Marxia marxilaisille

22.8.2018

Marxia marxilaisille

Porvaristo juhlii nyt Prahan kevättä ja omaa ihmiskasvoista sosialismiaan ja kommunistit kyyristelevät nurkissa synnintunnossa. Fasismista saadun voiton jälkeen Neuvostoliiton johtamassa sosialististen maiden liittoumassa asui 30 % maailman väestöstä.

Porvaristo onnistui kääntämään historiaa taaksepäin. Ei ole Neuvostoliittoa eikä sosialististen maiden leiriä.

Miksi? Sen vuosi, että oli vääristelty ja petetty marxismi-leninismin opin perusasettamukset. Neuvostoliiton hajottaminen ei tappanut marxismia vaan päinvastoin vahvisti sen oikeellisuuden. Marxismi ei ole ikuisiksi ajoiksi jähmettynyt dogmi vaan luja perusta kommunistisen talon rakentamiseen.

Sosialistisen leirin johtajat olivat vakuuttuneita kapitalismin tuhon lainmukaisesta objektiivisuudesta, leväten laakereillaan, näkemättä uhkaa sosialismille ja ratkaisematta kasvavia ristiriitoja omien maidensa sisällä.

Tapahtumat Unkarissa, Puolassa ja Tshekkoslovakiassa eivät opettaneet mitään. Traagiseksi lopuksi tuli Neuvostoliiton ja koko sosialistisen leirin tuho. Tämä tuho ei ole sattuma. Se on lainmukainen.

Mutta miksi oli 74 vuotta olemassa uusi sosialistinen valtio? Eikä pelkästään ollut olemassa vaan näytti mitä nopeinta yhteiskuntataloudellisen kehityksen vauhtia ja selviytyi kunnialla mitä uskomattomimmista vaikeuksista?

Juuri siksi, että oli käytetty hyväksi osa Marxin opin hyvin tärkeitä

asettamuksia. Se on valtion omistus perustuotantovälineisiin, kaikkien kansalaisten yhteiskunnallinen tasavertaisuus, palkka työn mukaan, kommunistisen puolueen yhteiskuntataloudellinen politiikka.

Teksti perustuu V.I. katkovin artikkeliin Ekonomitsheskaja i filosofskaja gaseta:ssa.

Nyt omia havaintoja 60 vuotta jatkuneelta SKP:n jäsenyydeltä kulloistenkin johtajien joomiehenä. Meillä oli Neuvoliiton suuruuteen luottavia ankaran totisia kommunisteja muutama jopa SKP:n puheenjohtajana. Kun Neuvostoliitto hajotettiin, se ei hajonnut itsestään, näistä kommunisteista tuli äkkiä vakaumuksellisia vasemmistoliittolaisia ja muita demareita. He tiesivät nyt erittäin hyvin, että Neuvostoliitto kaatui taloudelliseen kyvyttömyyteensä. Toverit olivat oppineet NKP:n kutsuilla elegantteja ranneliikkeitä ruokajuomien kumoamisessa kitaansa.

Sasissa ja Zyskowiczissa aiheuttaa vieläkin kylmiä väreitä taistolaisnuorten esiinmarssi. Se oli vaarallista aikaa kun ehkä muutama tuhat nuorta marssi etelän kaupungeissa kantaen Tiedonantaja julisteita lehden merkki rinnassa ja toistelivat sanoja marxismi-leninismi. Vakavamieliset työläiset eivät oikein innostuneet tästä toiminnasta kun jotkut nuorukaiset yrittivät komennella ukkinsa ikäisiä miehiä. Intoa oli riittävästi, mutta puuttui kokemusta ja sen tuomaa vakaumusta. Puoluejohdon opportunistit (porvaristoon sopeutujat) aloittivat vastaiskun liiallista vasemmistolaisuutta vastaan. Opportunistien voima on liitossa porvariston kanssa. Tukea tuli ja se jatkuu tänä päivänä.

SKP:ssä ja ilmeisesti muissakin läntisen demokratian maiden kommunistisissa puolueissa on, porvariston suosiollisella avulla, taisteltu stalinismia vastaan. Stalinista on kehitetty peto, jota vastaan on taisteltava vielä, 65 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Tämä sopii oikein hyvin porvaristolle. Se näkyy siinä, että lehdissä on aina palstatilaa tähän tarkoitukseen. Moniko meidän marxilaisistamme on lukenut Stalin kirjoituksia ennen vallankumousta?

”On hylättävä aikansa elänyt käsitys, että vain Eurooppa voi näyttää meille tien. On olemassa dogmaattista marxilaisuutta ja luovaa marxilaisuutta. Minä olen viimemainitun kannalla.” 3.8.1917 J.V. Stalin teokset 3 s 207.

Myöhemmällä iällä hän totesi, että ”meidän on kehitettävä teoriaa, muuten meille tulee kuolema, kuolema.” Isävainaan jälkeen olemme saaneet nauttia maissinviljelijöiden ja muiden uudelleen ajattelijoiden saavutuksista. Teorian kehittämiseen näillä johtajilla ei ole ollut tarvetta eikä kykyä. Sen vuoksi ei ole Neuvostoliittoa. Monopolikapitalistit jakavat uudelleen maailmaa. Imperialismin vastaista politiikkaa noudattavien maiden johtajat tuhotaan fyysisesti. (Saddam Hussein, Gaddafi ja muut). He uhkasivat luopua USA:n dollarista kaupankäynnissä, se on kuoleman synti.

Yhteiskuntateorian kehittäminen ole mitään ”kivaa” harrastelua. Marx kirjoittaa Pääoman alkulauseessa: ”…käsiteltävänä olevan aineen erikoinen luonne vetää vastustajaksi taistelukentälle ihmisrinnan kiihkeimmät, pikkumaisimmat ja vihaisimmat intohimot, yksityisedun raivottaret.”

Marxin teorian kehittäminen nykyajan vaatimuksia vastaavaksi vaatii monien tutkijoiden elämänmittaista työtä ja se ei ole kapitalistisen yhteiskunnan vallanpitäjien tarpeiden mukaista. Sitä paitsi porvarillinen tiedonvälitys on muokannut ihmisjoukkoukkojen mielipiteen sosialismin vastaiseksi. Kommunistit ovat tehneet Marxista jumalankuva joka aseenkantajansa Engelsin kanssa ratsasti voitosta voittoon kuin Don Quijote. Marxin perheen ja ajoittain myös Engelsin elämä oli taistelua nälkää, kurjia asunto-oloja ja sairauksia vastaan velkojien ahdistellessa saataviaan. Taistelijan elämän koko ihanuus on kuvattu tarkkaan Mary Gabrielin kirjassa LOVE AND KAPITAL. Kirja on käännetty venäjäksi.

Kapitalismi ei kykene, omien luokkaetujensa vuosi, estämään ihmiskunnan olemassaoloa uhkaavia vaaroja. Ilmaston muutos on yleisesti tunnustettu uhka ihmiskunnan elämälle. Uhkan torjumiseen on käytettävä kaikki voimavarat, mutta porvaristo käyttää tarvittavat luonnonvarat ja työn aseisiin ja maapallon uudelleenjakoon.

Kommunistit voivat ottaa aloitteen käsiinsä jos, tämä jos on ratkaiseva, lopettavat kilpailemisen porvariston ehdoilla ja keskinäisen nahistelun olemattomasta johtoasemasta. Meillä elää sitkeänä harha, että vaaleihin osallistumalla voimme muuttaa yhteiskuntaa.

”Porvarilliset instituutiot eivät ole reformoitavissa. Ne täytyy murskata ja rakentaa niiden tilalle uudet, sosialistiset. Osallistuessaan porvarillisen parlamentin toimintaan oppositio jo yksistään tällä pelaa valtaapitävän komennon hyväksi voimistaen sen poliittista mahtia. Joka kerta, esittäessään lainsäädännöllisiä aloitteita, taistellessaan kansan hyvinvoinnista, hyväksyttävän budjetin valmistelusta ja vahvistamisesta jne, oppositio automaattisesti tahtomattaan liittyy yhdessä vallan puolueen kanssa yhä uusiin ja uusiin lehmänkauppoihin, joka pyyhkii niiden välisen rajan, muuttaen sen – opposition – valtarakenteen osaseksi.” Karl Marx

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu