BERLIININ MUURIN MUISTOPÄIVÄNÄ: ITÄPUOLEN TOIVEIKKUUS ON MURSKAANTUNUT.

BERLIININ MUURIN MUISTOPÄIVÄNÄ: ITÄPUOLEN TOIVEIKKUUS ON MURSKAANTUNUT

 

Nyt muurin murtumisen vuosipäivänä sopii muistella, kuinka toiveikkaita ihmiset olivat Saksassa ja muualla entisissä sosialistimaissa elintason nousun suhteen ja kuinka toiveet murskautuivat taloudellisten realiteettien alle. Toiveikkuutta oli, mutta ei tietoa, kuinka taloudet toimivat. Ennen muurin murtumista ajelin useamman kerran vuodessa tuttuja tapaamassa Itä – Saksassa, Puolassa, Unkarissa ja muissa entisissä sosialistisissa maissa sekä pääasiassa entisen Neuvostoliiton länsiosissa. Muurin murtumisen jälkeen olen jälleen ajellut samoilla alueilla. Ajaessa muistuu mieliin toiveikkuus. Markkinatalouden toivottiin muuttavan nämä maat paratiiseiksi. Tallinnassa saunassa Viron Akatemian taloustieteen laitoksen ihmisten kanssa kuulin useammankin kerran, kuinka markkinatalous muuttaa kaiken parempaan päin. Kukaan ei kuitenkaan pystynyt kertomaan, miten se tapahtuisi. Heillä ei ollut aavistustakaan, kuinka markkinatalous toimii.  Nyt sielläkin eletään osittain EU-tulonsiirtojen varassa. Tilannetta myös helpottaa, että entiset sosialistimaat pystyvät purkamaan väestöään Länsi – Euroopan maihin. Työllisyysongelmat helpottuvat.

 

Muurin murtumisen jälkeen olin Varsovan yliopistossa Puolan hallituksen kustantamalla kielikurssilla. Samalla luokalla oli länsisaksalainen historian tohtori. Bundeswehrin pääesikunta oli lähettänyt hänet Puolaan arkistojen avauduttua. He halusivat tietää, miksi Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle Puolan hyökkäyksen jälkeen, mutteivat reagoineet aikaisempaan Tsekkoslovakian miehitykseen. Illanistujaisissa tuli useampaankin kertaan puhe Saksan yhdistymisen vaikutuksesta talouteen. Hänen mukaansa itäinen osa saavuttaa läntisen osan noin kymmenessä vuodessa. Olin kuullut samakaltaisia toiveikkaita väitteitä Saksassakin. Kerroin, että idän ja lännen kuilun umpeutuminen Saksassa vaatii 50 – 80 vuotta. Hän naureskeli ennustukselle ”Saksalaiset kyllä hoitavat asian niin, että toive toteutuu.” Hän ei uskonut teoriaan ja tilastollisiin aikasarjoihin, kuinka eri taloudet ovat lähestyneet elintason suhteen erittäin hitaasti.

 

Yhdentymisen aikaan ero itäisen ja läntisen osan tuottavuudessa (henkeä kohti lasketussa reaalitulossa) oli noin 60 %: a. Kun Länsi – Saksan henkeä kohti laskettu tulo on yksi, Itä – Saksassa se on 0.4.  Teorian mukaan kestää noin 15 vuotta, jotta elintasokuilusta umpeutuu 25 %: a. Erojen umpeen kurominen kestää kauan. Sitä ei voi nopeuttaa. Deutsche Wellen mukaan (8.11.) itäisen osan palkat ovat tällä hetkellä noin 28 euroa tunnilta, kun ne ovat läntisellä puolella noin 34 euroa tunnilta. Yhdelläkään Saksan suurimmista kolmestakymmenestä yrityksestä, jotka ovat DAX-indeksissä, ei ole pääkonttoria itäpuolella. Joitakin tehtaita on.  Kun haastattelija kysyi Berliinissä sijaitsevan DIW (Taloustutkimuslaitos) tutkijalta saavuttaako itäinen osa läntisen osan kymmenen vuoden kuluessa. Näinhän jo vuonna 1990 väitettiin. Hänen mukaansa se vaatii huomattavasti pitemmän ajan. Alussa tuottavuusero oli noin 60 %: a. Nykyään länsipuolen ja itäpuolen tuottavuusero on 30 %: sta 20 %: ia laskutavasta riippuen. Toisin sanoen, kun länsipuolella henkeä kohti laskettu tulo on yksi, se on itäpuolella 0.7 – 0.8.

 

Tarinaan liittyy pieni sivujuonikin. Kerroin historioitsijalla meneväni Berliiniin viikonlopuksi nauttimaan hyvästä saksalaisesta oluesta ja rasvaisesta punaisesta lihasta (eisbein). Hän pyysi minua viemään kirjeen Saksaan, joka oli osoitettu Bundeswehrin aikakauslehden toimitukselle. Kysyin, miksei hän postita sitä Varsovasta. Vastaus ”Ne saattavat avata sen Puolan postissa. Kirjeessä on analyysi Puolen nykyisestä tilanteesta.” Tuskin sitä olisi avattu, mutta epäluottamus oli syvä. Tuli toimittua Bundeswehrin kuriirina. Tälläkin hetkellä uutisissa (Wiadomosci, DW jne) Puolan ja Saksan suhde näyttää lähinnä vihollissuhteelta.

 

Yhdentymisen alussa vallitsi muutenkin ystävälliset suhteet itä- ja länsipuolen asukkaiden välillä.  Tilanne muuttui aika nopeasti. Muurin murtumisen aikoihin istuin taksissa läntisessä Berliinissä. Kysyin taksikuskilta mitä mieltä hän oli valuuttareformista, jossa yksi itämarkka vaihdettiin yhdentymisen yhteydessä yhteen länsimarkkaan. Kuljettaja kiihtyi enemmän kuin diesel  MB-taksi. Hän ei tykännyt asiasta ollenkaan, koska se oli tulonsiirto itäpuolen asukkaille. Itämarkallahan ei itse asiassa ollut arvoa lainkaan. Hän ei paljoakaan keskittynyt katselemaan moottoritietä, vaan kääntyi puoleeni purkaessaan pahaa mieltään. En jatkanut keskustelua, koska halusin kuljettajan keskittyvän tiehen. Muutoin löytäisimme itsemme Berliinin sisäisen moottoritien viereisestä pöheiköstä.

 

Matkustin Etelä-Saksaan Bodenseelle. Seisoin Meersburgin torilla odotellessani vaimon ostoksilta paluuta. Vieressäni seissyt vanhempi nainen kääntyi puoleeni ja lausahti ”Ah! Nuo ossiet (itäsaksalaiset) tekevät ostoksia meidän rahoillamme” ja osoitti pariskuntaa, joka tuli kaupasta. Tällä hän tarkoitti solidaarisuusveroa ja muita itään meneviä verovaroja. Ajattelin, että nopeastipa ihmisten asenteet muuttuvat ystävällisestä suhtautumisesta vihamieliseen suhtautumiseen. Tämä johtui huonosta taloudellisesta tilanteesta. Suhtautumiseen vaikutti myös se, että osa itäisen Saksan kansalaisista muisteli kaiholla entisiä ”hyviä” aikoja ja suhtautui nurjamielisesti muutoksiin. Oli muutosvastaisuutta itäisellä puolella, koska joidenkin tilanne oli edelleen huono. Taloudellinen tilanne parani vasta, kun liittokansleri Schröder ajoi läpi talousuudistukset -ns. Harzt reformit- vastustuksesta ja poliittisista seuraamuksista huolimatta. Tästä enemmän blogissa

TYÖMARKKINAUUDISTUKSET OVAT DUUNARIN PARAS YSTÄVÄ.

 

Liittokansleri Schröder tiesi uudistusten läpiviemisen realisoituvan vaalitappiona. Ja niinhän siinä kävi. Merkelistä tuli liittokansleri. Minun mieleeni ei tule yhtään talousuudistuksia, joita hän olisi tehnyt. Hän elää Schröderin talousuudistusten aikaansaaman hyvän talouskasvun varassa.

 

VERTAUS SUOMEEN.

Suomen tilanne on monessa suhteessa Saksan yhdentymisen kaltainen. Suomi kyntää syvällä synkässä alhossa. Sopii katsoa blogia.

SUOMI ON TALOUSHISTORIANSA SYVIMMÄSSÄ LAMASSA. TULEVAISUUS NÄYTTÄÄ SYNKÄLTÄ.

 

Nyt jos koskaan tarvittaisiin liittokansleri Schröderin kaltaista uudistajaa. Vastarinta on kova. Henkiset ”itäsuomalaiset” vastustavat uudistuksia ja keskittyvät pääministeri Rinteen ja hallituksen muiden ministerien tapaan rahojen siirtoon rahastosta toiseen. Eivät keskity uudistuksiin, joilla talous vihdosta viimein saataisiin kasvamaan ja saataisiin uutta jaettavaa. Ei pohdita kannustimien luomista. Koetetaan vain saada kannatus kasvamaan. Henkisesti uudistusmielisten ”länsisuomalaisten” ääni hukkuu hallituspuolueiden ”tulevaisuusvisioihin”, jotka ainakin minulle ovat hämärän peitossa. Mitä ne ovat?

 

Vilho Mäkelä

www.vilhomakela.fi

VilhoMakela

Eläkkeellä. Enemmän tietoa www.vilhomakela.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu