Miksi toimittajien tekoärhäkkyys lisääntyy?

Seurasin viimeksi MTV:n uutisexraa. Siinä naistoimittaja (Jääköön nimi mainitsematta.) haastatteli ilmaston muutoksesta ja Suomen tavoitteista Petteri Taalasta, joka on on suomalainen meteorologi ja Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri.

Päällimmäiseksi minulle jäi vaikutelma, että toimittaja oli ottanut asiakseen tingata tarkkoja vastauksia asioihin, joihin niitä ei voi antaa. Tämä ei ollut ensi kerta, eikä hän ollut mitenkään poikkeava, vaan tyypillinen nykytyylin edustaja.

Kysyn vain, kuka voi vastata tarkasti, riittävätkö hallituksen tekemät päätökset siihen, että Suomi on hiilineutraali 2030 eli 15 vuoden kuluttua? Eivät ne tietenkään riitä, eikä kukaan voi antaa mitään taetta siitä, että ilmaston lämpeneminen pysähtyy kahteen +asteeseen. Eihän se ole edes Suomen päätettävissä, Kun maailman kasvihuonepäästöistä Suomen osuus on vain promille.

Vastaukset tällaisiin kysymyksiin jäävät aina vaillinaisiksi, sillä kaikkiin tavoitteisiin pätee se tosiasia, että päätökset pitää ensin valmistella ja tehdä päätös vasta sen jälkeen. Sitten pitää seurata, miten päätös toteutuu ja mitä siitä aidosti seuraa, jotta voidaan tehdä lisää tarvittavia päätöksiä.

Tämä tosiasia, että päätöksenteon on oltava jatkuvaa, näyttää olevan monille toimittajille ylivoimainen ymmärrettäväksi. Jatkuvasti vain jankataan, kuka henkilö on sanonut jotain tai puoluetasolla, mitä tarkoittaa, kun ohjelmaan on näin kirjoitettu. Ei sellaisiin kysymyksiin selkeitä kaiken kattavia vastauksia ole olemassakaan.

Poliitikot ja muutkin haastateltavat ovat jo oppineet välttämään tarkkoja vastauksia. Siitä taas seuraa, että syytetään asian kiertelystä. Siten varsinainen asia varmimmin jää epäselväksi. Toinen keino, mihin Talas turvautui, on opastaa toimittajaa paneutumaan asiaan laajemmasta näkökulmasta.

Noita sanoja Taalas ei käyttänyt, mutta kertoi kohtuullisen selkeästi, ettei turpeen käytöstä luopuminen, mitä toimittaja erityisesti tinkasi, olekaan Suomelle ihan yksioikoinen juttu. Pitää ottaa huomioon työllisyysvaikutukset ja etenkin se, ettei korvaavaa energiaa noin vai ole huomenna käyttöön otettavana.

Esimerkkejä vastaavista haastatteluista on lukuisia, mutta tämä yksi esimerkki riittäköön. Oma kantani on, että vähemmän ärhäköillä ja paremmin asiaan liityvillä kysymyksillä haastattelujen taso nousisi. Haastattelut olisivat asiapitoisempia ja viihdyttävämpiäkin. Vai onko asia sittenkin niin, että ärhäkkyys viihdyttää kuulijoita enemmän kuin maltillinen ja asioista paremmin perillä oleva esiintyminen.

viljoh9

Eläkkeellä oleva toimittaja, joka tarkastelee kriittisesti asioiden syy- ja seuraussuhteita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu