Macronin ehdotus on suuraluemallin ranskalainen muunnos

Ranskan presidentti Emmanuel Macron kehotti EU:ta luomaan oman Taiwan-strategiansa, joka ei olisi riippuvainen Washingtonista, Pekingistä eikä varmaan Moskovastakaan.

Macron ehdotti, että EU:n pitäisi nousta kolmanneksi jalaksi Kiinan ja Yhdysvaltojen välillä. Samalla EU:n pitäisi vähentää riippuvuuttaan Yhdysvalloista.

Macronin ehdotus on suuralueita koskevan idean uusi ja ennen kuulumaton muunnos. Ensimmäisenä suuraluemallista puhuivat saksalaiset tutkijat jo vuodesta 1915 alkaen. Myös englantilaiset ja amerikkalaiset tukijat osallistuivat myöhemmin idean kehittelyyn.

Suuralueteoriasta tunnetuin esitys on George Orwellin teos Vuonna 1984 (Nineteen Eighty-Four), edelleen ja varsinkin taas suosittu teos, jota luetaan Suomen kouluissakin. Ehkä huomaamatta sitä, että totalitarismi ei edes perversiona synny itsestään, vaan on tulos suuralueiden välisestä sodasta.

Saksalaiset ehdottivat Saksa-johtoisen suuralueen muodostamista Venäjän ja Länsi-Euroopan (Yhdysvaltojen) väliin. Englantilainen tutkija hyväksyi perusajatuksen, mutta katsoi johtoaseman kuuluvan Englannille. Amerikkalainen tutkija taas tarjosi johtoasemaan Yhdysvaltoja, jopa myöhemmin toivoen sen ottavan haltuunsa koko maailmanherruuden atomiaseen avulla.

Orwell poimi ideansa amerikkalaiselta tutkijalta (James Burnham), ja rakensi kolmen suuralueen mallin: amerikkalaisjohtoinen Oseania, Venäjä-johtoinen Euraasia, ja Kiina-johtoinen Itä-Aasia.

Kun aikaisemmat suuralueteoreetikot olivat puhuneet suuralueista kansainvälisen poliittisen järjestyksen turvaajina, valtion epäonnistuttua siinä tehtävässä ensimmäisen maailmansodan aikana, Orwellin varoitus oli niiden synkkä vastakohta.

Orwell katsoi suuralueiden johtavan jatkuviin ja julmiin sotiin suuralueiden välillisellä alueella. Tästä sodasta tuli jatkuvaa sotaa, joka ei pyri rauhaan vaan sodan jatkamiseen loputtomasti (”sota on rauhaa”). Tämä jatkuva sota ja myös sisäisen kapinan uhka oikeuttivat totalitaristisen mielivallan. Myös Orwellin kuvaamalla päänäyttämöllä Oseaniassa ja sen yhdessä kaupungissa Lontoossa.

Macronin ehdotus on perinteisen linjan mukainen siinä, että se tähtää maailmanyhteisön poliittisen järjestyksen rakentamiseen. Eli on toisin sanoen vaikutukseltaan positiivinen. Sen tavoite on perinteiseen tapaan rauhanomaisen kanssakäymisen turvaaminen ja sodan riskin ja sodan tuhojen vähentäminen. Orwell ei tätä lupausta ostaisi.

Macronin mallissa on uutta vain se, että EU olisi siinä yksi suuralueista. Uutistekstin perusteella ehdotuksessa ei näy mitään mainintaa Ranskan mahdollisesta roolista siinä. Ranska olisi kuitenkin ydinasevaltana EU:n johtovaltio, jota Saksan tulisi tukea nykyisen Saksa-vetoisen yhteistyön sijasta vähemmän tärkeänä apulaisjohtajana.

Macronin ehdotuksen realismia voi vahvasti epäillä sekä EU:n ”itsenäisyyden” että Ranska-vetoisen sotilaallisen voiman suhteen. Sekä EU:n että Ranskan kyky Yhdysvaltojen haastamiseen mallin mukaisesti on täyttä utopiaa.

Suuralueteorian kannalta katsottuna on kuitenkin samantekevää, onko Macronin idea hyvä vai huono, kannatettava vai tuomittava. Myöskään ehdotuksen realismin heikkous ei kumoa sitä, että tieteellisessä katsannossa Macronin ehdotus on kiinnostavalla tavalla osa suuralueita koskevaa ”akateemista” keskustelua.

Tutkijakammioon Macronin ehdotus ei tosin kokonaan kuulu. Se on osa voimistuvaa ajankohtaiskeskustelua uudesta maailmanjärjestyksestä, joka tosin näyttäisi olevan kulkemassa kohti suursotaa. Tässä maailmassa ei enää uskota siihen, että rauhanaikainen valtapolitiikka ja valtakamppailu riittäisivät tyydyttämään ”tahtoa valtaan”. Nyt on aseiden aika puhua.