Toinen aste nykymuodossaan tulisi lakkauttaa

Tällä hetkellä kansalaisaloitepalvelussa on vireillä aloite maksuttomasta toisesta asteesta. Aloite sinällään on ihan kannatettava ja varmasti sillä on hyvät tarkoitusperät, mutta siinä on muutama fundamentaalinen ongelmakohta. Ensimmäinen ongelma on aloitteen perusteleminen perustuslaillisena kysymyksenä, ikään kuin perustuslaki olisi jotenkin ehdoton asian suhteen.  Perustuslaki on kirjoitettu joustavaan muotoon, josta jokainen voi vetää haluamiaan johtopäätöksiä. Siksi kannattaisi pyrkiä aina vetoamaan johonkin konkreettisempaan asiaan, kun lainkohtaan josta on lukematon määrä eri tulkintoja. Perustuslakiamme on muutenkin vaikea ottaa vakavasti, mutta se on oman kirjoituksen arvoinen asia enkä sitä tässä enempää käsittele.

Toinen aloitteen ongelma on sen perustelu ”Lukion ja ammatillisen koulutuksen kustannukset ovat kalliit: esimerkiksi lukion suorittamisen kokonaiskustannukset nousevat jopa 2 600 euroon”. Mielestäni ei ole millään tavalla vastuullista ajaa nuorille kaikkea ilmaista, koska silloin heiltä hämärtyy käsitys siitä, että nämäkin palvelut joutuu joku maksamaan. Lisäksi 2600 euroa nuori saa kasaan käymällä yhden kesän kesätöissä. Se on sitä todellista elämänmittaista oppimista oikeasta elämästä. Siitäkin huolimatta, ettei saisi kesätöitä ja joutuisi ottamaan lainaa, se motivoisi opiskelemaan ja yleensäkin opiskelun lähtökohtana pitäisi olla työllistyminen ja työllistyneenä varmasti pystyy 2600 euron velkansa maksamaan.

Mutta todellinen ongelma on se, että meillä ylipäätään on tällainen väliporras peruskoulutuksen ja korkea-asteen välillä. Siitä ei ole kenellekään mitään hyötyä, ellei nyt sitten siellä toimiville opettajille ja muulle henkilökunnalle palkan muodossa. Lukiosta ei valmistu mihinkään ammattiin ja siellä opiskellaan asioita joita harvemmin tarvii mihinkään tosiasialliseen toimintaan elämänsä myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi lukiossa ihmissuhteita vaalivat ihmiset ovat suurissa ongelmissa ja opettajien kiusattavina. Oikeassa elämässä kuitenkin ihmissuhteet ovat menestyksen kannalta huomattavasti merkityksellisempiä asioita, kuin tieto (tai ennemminkin arvaus) Proxima Centaurin metallipitoisuudesta.

Matematiikka ja sen filosofia on minulle kohtuullisen läheinen asia ja talouden puolella toimiessa arkipäivää. Se on tähtitieteen ja fysiikan ohella vanhimpia tieteenaloja, jotka nykyään usein sekoitetaan toisiinsa. Tietyllä ihmisryhmällä on olemassa valtava pätemisen tarve ja siksi varmasti matematiikastakin on aikojen saatossa pyritty tekemään jotain selittämätöntä tiedettä, josta lukiossa saa esimakua. Esimerkiksi geometriassa ympyrän säteen muutosprosentti pitäisi laskea käyttämällä tiettyä kaavaa ja vetää sillä tavalla vaihe vaiheelta, jos haluaa saada lukion kokeissa pisteitä. Oikeassa elämässä ketään ei voisi vähempää kiinnostaa ne vaiheet mitkä johtavat johonkin vastaukseen, vaan halutaan tietää pelkästään se vastaus. Saman vastauksen saa antamalla säteelle ihan minkä tahansa arvon ja pääsee yhdellä jakolaskulla täysin samaan tulokseen, kun tuota kaavaa loputtomiin seuraamalla. Tästä varmaan joku matematiikan opettaja repii pelihousunsa, mutta  ei voi todistaa tätä vääräksikään.

Mikäli on jotenkin kiinnostunut noin jumalattomasti matematiikasta voi varmasti hakeutua yliopistoon sitä lukemaan, mutta se ei millään muotoa ole valtion kustantaman perusopetuksen piiriin kuuluva asia. Peruskoulussa myöskin opiskellaan kaikenlaista hömppää ja on luppoaikaa. Yhdeksän vuoden aikana saadaan varmasti tehokkaammalla tavalla opetettua nuorille tarvittavat tiedot, jonka jälkeen voivat valita jatkokoulutuspaikan ja lukio voidaan jättää välistä turhana byrokratian himmelinä.

Peruskoulun jälkeen voisi valita ammattikoulun, ammattikorkeakoulun ja yliopiston väliltä ja se olisi se toinen aste. Tämän vastustamiseen on varmasti monella argumentti, että ei noin nuorena voi tehdä noin isoja päätöksiä. Se on invalidi argumentti monellakin tavalla. Ensinnäkin jo tällä hetkellä tuossa samaisessa iässä tehdään päätöksiä tulevasta ammatista. Toisekseen tuo holhoava asenne, jossa ei haluta antaa ihmiselle vapautta omiin päätöksiin jarruttaa ihmisen kehittymistä vastuulliseksi aikuiseksi.

Lisäksi tätä tulisi tarkastella työvoimapoliittisena kysymyksenä. Nykyään nostellaan eläkeikiä jatkuvasti, koska ihmiset eivät ole tarpeeksi pitkään työelämässä. Tämä ehdottamani malli kasvattaisi työelämän pituutta sieltä ikävuosien alkupäästä, eikä tarvitsisi olla kuolemaansa asti töissä, vaan pääsisi arvokkaasti eläkkeelle hyvissä ajoin. Lisäksi malli lisäisi sukupuolten tasa-arvoa, kun naiset saisivat työkokemusta jo hyvin varhaisessa vaiheessa ennen varusmiespalveluksen käyneitä miehiä. Äitiyslomille siirryttäisiin vasta siinä vaiheessa, kun takana on useita vuosia työelämässä ja miehet kuroisivat palkkaeron umpeen joskus 25-30-vuoden ikäisinä, jonka jälkeen palkat jatkuisivat tasaisina eläkeikään asti, sillä olettamalla että eräät oululaiset ja itämaiset uskonlahkot eivät kasva valtaväestöksi.

VikkeEngman
Kokoomus Rovaniemi

Yrittäjä. Opiskelija, Liiketaloustiede. Urheiluseuran puheenjohtaja

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu