Kaiken hinnoittelun taustalla on työn ja maan käytön hinta

Kun yrittäjä hankkii paistinpannun ja kattiloita tai vaikkapa laivan tai paperikoneen, on niillä kaikilla hintansa. Hinta koostuu eri valmistusvaiheiden työn määrästä ja liikevoitoista, jotka oikeastaan ovat kattiloiden ja koneen valmistajan oma palkka ja samalla kustannus, joka sisältyy ostettavan koneen tai laitteen hintaan.

Pääoma kaikkineen on tiivistynyttä työtä, jota yrittäjä käyttää tuottaakseen jotain, jota muut tarvitsevat ja ovat siitä valmiit maksamaan. Käytettäessä pääoma kuluu. Sitä on jatkuvasti pidettävä kunnossa ja uudistettava tehokkaammaksi. Jos se jää tekemättä, niin hyväkuntoinenkin kone ajan myötä vanhenee moraalisesti ja se on poistettava käytöstä heikon tuottavuuden vuoksi.

Viime päivien keskusteluissa on noussut esille se, että yrityksillä on muita kuin palkkakustannuksia jopa niin, että palkkakulut ovat alle 10 % yrityksen kaikista kuluista. Huomattava kuitenkin on, että ne muutkin kulut ovat perimmältään työkustannuksia, vaikkapa sähkön ja lämmön tuottamisesta.

Ainoa kustannus, joka on muuta kuin työkuluja on maan hinta. Se on sitä korkeampi, mitä tuottoisammalla alueella maa sijaitsee. Juuri siksi liiketontit ovat kalliita, vaikka niillä ei yleensä voi mitään kasvattaa. Maan hintaa ja vuokraa korottavat sen sijainnin antamat tuottomahdollisuudet liiketilana ja vaikkapa pysäköintialueena.

Kaupalla on mahdollisuus irrottaa jonkun tuotteen hinta todellisista kustannuksista. Alihinnalla myydään mm. kahvia ja maitoa. Tällainen hinnoittelu toimii asiakkaiden sisäänvetokeinona. Asiakkaat maksavat saamansa hyödyn muiden tuotteiden hinnoissa. Keino toimii niin kauan kuin kokonaisuus tuottaa voittoa. Työkustannukset ja maan käytön hinta eivät taustalta poistu millään keinolla.

Maan hinta ei ole vakio. Se alenee, kun alue rapistuu hoidon puutteessa. Maa voi menettää arvonsa lähes kokonaan, kun alueella toiminut tahdas tai tehtaat, kaupat ja koulut lopettavat toimintansa. Näitä alueita Suomessa on runsaasti. Viimeisin niistä on Kaipola. Ei sieltä kukaan enää asuntoa itselleen osta. Kaipola ei ole yksittäistapaus. Euroopassa kaupataan jopa kyliä muutamalla satasella, jotta alueelle saataisiin jotain toimintaa.

Tämä kaikkineen selittää sen, miksi työpalkka on niin keskeinen kaikissa tuloneuvotteluissa. Perimmältään työn hinta ja yrittäjävoitto ovat kaiken hinnoittelun takana. Yrittäjä ei voi toimia ilman voittoa, eikä työntekijä kurjistettuna ole enää tuottoisa.

Rajankäyntiä käydään jatkuvasti. Yrittäjien pärjäämistä konkurssit kuvaavat ehkä selkeimmin. Niin kauan ei ole hätää, kun uusia yrityksiä syntyy vähintäänkin poistuvien verran. Sama koskee työvoimaa. Hätä on todellinen, kun palkalla ei enää tulee toimeen ja yhä useammat lähtevät hakemaan parempaa toimeentuloa muualta.

viljoh9

Eläkkeellä oleva toimittaja, joka tarkastelee kriittisesti asioiden syy- ja seuraussuhteita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu