Niinistöltä ei mitään uutta

Kuuntelin juuri tasavallan presidentin uudenvuodenpuheen. Se oli toistoa hänen pitkin viime vuotta esillä pitämistään asioista. Merkittävä osa ajasta pyöri koronan ympärillä. Pitää kestää, pitää suojautua ja ottaa rokotukset. Kysymys ei ole vain henkilökohtaisesta suojasta, vaan kaikkien muidenkin.

Presidentti toivoi, ettei pandemiasta ja sen hoidosta tule keskinäisen riitelyn kohdetta ja muistutti, miten sen alussa yksimielisyys oli laajaa. Yksimielisyyttä pitää nytkin löytyä ainakin siinä, että taudin uusin muunnos leviää herkästi. Sen torjunnassa pitää kaikkien olla mukana.

Ympäristön osalta presidentti totesi kuuluvansa sodan jälkeiseen sukupolveen, jonka aikana asiat ovat menneet parempaan suuntaan. Nyt tilanne on toinen. Luonnon monimuotoisuus on uhattuna. Uhkana on myös velkaantuminen. Velvollisuutemme on huolehtia, että jätämme lapsillemme paremman maailman.

Ehkä odotetuin asia oli Euroopan turvallisuus ja Suomen asema, johon liittyy myös NATO. Niinistö korosti, että ainoa oikea keino tilanteen laukaisemiseksi on keskustelu eli dialogi, eivät aseet, joilla ei koskaan saada aikaan lopullista ratkaisua. Tärkeää on että Eurooppa on tässä mukana eikä vain pakotteiden teknisenä järjestäjänä.

Maailman politiikkaan vaikuttavat eniten suuret valtiot. Sitäkin tärkeämpää on, että myös pienet maat voivat toimia itsenäisesti, eivätkä niiden rajat ole uhattuna. Ovi NATO:on on meille auki, mutta Suomi päättää itse liittoutumisistaan.

Tältä osin Niinistö toisti sen, mitä pääministeri Sanna Marin jo oli uudenvuoden tervehdyksessään todennut. Suomi päättää itse. Tuo määritelmä on puolinainen. Siinä jää sanomatta. että Suomi voi olla myös päättämättä ja päätös sekin on.

Minusta ristiriita on siinä, että toisaalta myönnetään, että Euroopan ja samalla myös Suomen turvallisuus on heikentynyt. Siitä huolimatta vakuutellaan, ettei Suomi ole välittömän uhan alla, joten juuri nyt ei ole päätöksen aika.

Niinistön mukaan asiaa voidaan tarkistella lähemmin aikaisintaan parin viikon kuluttua, kun nähdään, miten USA:n ja Venäjän välisissä keskusteluissa edetään. Veikkaan, ettei mitään lientymistä näköpiirissä.

Osapuolet puhuvat toistensa ohi ja yli. Kuulevat, mutta eivät kuuntele, eivätkä ota huomioon toistensa näkemyksiä. Se ei mene, kuten Niinistö vilpittömästi toivoi kansalaiskeskustelua käytävän, että meidän kaikkien pitää ymmärtää ja hyväksyä, että on olemassa monia mielipiteitä. Sama sääntö pätee myös valtioiden ja ideologioiden välisissä kesklusteluissa.