Metsien suojelun nieluharha

Viime aikoina on ollut laajasti esillä, miten metsien suojelu ja hakkuiden vähentäminen lisää metsien kykyä toimia hiilinieluina. Luonnontilaiset mesät, joihin suojelualueilla yritetään päästä ovat hiilinieluina +-0-alueita. Pustyyn lahoavat puut tuottavat hiiltä ja hidas uudistuminen pystyy sen juuri ja juuri korvamaan. Parhaita hiilinielualueita ovat nuoret kasvavat metsät. Niitä ei synny itsestään, vaan metsien uuditamisen tuloksena.

Jos halutaan metsien hiilinieluominaisuutta lisätä, sen edellytyksenä ovat oikein suunnitellut uudistushakkuut. Mitä suurempi on terveiden metsien lehvästön ja neulasten määrä, sen tehokkaammin ne hiilinieluina toimivat. Jos metsäalue suojellaan ja hakkuut lopetetaan, paranee sen hiilinieluominaisuus hetkeksi, mutta kun puut saavuttavat kasvunsa pään, ei se alue sen jälkeen toimi hiilinieluna, eikä tuota mitään.

Suojelualueet sopivat kyllä virkistyskäyttöön. Sekin edellyttää, että alueelle rakennetaan polkuverkosto, jotta nykyajan cityvihreä pystyy siellä eksymättä ja itseään loukkaamatta kulkemaan ihastelemasssa pystyyn kuolevia puita. Mitä hyötyä on tällaisesta suojelusta? Metsissä on jokaisella oikeus kulkea niin paljon kuin mieli tekee. Hyvinä marja- ja sienivuosina voi joka reissulla poimia marjoja ja sieniä niin paljon kuin kantaa jaksaa. Hyvin hoidettu talousmetsä on ilo silmälle.

Kovasti ihmettelen intoa, jolla varsinkin vihreät ohjaavat metsänomistia lopettamaan avohakkuut, koska ne pilaavat maiseman. Varsinkin auraukset ja laikutukset ovat pahasta. Ne ovat rumia ja haittaavat liikkumista. Ne kuitenkin parantavat ja nopeuttavat metsien uudistumista. Totta on, että heti hakkuun jälkeen alueen hiilinieluominaisuus alenee rajusti, mutta palautuu 15 vuodessa vähintäänkin ennalleen ja nousee sen jälkeen yli aiemman tason.

Mesien monimuotoisuutta korostetaan. Se on hyvä tavoite, jonka toteutumista avohakkuut eivät estä. Lopputulos riippuu täysin siitä, miten hakkuualueita taimettumisen jälkeen hoidetaan. Lehtipuut ovat hyvä leviämään. Riittää, kun jättää niitä alueelle riittävästi. Koivu voi joillakin alueilla olla jopa valtapuu, kuten mänty kuivilla kangasmailla.

Jotkut haikailevat metsämaille kiinteistöveroa. En kannata. Silloinhan metsänomistaa verotettaisiin omistamisen perusteella ja sen lisäksi puun myyntituloista. Kyllä myyntitulon oikean tasoinen verotus pitää riittää. Itse en metsää omista, joten minulla ei ole tässä omaa lehmää ojassa.

Liika suojelu on metsien uhka samoin kuin kansainväliset yhtiöt, jotka parhaillan hankkivat metsäomaisuutta koko Euroopan alueella. Suomessa paras lopputulos saadaan sillä, että Suomen metsät pysyvät suomalaisten omistuksessa.