Lastenhoito yhdeksi oppiaineeksi

Luin tänään uutisen äidin saamasta tuomiosta, jonka hän sai neljän lapsensa pahoinpitelystä. Teot olivat avokämmenellä lyöntejä, tukistusta ja tukasta vetämistä, nipistelyä ja luunappeja, potkimistakin ja tietysti huutoa. Näitä uutisia on aika usein. Miehet pahoinpitelevät lapsiaan harvemmin, mutta ovat kovaotteisempia.

Pahoinpitely ei kuulu kasvatukseen. Monet nuoret vanhemmat eivät edes tajua virheellistä toimintaansa. Lasta roikotetaan toisesta kädestä, kun tämä ei vielä pysty kävelemään tarpeeksi nopeasti. Lapselle se tekee kipeää. Olkapää voi pahimmillaan mennä sijoiltaan.

Aika paljon ihmetellään, miksi nykynuoret ovat aiempaa väkivaltaisempia. Vastaus voi löytyä kotioloista, joissa päällä on jatkuva väkivalta ja sen uhka. Sitä esiintyy ”normaaliperheissä” yllättävän paljon puhumattakaan alkoholi- ja huumeperheistä. Ihmettelemistä onkin siinä, miten sittenkin niin moni lapsi selviää heikoista lähtökohdista normaaliksi aikuiseksi.

Tarkasti en tiedä, opetetaanko kouluissa vieläkään mitään lastenhoidosta. Minun aikanani ei ainakaan mitään. Käytännön tietä se tuli eteen. Meillä ei ollut piiskaa, emmekä kumpikaan lyönyt tai tukistanut. Lapsemme, poika ja tyttö, ovat jo pitkään olleet aikuisia veroja maksavia kansalaisia ja heillä on omia lapsia. Sen pitäisi olla normaalia elämänkulkua, vaan nykyaika on nuorille jotenkin kovempi. Syrjäytyminen lisääntyy. Mitä se maksaakaan yhteiskunnalle?

Heitänpä ajatuksen, että kouluissa otetaan lasten hoito ja kasvatus ihan keskeiseksi oppiaineeksi. Kyllä siitä jokaisen päähän jotain jäisi. Vähintäänkin pitäisi jäädä se, että ruumiillinen kuritus ja huutaminen eivät kuuluu kasvatukseen. Ne eivät mitenkään edistä lapsen kehitystä. Vähintäänkin ne ohjaavat huonoon käytökseen sekä ympäristöä, että omia lapsia kohtaan. Sivistykseen se ei kuulu.