Onko Venäjä olemassa?

Näyttää siltä, että Suomessa on siirrytty tai ollaan siirtymässä outoon poliittiseen ja maantieteelliseen todellisuuteen. Osa kansasta ja poliitikoista kuvittelee, että Suomesta on tullut USAn osavaltio tai että Suomi on siirtynyt paikaltaan jonnekin USAn lähelle.
Naapurimme Venäjä taas on kokonaan hävinnyt, tai vähintäänkin muuttunut näkymättömäksi ja täysin yhdentekeväksi. Vaikuttaa siltä, että jopa Venäjän olemassaolon ja sen toteaminen, että Venäjä on ja pysyy naapurinamme, on joidenkin mielestä tuen osoitus Putinin autoritaariselle hallinnolle ja sen käymälle sodalle Ukrainassa.
Suurta osaa suomalaisista ja mikä pahinta myös vastuullisista poliitikoista näyttää vaivaavan muistinmenetys ja heidän kuvansa todellisuudesta on oudosti vääristynyt. Normatiivisista, eettisistä ja poliittista tavoitteista ja periaatteista on tullut deskriptiivisiä, todellisuutta kuvaavia näkemyksiä.
Venäjän täysin tuomittavan hyökkäyksen aiheuttama shokki, jota voimistaa kattava ja jatkuva mediahuomio, ukrainalaisten kokemat kärsimykset ja laajat aineelliset tuhot sekä pakolaisuus, ovat järkyttäneet kaikkia ihmisiä. Ukrainalaiset ovat suhteellisen lähellä meitä maantieteellisesti, kulttuurisesti ja myös ulkonäöltään. Heidän talonsa, autonsa, vaatteensa, matkalaukkunsa, junansa, maantiensä, kaupunkinsa ja kylänsä muistuttavat omiamme. Heidän kohtaloonsa on helppo samaistua.
Koska Venäjä on toiminut väärin, osa ihmisistä ja poliitikoista on sitä mieltä, että Venäjän olemassaolokin on väärin, ja he näyttävät haluavan elää ja toimia ikäänkuin Venäjää ei olisi olemassakaan. Ulkoministeri Haavistoa myöten on kehotettu jättämään Venäjän mielipiteet vähälle huomiolle.
Tällaisen lumetodellisuuden synnyttävät tiedotusvälineet, poliitikkojen puheet, somekeskustelut ja sitä tukee kulttuurissamme pitkään vaikuttanut ja voimistunut angloamerikkalainen hegemonia. USAn kulttuurinen hegemonia on tehnyt Suomesta monessa mielessä pikkuamerikan, mikä on näkynyt niin poliittisten puolueiden kannatusluvuissa kuin esimerkiksi siinä, että suomalaisten enemmistö on kritiikittömästi hyväksymässä jäsenyyden USAn johtamassa ja dominoimassa sotilasliitossa.
Tämän lumetodellisuuden takana vaikuttaa myös suomalaisten syvälle juurtunut venäläisviha, jota istutettiin koko kansaan lähes kolmenkymmenen vuoden ajan itsenäistymisen alkuaikoina, joka vaimeni katkerien kokemusten jälkeen YYA – Suomessa ja voimistui uudelleen Neuvostoliiton hajottua. Venäjän hyökkäys on nostanut julkisuuteen vanhat tarinat ja ennakkoluulot venäläisistä: epäluotettavuudesta, aggressiivisuudesta, julmuudesta, typeryydestä, tehottomuudesta jne.
Ukrainan sota on kehystetty tarinoilla, joilla se on saatu näyttämään täysin poikkeukselliselta, vaikka sodan syyt ja seuraukset eivät ole historiallisesti uusia. Sodan perussyy on kansainvälinen talous-ja poliittinen järjestelmä, joka johtaa väistämättömästi suurvaltojen ja pienempienkin maiden konflikteihin. Lisäksi sodan syitä ovat Venäjän johdon omaksumat ideologiset uskomukset, kuvitellut tai todelliset taloudelliset  ja poliittiset edut.
Ukrainan sodan poikkeuksellisuuden tarinan menestys on yhtäältä osoitus muistinmenetyksestä, historiattomuudesta ja toisaalta venäläisvihasta, joka tekee siitä isolle osalle suomalaisista ja myös muista länsimaalaisista, erityisen julman ja kauhistuttavan.
Muistinmenetys (historiattomuus), todellisuuden vääristyminen (Venäjän katoaminen ja Suomen maantieteellinen siirtymä) ja venäläisviha ovat yhdistelmä, joka voi johtaa vakaviin poliittisiin virhearviointeihin, joista voimme joutua tulevaisuudessa kärsimään.
0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu