Olemme todistettavasti Ruotsin tiellä

Helsingissä liikkuvat väkivaltaiset nuorisojengit ovat saaneet kansalaiset ymmärtämään tarpeen jengirikollisuuden vastaiselle työlle, jotta Ruotsin kaltainen kehitys ei pääse täällä toteutumaan.

− Tarvitaan merkittäviä parannuksia, KRP:n johtava rikoskomisario Antti Hyyryläinen on kiteyttänyt.

Poliisi on tunnistanut ulkomaalaisryhmiä, jotka haluavat pitää oman kulttuurinsa.

− Kaikki eivät halua omaksua suomalaista elämäntapaa. He eivät näe itseään yhdenvertaistavan yhteiskuntamme tarinan osana.

Mutta osa päättäjistä kiistää ja vähättelee aihetta edelleen. Esimerkiksi kokoomuksen varapuheenjohtaja Elina Lepomäki ei tunnista tilannetta lainkaan vaan maalaa siitä Puheenvuorossaan uskonasian.

− Sen sijaan, että tarkastellaan muualta tulleita, valkoisia heteromiehiä tai -naisia tai myöskään nuorisoa pelkästään uhkien kautta, kokeiltaisiin aina ensisijaisesti luottaa ihmiseen, Lepomäki totesi kirjoituksessaan.

Silti Ruotsin poliisi kertoo olevansa ”melkein voimaton” maassa räjähtäneen jengiväkivaltaongelman alla. Rikollisjengien väkivallanteot ovat olleet Ruotsissa yhä yleisempiä, ja viime päivinä ammuskeluja on ollut lähes päivittäin. Hekin ovat luottaneet ihmiseen.

− On monia nuoria miehiä, jotka ovat valmiita tappamaan. Huolestuttavaa on myös, että rikollisilla on systemaattinen tapa rekrytoida hyvin nuoria poikia rikollisuuden pariin, Ruotsin poliisin johtotehtävissä toimiva Mats Löfving kertoi Svenska Dagbladetille.

Lepomäki sen sijaan yrittää lakaista asiaa maton alle kehottamalla kurkistamaan tilastoihin ja poimimalla niistä vain etukäteen (sosiaaliberaalien kannatushoukuttimeksi?) asetettua narratiivia tukevia yksityiskohtia.

− Nuorten tekemien henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten lukumäärä on ollut 10 vuoden ajan tuntuvassa laskussa. Helsingissä pahoinpitelyiden lukumäärä on puolittunut vuoden 2011 huipusta ja on nyt alhaisempi kuin vuosituhannen alussa, Lepomäki väitti.

Poliisihallituksen tilastot ovat ristiriidassa näiden väitteiden kanssa.

Kehotan tutustumaan myös tuoreeseen tilastoon henkirikosepäilyistä, joissa tekijänä on alaikäinen henkilö. Tilastosta selviää, että tänä vuonna Helsingissä – ja koko maassa – on tilastoitu poikkeuksellisen suuri muutos.

Lepomäen tilastoistakin käy ilmi, että henkeen ja terveyteen kohdistuvien rikosten selvittäminen on laskenut, vaikka viranomaisten tietoon tulleiden rikosten määrä on kasvanut.  Poliisi on jo pidemmän aikaa varoittanut ”Ruotsin taudista” ja korostanut, ettei jengirikollisuutta torjuta nykyisillä keinoilla, kuten kokoomuksen oma verkkojulkaisukin on kirjoittanut.

Tästäkin voi toki syyttää koronaa ja olla tekemättä mitään. Lepomäki vyöryttääkin syyllisyyttä kantasuomalaisten niskaan korostamalla, että ulkomaalaisten rikollisuus on vähentynyt ja puhumalla lähisuhdeväkivallasta, jolla on hyvin vähän tekemistä jengiytymisen kanssa.

– Ulkomaalaistaustaisten rikosepäilyt ovat vähentyneet viimeisen 10 vuoden aikana, Lepomäki kertoi.

Tosiasiassa ulkomaalaisten epäiltyjen määrä on kasvussa, kuten Tilastokeskus osoittaa. Lisäksi ulkomaalaisten osuus kaikista epäilyistä on tasaisesti kasvanut viimeisen 10 vuoden aikana. Huomionarvoista ovat toisen polven ulkomaalaiset, jotka ovat syntyneet Suomessa. Heidän osuutensa rikosepäilyistä on noussut 7 prosenttiyksikköä samaan aikaan, kun suomalaistaustaisten osuus on laskenut 4,1 prosenttiyksikköä. Lisäksi on huomioitava, että tullakseen tilastoiduksi ulkomaalaisena, on molempien vanhempien tullut syntyä ulkomailla. Myös kaksoiskansalaiset tilastoidaan suomalaiseksi.

Jengirikollisuuden kannalta on tärkeää huomata, että rikos- ja pakkokeinotilastosta selviää kuinka yliedustettuina ulkomaalaistaustaiset nuoret ovat epäillyissä ryöstörikoksissa. Ulkomaalaisten osuus myös raiskausrikoksista on huomattavasti suurempi kuin heidän osuutensa kaikesta rikollisuudesta. Myös seksuaalirikosten määrä etenkin Helsingissä on ryöpsähtänyt roimaan kasvuun. Korkein rikollisuustaso on Afrikassa ja Lähi-idässä syntyneillä miehillä. Muut kuin suomalaiset ovat siis selvästi yliedustettuina erityisesti nuorisorikoksissa. Tämä osoittaa hyvin selkeästi, että olemme jo Ruotsin tiellä.

Päättäjien tehtävä on ennakoida ja reagoida riittävän ajoissa, jotta ongelmiin ehditään puuttua ja keksiä ratkaisuja. Kun kaikki Ruotsin tekemät virheet hyväuskoisesti toistetaan täällä, on Suomi viimeistään 10 – 15 vuoden päästä samassa tilanteessa. Vähättelevä tilastokikkailu on siten vaarallista kansalliselle turvallisuudelle.

Ehkä vuosia Turun Varissuolla asuneena kiinnittää muutokseen herkemmin huomiota, mutta osalle päättäjistä voisi tehdä hyvää jalkautua Haukilahdesta tai Westendistä kokemusasiantuntijaksi lähiöiden suurten kauppakeskusten ja joukkoliikenneasemien liepeille pimeyden laskeuduttua.