Ajaudummeko palkka/hintakierteeseen?

Aika monen taloustietäjän arvio on, että inflaatio Suomessa nousee tämän vuoden aikana noin 10 prosenttiin. Palkatkin nousevat, mutta vain noin puolet siitä. Jos mitään ei tehdä, alenee palkansaajien ostovoima noin 5 prosenttia. Erityisesti tämä puraisee pienituloisia. Elintarvikkeiden ja energian hinnat nousevat eniten.

Terveydenhoito siirtyy ensi vuoden alussa hyvinvointialueille. Siihen liittyy siihen palkkojen harmonisointi ylöspäin siten, että kullakin hyvinvointialueella samasta työstä maksetaan saman suuruista palkkaa.
Eniten harmonisoinnista hyötyvät pienipalkkaiset. Vastaavasti nousevat alan työvoimakustannukset.

Kaiken päällä leijuu hoitajien ja kuntien työntekijöiden vaatimus ylimääräisestä tasauserästä, jolla korjataan palkkojen jälkeenjääneisyyttä noin viiden vuoden ohjelmalla. Palkkojen harmonisointi tasaa palkkaeroja ilman noita ohjelmiakin. Vika taitaa olla siinä, että hyötyjinä ovat kaikkein pienipalkkaisimmat.

Ne kunnat, joiden terveydenhoidon käytössä oleva rakennuskanta voidaan vuokrata tai myydä hyvinvointialueelle, pärjäävät jotenkin. Paljon on kuntia, joiden rakennuskanta ei sovellu uuden organisaation käyttöön. Tulot niistä loppuvat, mutta kustannukset jäävät. Jos tarpeettomaksi jääviä rakennuksia ei saada myytyä mihinkään muuhun käyttöön, on ne pakko purkaa. Sekin maksaa mutta siten kuitenkin loppuvat niiden ylläpitokulut.

Pyöritteli asiaa miten päin vain. Kokonaistilanne on heikko ja hyvin hämärä. Kaikki palkansaajat tarvitsevat inflaatiohyvitystä. Hoitajat ja muutkin kuntien työntekijät tarvitsevat sen päälle tasokorotuksia. Perusteetkin ovat vahvat. Elintaso on laskenut.

Korotusvaatimus on helpoin tapa ja esitys tilanteen korjaamiseksi. Kyllä siten tilapäinen näennäiskorjaus saadaankin. Tämän päivän korotustarpeen sijaan pitää paneutua hintojen nousun syihin. Selkein niistä on Venäjän hyökkäys Ukrainaan ja sitä seuranneet pakotteet, jotka nostavat öljyn ja kaasun hintaa. Sodan vuoksi öljymarkkinat olisivat sekaisin ilman pakotteitakin, joskin ne nostivat Euroopan vinoutuneen energiapolitiikan tapahtumien keskiöön.

Varmasti menee vuosia ennen kuin Eurooppa saavuttaa energian tuotannon, tuonnin ja kulutuksen tasapainon. Se on ollut aivan liikaa Venäjän tuotannon varassa, eikä se ole tuosta vain katkaistavissa. Vastaavaa edullista energiaa ei ole nopeasti saatavissa mistään.

Eurooppa ja Suomi siinä mukana kärsii nyt Venäjän toimista. Vei vuosikymmeniä ennen kuin luottamus voi palata. Venäjän pitää muuttua. Sitä odotellessa Suomella ei ole varaa päästää irti palkka/hintakierrettä.

Palkankorotusten pitää pysyä yhteiskunnan mahdollisuuksia rajoissa. Muuten tilanne heikkenee entisestään. Tämä tarkoitta, että ainakin tänä vuonna elinkustannukset nousevat ansioita enemmän. Todellista kohennusta on odotettavissa vasta, kun Euroopan ja koko maailman talous on vakaammalla pohjalla.

+2
viljoh9
Sosialidemokraatit Saarijärvi

Eläkkeellä oleva toimittaja, joka tarkastelee kriittisesti asioiden syy- ja seuraussuhteita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu