Yliopistot säästöjen kohteeksi

Nollatutkimukseksi kutsutaan hyödytöntä tutkimusta, joka ei tuo uutta tietoa tai on tuloksiltaan ennalta selvä.

Yliopistoissa on yksittäisten nollatutkimusprojektien lisäksi nollaoppiaineita ja kokonaisia nollatiedekuntia. On aika käsittämätöntä, että vielä 2020-luvulla uskonnonopetus ja pappien kouluttaminen tapahtuu yliopistoissa. Uskonnolla ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa. Yhtä hyvin yliopistoissa voitaisiin opiskella astrologiaa ja kouluttaa tähdistäennustajia.

Lukiossa kaikki oppiaineet olivat mielestäni mielenkiintoisia; vain psykologian tunneilla istuessani mietin välillä mitä minä täällä teen. Yksinkertaisista asioista tehtiin monimutkaisempia kuin ne todellisuudessa ovat käyttämällä vaikeatajuista kieltä.

Filosofia on tietysti vielä pahempaa, mutta sitä ei minun aikanani lukiossa opetettu. Sen verran olen filosofiaa omin päin tutkinut, että uskallan väittää sitä nollaoppiaineeksi. Filosofia ei ole tiede, vaan huono vitsi.

Olen kuullut monen kasvatustieteen aineopinnot suorittaneen sanovan, ettei opinnoista ole käytännön opettajan työssä juuri mitään hyötyä. Ongelma on sama kuin psykologiassa: teoreettista jaarittelua ilman kunnollista selkeää sisältöä.

Akateemista opetusta ja kielenkäyttöä vaivaa ”keisarin uudet vaatteet” -ilmiö. Kun käytetään monimutkaista ja vaikeatajuista kieltä ja sanotaan sen olevan älykästä, kukaan ei kehtaa myöntää olevansa niin tyhmä, ettei sitä ymmärrä.

Muusikko Pete Seeger opiskeli aikoinaan yliopistossa sosiologiaa. Erään luennon jälkeen hän kävi kysymässä luennoitsijalta, miksi pitää koko ajan käyttää noita ”hienostuneita” sanoja. Opettaja vastasi, että täytyyhän hänen ”tehdä vaikutus kuulijoihin”. Vain niin, tuumasi Seeger, lopetti yliopiston ja ryhtyi kokopäiväiseksi banjonsoittajaksi.

Yksi esimerkki vielä: kirjastoalan koulutus yliopistossa. Se on vailla yhteyttä käytännön työhön; yliopistotutkinnon suorittaneen varsinainen opiskelu alkaa sitten kun pääsee kirjastoon töihin. Kauppaopistossa sen sijaan on (tai ainakin oli ennen) laadukasta koulutusta alalle.

Korkeakouluopetus pitäisi muuttaa käytännönläheisemmäksi. Ja samalla tutkintojen laajuudesta voisi ottaa ainakin kolmasosan pois.

Kun mietitään valtiolle säästökohteita, yliopistot pitäisi olla listalla ensimmäisenä. Niiden rahoituksesta voisi ottaa puolet pois ilman että yhteiskunnalle koituu mitään vahinkoa.