Parlamentarismi

16.2.2021

Parlamentarismi kommunistien ongelmana

”Lenin taisteli väsymättä parlamentarismia vastaan. Hän kirjoitti: ”Proletariaatti ei voi voittaa valloittamatta puolelleen väestön enemmistöä. Mutta rajoittuen tai panna tämän valloittamisen ehdoksi äänten enemmistön saaminen vaaleissa porvariston herruuden vallitessa on auttamatonta vähäjärkisyyttä tai yksinkertaisesti työläisten pettämistä.” Leninin taistelu menshevikkien opportunismia vastaan Venäjällä ennen muuta oli yhteydessä siihen, että parlamentarismi tuo työväenliikkeeseen pirstoutuneisuutta ja hämmennystä. Tämän taistelun tinkimättömyys menshevikkien kanssa johti siihen, että bolshevismista tuli itsenäinen ja ainoa voima vallankumouksellisessa liikkeessä Venäjällä. Sen vuoksi ainoastaan Venäjällä, jossa työväenluokka ei ollut käytännöllisesti katsoen opportunismin saastuttamaa ja sen etujoukko- parlamentaariselta reformilta, Leninin johtama ja vallankumouksellisen marxismin kannalla oleva bolshevistinen puolue pystyi pysymään pystyssä, vakuuttamaan, järjestämään ja nostamaan proletariaatin taisteluun porvaristoa vastaan ja toteuttamaan sosialistisen vallankumouksen Venäjällä.

Mutta myös Lenin jälkeen opettavainen on se tosiasia, että länsimaiden kommunistit jäivät porvarillisten vapauksien ja demokratian vangeiksi, parlamentarismin kannattajiksi. Muun muassa

fasismi, joka ei kursaillut parlamentarismin sovinnaisuuksilla voitti Ernest Thälmannin johtaman 300-tuhannen jäsenen Saksan kommunistisen puolueen, ja tuli terrorismilla valtaan. Mutta tämäkin opetus jäi omaksumatta.

Sodan jälkeisellä kaudella, 1950 luvulla suurin osa lännen suurista kommunistisista puolueista uudistetun sosialismin nimissä, eurokommunismin muodossa, vaihtaen luokkataistelun ja proletariaatin diktatuurin parlamentarismiin ja ”sosiaaliseen valtioon” (hyvinvointivaltio) pettivät työväenluokan edut, mikä johti monien näiden puolueiden hajoamiseen tai heikkenemiseen. Muun muassa, sellaiset mitä suurimmat (1970-lukujen puoliväliin asti) kommunistiset puolueet, kuten Ranskan ja Italian, asetuttuaan eurokommunismin tielle ne menettivät työtätekevien laajojen joukkojen luottamuksen ja lakkasivat näyttelemästä entistä osaansa.

Parlamentarismin virus turmeli myös NKP:n 1960-luvulta lähtien, mikä loppujen lopuksi muodostui yhdeksi tärkeimmistä sosialismin tuhoutumisen syistä Neuvostoliitossa ja sen hajottamiseen.

Venäjän federaation kommunistinen puolue, VFKP, peri NKP:ltä ja eurokommunistisilta puolueilta

parlamentarismin huonoimmat puolet ja jo kaksi vuosikymmentä vaaleista vaaleihin menettää asemiaan ja äänestäjiään.

Menetettyään oman etujoukkonsa tuen, työväenluokka joutuu säännöllisesti sosiaalidemokraattien verkkoon ja heidän yhteistyöhön ja sopuilupolitiikkaan porvariston kanssa.

Varsinkin kun, esimerkiksi, 1950-1970-luvuilla, tultuaan valtaan sosialidemokraatit proletariaatin luokkataistelun ja Neuvostoliiton esimerkin puristuksessa turvasivat väestön enemmistön hyvinvoinnin huomattavan nostamisen, mukaan luettuna valtion kustantama: maksuton terveydenhoito, koulutus ja erilaiset sosiaalimaksut. Tämä niin sanottu sosiaalivaltio (hyvinvointi valtio) kehittyi eniten skandinaavisissa maissa nimellä ”ruotsalainen sosialismi”, suomalainen ja muita. Taistelu vallasta vaihdettiin elämän mukavuuteen. Se oli kehittyneiden länsimaiden työtätekeville ”kultainen vuosisata”

Mutta ne, jotka tavallisesti kaikin tavoin lämmittävät myyttiä ”sosiaalivaltiosta”, ”skandinaavisesta sosialismista”, vaikenevat sen päälähteestä – imperialistisesta ylivoitotosta ”kolmansien maiden” riiston kustannuksella, siitä, että ”sosiaalisen valtion” alta tihkuu sorrettujen kansojen veri ja hiki, että se on samaa kapitalismia, yksityisomistuksen ja ylikansallisten korporaatioiden herruutta. Sen vuoksi ”sosiaalisen valtion” henkimä sumu alkoi hälvetä, kun uusliberalismiin siirtymisen yhteydessä talousjärjestelmän kova käsi veti leveän viivan ”yleisen hyvinvointi valtion” yli ja säälittä leikkaa kuluja sosiaalisiin tarpeisiin ja maksullisuuden periaate valtaa aseman toisensa jälkeen. Proletariaatin luokkataisteluahan Lännen maissa käydään, itse asiassa, merkittävässä määrin ”kultaisen vuosisadan” menneiden lahjojen palauttamisesta, suurimmaksi osaksi ryöstetyn uudelleenjaosta. Sosialismista ei käytännössä ole puhe. A.A. Kovavljev (Pyataya Gazeta n-45 10.11.2020)

Lenin perustama bolshevikkipuolue toteutti maailman ensimmäisen sosialistisen vallankumouksen. Puolueen nimi muuttui ajan kuluessa NKP:si. Puolue pysyi vallassa seitsemänkymmentä vuotta, mutta kasvatti samalla omat haudankaivajansa. Lontoossa juhlittiin vuonna 1964 kylmän sodan erään pääarkkitehdin, Winston Churchillin, 90-vuotispäivää. Joku juhlijoista esitti nostettavaksi simamukia parhaalle kommunismin vastustajalle. Sir Winston vastasi, että on yksi mies, joka on tehnyt tuhat kertaa enemmän vahinkoa kommunismille. Hänen nimensä on Nikita Hrushtshov, taputtakaamme hänelle.  Kyse oli Hrushtshovin vuonna 1956 NKP:n XX:n edustajakokouksen yhteydessä pitämästä Stalinin vastaisesta ”salaisesta” puheesta, joka levitettiin länteen, kuten myöhemmin hänen muistelmansa.

Vuonna 1964 kuoli Ranskan kommunistisen puolueen pitkäaikainen johtaja Maurice Thorez. Hänet

mainitaan wikipediassa stalinistiseksi, sitähän ne kaikki vakaumukselliset kommunistit ovat. Kun kylmä sota ei kaikille porvareille riittänyt niin Thorez varoitti; jos Ranska hyökkää Neuvostoliittoon niin kommunistit menevät partisaaneiksi taistelemaan Neuvostoliiton puolesta. Hänen sanoillaan oli painoarvoa, joka hillitsi hyökkäyshaluja. Nämä hyökkäysaikeet eivät olleet kommunistien keksintöä sillä jo Ranskan ollessa Saksan miehittämänä Ranskasta lähti joukkoja sotimaan Neuvostoliittoa vastaan.

Länsi-Euroopan kommunististen puolueiden tarina tunnetaan. Ainoastaan Kreikan kommunistisella puolueella on merkitystä kansainvälisessä politiikassa. Muut ovat parlamentarismin lumoissa eivätkä saa edes edustajia europarlamenttiin kuten Kreikkalaiset kommunistit.

Suomen kommunistisen puolueen ohjelma kirjoitettiin 1960-luvun lopulla uusiksi Erkki Rauteen johdolla. Ohjelmasta poistettiin proletariaatin diktatuuri ja korvattiin sanoilla työväenvalta. Diktatuuri oli uudistajien mielestä joutunut natsien diktatuurin vuoksi huonoon valoon. Ja nyt vaan uuden demokratian nimissä tekemään vaalityötä ja voittamaan enemmistö eduskunnassa. Sen jälkeen tarvitaan ainoastaan yksi äänestys ja ollaan sosialismissa ilman vallankumousta ja diktatuuria.

Porvaristoa ei kuitenkaan sananmuutoksilla petetä. Porvaristo tietää, että valta on aina jonkun luokan valtaan toisten yli. Virkakoneisto ja tiedotusvälineet ovat tiukasti porvariston hallussa ja  mielipidemuokkauksella porvariston valta pysyy porvaristolla.

Kommunistisenpuolueen on aloitettava uudelleen työ, joka sille työväenluokan puolueena kuuluu, tietoisuuden vieminen hajallaan olevien työtätekevien joukkoon. Ilman luokkatietoisuutta työläiset eivät ole luokka vaan hajalle lyötyjä, harhautettavia yksilöitä.

 

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu