NATOkeskustelijoilla sama tavoite – erimielisyyttä keinoista

NATO keskustelu käy kuumana Suomessa. Luulisin, että keskustelijoilla on sama pyrkimys: turvata suomalaisten turvallisuus.

Keskustelijoiden erimielisyydet eivät siis koske päämäärää vaan keinoja. Osa keskustelijoista katsoo, että Nato yhdistyneenä kansalliseen puolustukseen (puolustusvoimat) ja yhteistyöhön esimerkiksi Ruotsin kanssa ovat turvallisuuden takaamisen parhaat keinot, osa taas on sitä mieltä, että sotilaallinen liittoutumattomuus, omat puolustusvoimat ja yhteistyö ovat parhaat keinot turvallisuuden takaamiseen. Näiden keinojen välillä on yksi ratkaiseva ero: NATOa naapurimme Venäjä vastustaa, nuo muut keinot se taas on hyväksynyt. Näin ollen on NATO jäsenyys on suurempi riski turvallisuudelle.

Eräs asia, paradoksi, minua on hämmästyttänyt: NATOn kannattajat vetoavat usein siihen, että jäsenyys on hyvä ratkaisu, koska Venäjään ei voi luottaa. Kuitenkin he luottavat täysin siihen, että Venäjä ei käytä ydinaseita tai muitakaan aseita Suomea vastaan, jos haemme jäsenyyttä. Tällainen yhtäaikainen luottamus ja epäluottamus Venäjän aikomuksia kohtaan ei vaikuta loogiselta.

Minä olisin taipuvainen luottamaan siihen, että Venäjä tekee voitavansa, jotta Suomi ei liittyisi NATOon ja tämä tarkoittaa myös sotilaallisen voiman käyttöä. Tietysti toivon olevani väärässä, mutta en menisi ottamaan riskiä.