Eihän meidän töitä tarvitse tehdä

Viime päivinä on puhuttu työajan lyhentämisestä ja työpäivien määrän vähentämisestä, mikä on kerännyt kannatusta idean ehdottajille. Tokihan se kuulostaa työntekijän näkökulmasta varsin kivalta, varsinkin kun se sisältäisi saman palkan vähemmällä työllä. Idea on kyllä varsin mielenkiintoinen, mutta porvarillisen suomen osalta tuomittu monin tavoin.

Tässä kuitenkin on jäänyt epäselväksi mitä näillä työajan ja työpäivien lyhennyksillä on tarkoitus saavuttaa. Varmasti ainakin kannatuksen kasvua ennen kuntavaaleja, mutta mitä muuta? Kuten monet tuomitsijat kertovat, tämä tekisi liiketoimintaympäristöstä entistä mahdottomamman ja meidän kilpailukyky laskisi jumalattomasti. Näinhän toki käy, mikäli työn tehokkuus pysyy samana nykyiseen. Toisaalta Sipilän hallituksen kilpailukykysopimus muutaman minuutin viikossa lisätyöllä ei myöskään tuottanut lisää työtehoa. Suurin ongelma työnteossa tässä maassa ei todellisuudessa ole se onko ihmiset työpaikalla fyysisesti läsnä enemmän vai vähemmän – ongelma on se, että se on mittayksikkönä täällä. Suomi on kellokorttiyhteiskunta, jossa mitataan työaikaa eikä työn tulosta, kuten johtavissa länsimaissa. Eihän sillä ole todellisuudessa mitään merkitystä kuinka kauan ihminen on työpaikalla – vaan sillä miten työ tulee hoidetuksi. Jollekin voi ihan hyvin riittää 4 kuuden tunnin päivää tehdä sama homma, kun jollakin 5 kahdeksan tunnin päivää tekevällä. Jokainen toki ymmärtää, että ensimminen on huomattavasti kilpailukykyisempi työntekijä, kuin jälkimmäinen.

Kilpailukyky valitettavasti ei ole suomalaisesta työntekijästä kiinni juuri lainkaan, eikä se auta vaikka tekisimme enemmän vähemmällä ajalla. Kilpailukyky markkinoilla varsinkin nykyään, kun olemme kaikki globaalilla markkinapaikalla – tulee liiketoimintaympäristöstä, jonka luo poliitikot. Poliitikot ovat luoneet Suomesta kannattamattoman paikan tehdä töitä ja varsinkin yrittää. Työntekijän kannalta ilmeinen esimerkki ja aivovuodon aiheuttaja on maailman kovin tulontasausjärjestelmä. Tätä hävytöntä toimintaa omalta osaltaan käsiteltiin edellisellä vaalikaudella, kun näistä tulontasauksista täysin ulkopuoliset ay-pamput ja vasemmistopolitrukit hölisivät taukoamatta tuoloerojen kasvusta Suomessa. Tälle väitteelle ei ollut mitään pohjaa bruttotulojen eikä varsinkaan nettotulojen osalta, mutta eihän nämä verovapaasti toimivat tahot voineet sitä ymmärtää, kun eivät tiedä edes miltä tavallisen ihmisen palkkalaskelma näyttää. Esimerkki maailman suurimmasta tulontasausmekanismista tulee reaalielämän esimerkistä, jossa on 2 miestä: Toinen on kaupan kassa alimmalla palkkatasolla kaikkine lisineen, toinen on valtion viraston 1/3 Suomesta vastaavan yksikön esimies monen kymmenen vuoden työkokemuksella. Bruttotulojen ero näiden kahden välillä on toista tuhatta euroa. Kaikkien verojen ja muiden vähennysten jälkeen palkasta käteenjäävä osuus on molemmilla noin 2000€. Tämän jälkeen ei ihmetytä, että korkeastikoulutetula työvoimalla on intressejä lähteä tästä maasta.

Nyt kun olemme tilanteessa, jossa koulutettujen ei kannata tehdä täällä töitä ja palvelualoilla ketään ei kiinnosta tehdä töitä (ei ihme sekään, kun tietää mitä asiakkaat voivat olla), meidänhän täytyy keksiä miten tästä päästään, kun ainakaan Suomen sosiaalidemokraattinen kansantasavalta ei löydä poliittisia täsmäratkaisuja tähän ongelmaan.

Ratkaisuna on se, että suomalaisilla on käteisvaroja tai muuta rahoitusomaisuutta 300 miljardia euroa, joista 170 miljardia on velkarahaa. Valtio voisi kuitata nuo suomalaisten kaikki 170 miljardia velkaa itselleen ja jakaa sen koko varallisuuden uudelleen kaikille suomalaisille 200 000€  (n. 100 miljardia) könttänä, sillä ehdolla että se sijoitetaan hajautettuihin osakkeisiin ja rahastoihin, josta saa vuotuisen 7% realistisen korkotuoton. Toisaalta tässä myös tulee olla sääntelyä, jolloin ensimmäinen mahdollinen salkun myynti voi olla aikaisintaan 5 vuoden kuluttua. Loput 70 miljardia jaetaan jokaiselle synyvälle lapselle perustettavana 10 000 euron arvoisena salkkuna joka kasvaa heidän täysi-ikäisyyteen mennessä lähelle 200 000€, johon he pääsevät vasta silloin käsiksi. Tämän jälkeen jokaiselle asetetaan 20% pääomavero, jolla ylläpidetään valtion peruspalveluita.

Mutta millä ne palvelut toimivat mikäli meillä ei ole työntekijöitä? Ulkomaisella työvoimalla. Jatkossa Suomen tulee olla houkutteleva paikka työntekoon, mutta oleskeluluvan saa ainoastaan työpaikan saadessaan ja oleskelulupa ulkomaisilta mitätöidään välittömästi, kun työsuhde jostain syystä loppuu eikä ole tietoa uudesta työpaikasta.

Tämä ei kuitenkaan johda täysin valtiovetoiseen talouteen, vaan ainoastaan takaa säällisen elämän jokaiselle. Sen takia todennäköisesti myös osa suomalisista tekee jonkinverran töitä ja yrityksiä ylläpidetään sekä perustetaan, keskivertoa paremman elämänlaadun saavuttamiseksi.

VikkeEngman

Yrittäjä. Opiskelija, Liiketaloustiede. Urheiluseuran puheenjohtaja

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu