TULOEROJEN KASVU: PALKKOJEN, HINTOJEN JA TUOTTAVUUDEN PYHÄ KOLMINAISUUS

TULOEROJEN KASVU: PALKKOJEN, HINTOJEN JA TUOTTAVUUDEN PYHÄ KOLMINAISUUS

 

Helsingin Sanomissa oli tänään (15.9.) artikkeli ”Palkkojen välinen kuilu on kasvanut”. Artikkelissa ei kuitenkaan analysoitu, mistä tämä johtuu. Siinä puhuttiin jostakin ”polarisaatiosta”, joka liittyy työmarkkinoiden rakenteen muutokseen. Lainaus ”Useita keskipalkkaisia töitä, kuten toimistotöitä ja prosessitöitä, katoaa työmarkkinoilta. Samaan aikaan uutta palkkatyötä nousee pienipalkkaisiin palvelutöihin ja korkeapalkkaisiin asiantuntijatöihin”. Hetkessä löysin jakamistani vanhoista luentomonisteistani taloustieteellisen selityksen.  Palkkaerojen kasvu selittyy palkkojen, hintojen ja tuottavuuden välisellä yhtälöllä: PALKKOJEN PROSENTUAALINEN NOUSUVAUHTI = HINTOJEN PROSENTUAALINEN NOUSUVAUHTI + TUOTTAVUUDEN PROSENTUAALINEN NOUSUVAUHTI. Tämä ei ole minun keksintöäni. Löydätte esityksiä mistä tahansa kunnon talouskirjallisuudesta.

 

Jaan työmarkkinat kahtia: Avoimeen sektoriin eli ulkomaankaupan alaiseen sektoriin (yleensä teollisuus) ja suljettuun sektoriin, joka ei ole ulkomaankaupan vaikutuksen alla (yleensä palvelut). Tuottavuuden kehitys, joka riippuu koneiden kehityksestä ja koulutuksesta, on yleensä avoimella sektorilla korkeampi kuin suljetulla sektorilla. Työntekijät saavat yleensä avoimella sektorilla yhä enemmän aikaiseksi kuukaudessa verrattuna suljettuun sektoriin. Tällöin avoimella sektorilla palkanmaksukyky kasvaa enemmän kuin suljetulla sektorilla. Tämä ei merkitse sitä, että suljetulla sektorilla työntekijät olisivat jotenkin huonompia verrattuna avoimen sektorin työntekijöihin. Tuotantoprosessit vain ovat erilaiset. Esimerkiksi sairaanhoitaja ei pysty antamaan määräänsä enempää influenssarokotteita tunnissa. Teollisuudessa koneet kehittyvät niin, että työntekijä saa aikaiseksi yhä enemmän.

 

Suljettu sektori, yleensä palvelualat

Kuviossa 1 (kuviot hieman epätarkkoja tässä WordPressissä) on esitetty, mikä on palvelusektorilla maksimaalinen palkankorotusvara, kun hintojen ei haluta nousevan, ja tapauksessa, jossa hintojen annetaan nousevan esimerkiksi 2 %. Tuottavuuden kasvu on esimerkinomainen 1 %. Jos hintojen annetaan nousta, se merkitsee palvelumaksujen (terveyskeskusmaksujen yms) nousua. Jos hintojen ei haluta nousevan tai nousevan vain noin 1 % ja palkkoja nostetaan enemmän kuin kuvion tapauksessa tapahtuisi, palkkojen korotuksiin pitää tulla rahaa jostakin. Se ”jostakin” on valtion ja kuntien budjetit julkisella sektorilla. Jos sieltä ei tule lisärahoitusta, työttömyys nousee ja/tai jonot kasvavat. Yksityisellä sektorilla palkkojen liiallinen nousu näkyy työttömyyden kasvuna.

 

Avoin sektori, yleensä teollisuus.

Kuviossa 2 on esitetty, mikä on teollisuudessa maksimaalinen palkankorotusvara, kun hintojen ei haluta nousevan enemmän kuin ulkomaisten kilpailijoiden hinnat nousevat. Ulkomaisten kilpailijoiden hintojen nousuksi olen ottanut esimerkinomaisesti 2 %. Tuottavuuden kasvu on esimerkinomainen 5 %. Kuviossa on myös tapaus, jossa hinnat ovat kotimaan teollisuudessa nousseet liikaa, jolloin tulevaisuudessa niiden pitäisi laskea, jotta vienti saataisiin käyntiin. Tässä tapauksessa palkankorotusvara on pieni. Jos hinnat eivät laske, työttömyys nousee.

 

Avoin ja suljettu sektori: Palvelusektori ei vaadi saman suuruisia palkankorotuksia kuin avoimella sektorilla on varaa myöntää.

Kuviossa 3 teollisuus ottaa ulkomaisten kilpailijoiden hintojen nousun huomioon palkankorotuksissa. Palvelusektorilla ei hintojen haluta nousevan. Tuloksena on palkkojen välisen eron kasvu. Tämä on vissiin tapahtunut Helsingin Sanomien artikkelin tapauksissa.

 

Avoin ja suljettu sektori: Palvelusektorilla vaaditaan saman suuruisia palkankorotuksia kuin avoimella sektorilla on varaa myöntää.

Kuviossa 4 on TUPO-malli. Avoimen ja suljetun sektorin palkkaerojen ei haluta kasvavan. Tällöin avoimella sektorilla myönnetään palkankorotuksia, joihin siellä on varaa. Suljettu sektori vaatii prosentuaalisesti samansuuruiset palkankorotukset. Hinnat suljetulla sektorilla nousevat voimakkaasti, jolloin inflaatiovauhti kasvaa. Julkisella sektorilla palvelumaksut nousevat ja/tai työttömyys kasvaa, jolloin jonot kasvavat. Yksityisellä puolella työttömyys kasvaa.

 

Reaalimaailma ja mallit

Käytetty malli perustuu täydelliseen kilpailuun. Eiköhän kaikkien tiedossa ole, että elämme epätäydellisessä maailmassa. Työmarkkinoilla on sekä kysyntä- että tarjontapuolella monopolimaisia järjestelmiä. Tämän lisäksi yritysten johtajat sponsoroivat jonkin ihmeellisen kannustinjärjestelmän puitteissa toistensa palkkioiden korotuksia jne. Ne sinänsä eivät suurissa yrityksissä vaikuta mainittavasti hintoihin ja muuhun. Ovat kuitenkin silmätikkuna yleistä mielipidettä muokkaavia. Hyvälle johtajalle pitää kuitenkin maksaa kunnon korvaus. Eiköhän yllä oleva esitys anna jonkinasteista kuvaa tapahtumista. Ainakaan ”keittiötaloustiede”- istutaan keittiössä jakkaralla ja koetetaan pohtia asioita MUTU-tuntumalla- ei johda minkäänasteiseen järkevään keskusteluun.

 

Vilho Mäkelä

www.vilhomakela.fi

VilhoMakela

Eläkkeellä. Enemmän tietoa www.vilhomakela.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu