja eurokriisistä kunnolla. Eurooppa on Japanin tiellä ja väki harmaantuu. Negatiivisten korkojen aikana osakesääntötili on luonteva ratkaisu. Negatiiviset korot ovat silti samalla merkki kansantalouden sairaudesta. Olenkin ihmetellyt, milloin pankit määräävät talletusten korot negatiivisiksi.

 

Yrittäjyystiedon tuominen kouluun

Toinen uutinen koski yrittäjyystiedon tuomista kouluihin. Menestyneet yrittäjät Ilkka Paananen, Mikko Kodisoja ja Risto Siilasmaa ovat tukemassa Nuori Yrittäjyys-yhdistyksen ohjelmaa, jolla yrittäjyystietoutta viedään kouluihin. Hyvä ja tosi tärkeä askel.

Jokin vuosi sitten tutkijaryhmäni laatiman selvityksen mukaan Suomessa oli tuolloin suuria yli 250 henkeä työllistäviä yrityksiä reilu 600 kpl, keskisuuria 50-249 henkeä työllistäviä 2500 kpl, pieniä 10-49 henkeä työllistäviä 15 000 kpl, mikroyrityksiä 2-9 henkeä työllistäviä 77 000 kpl ja yksinyrittäjiä 1-1.5 henkeä työllistäviä 170 000 kpl. Työikäisestä työvoimasta silti vain 6-7 prosenttia toimii kansantaloudessa yrittäjinä.

Yrittäjyys edellyttää kykyä ottaa vastuuta paitsi omasta taloudesta myös kykyä työllistää toisia, jos yritys laajentaa toimintaa. Yritystoimintaa sisältyy myös riskejä. Etenkin, jos siihen on käytetty velkarahaa. Onkin nähty, että jos yritykset voivat huonosti, kaikki voivat huonosti.

Korona on tehnyt tuhoaan monelle erityisesti palvelualan yrittäjälle ja hänen työlleen. Monet ovat yllättäen ja itsestään riippumattomasta syystä katastrofin partaalla ja selviävät koronan yli vain valtion tuen avulla. Julkinen tuki – toki harkiten mitoitettuna ja suunnattuna – on moraalisesti oikein. Viime laman aikana 1990-luvun alussa Suomen kokonaistulot putosivat 12 %. Laman taakka jakautui silloin epätasaisesti ja epätasa-arvoisesti. Laskua maksetaan yhä. Yrittäjyyspääoman tuhoutuessa se ei heti ole korvattavissa.

Korona-aikana onkin hyvä muistuttaa, että yrittäjiltä edellytetään riskinkantokykyä. Yrittäjien keskitulot ovat Suomessa suunnilleen samaa suuruusluokkaa kuin muiden kansalaisten, mutta tulojen hajonta on suurempi. Yrittäjille velka on aina riski, mutta ilman velkaa ei toimintaa voi helpolla laajentaa. Yrittäjyys merkitsee myös sitoutumista esimerkiksi työntekijöitä pidempään työaikaan. Yrittäjyyteen toisaalta liittyy mahdollisuus kuluttaa yrityksen kautta osa kulutuksestaan, mitä etua palkansaajilla puolestaan ei ole. Niillä toimialoilla, jotka ovat uusia ja joissa innovoidaan, yrittäjyyskannustin voi olla vahva. On tiedossa, että innovaation onnistuessa jokin suuri yritys saattaa siitä kiinnostua ja palkitsee yrittäjän ruhtinaallisesti ostamalla koko yrityksen. Näitä menestystarinoita on, mutta lopullinen testi on aina markkinatesti.

On syytä toivoa menestystä kummallekin aloitteelle.

 

+3
Vesa Kanniainen
Sitoutumaton Helsinki

Kansantaloustieteen emeritusprofessori (Helsingin yliopisto),
Sotatieteiden tohtori (Maanpuolustuskorkeakoulu),
Kauppatieteiden tohtori (Itä-Suomen yliopisto)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu