Suomen maatalous ahdingossa

Hoitajat ja muut kuntien työntekijät ovat pitkään olleet hyvin esillä palkkavaatimuksineen. Pahin tilanne kuitenkin on viljelijöillä. Tuotantokustannukset ovat nousseet noin kaksi kertaa nopeammin kuin tuottajahinnat. Yhä useampi tila toimii tappiolla. Kohonneet tuotantokustannukset pitää viljelijöille ja karjatilallisille korvata täysimääräisinä. Muuten Suomesta loppuvat viljelijät.

Hoitajat uhoavat nyt joukkoirtisanoutumisilla. Heillä on oman ilmoituksensa perusteella mahdollista olla lakossa vaikka koko loppuvuosi. Neuvotellakin he haluaisivat, mutta sopimus syntyy vain heidän ehdoillaan. Mitä järkeä on neuvotella, kun hoitajajärjestö ovat juntturoineet itsensä alkuasetelmaan? Sen tasoisiin korotuksiin, mitä he vaativat (3,6 % yli yleisen tason 5 vuoden aikana), ei yhteiskunnalla ole varaa.

Mahdollista ei ole sekään, että hoitajien palkankorotukset siirrettäisiin teollisuudelta hoitajille. Kyllä kukin työala toimii omillaan. Eri elinkeinoalojen väliset tulonsiirrot eivät vapaassa yhteiskunnassa ole mahdollisia. Se on mahdollista vain verotuksen kautta verottamalla parempituloisia enemmän kuin muita.

Maanviljelijät eivät voi lakkoilla, eikä irtisanoutua. He ovat itsenäisiä tilallisia, joilta yleinen hintakehitys on vienyt toimeentulon edellytykset. Niin ikävältä kuin se kuulostaakin, on kuluttajahintoja pakko korottaa. Kaupan ja alan teollisuuden voittoa pitää myös vähentää. Ehkä kotimaista maataloustukea voidaan hieman korottaa, mutta se ei ratkaise ongelmaa, kun tuet ovat pääosin EU-vetoisia. Juuri nyt niissä ei ole ei ole alentamisen varaa. Se olisi lopullinen isku suomalaiselle maa- ja karjataloudelle.

Tietysti voidaan päivitellä, että koko Suomi on vähäisen lämpökertymän takia epäedullinen alue viljan viljelyyn. Etelä-Ruotsi on jo huomattavasti suotuisampaa viljelyaluetta. Niin on, mutta tuo tieto ei auta viljelijöitä. Maatalous riskeineen on hyväksyttävä. Täällä peltoja on viljelty satoja vuosia.

Tukiviidakon syyksi voidaan laittaa paljonkin kallista byrokratiaa. Kehittämistä siinä riittää, mutta ei maanviljelyä voi tukea ilman valvontaa. Tuet voisi poistaa kokonaan ja samalla korottaa tuottajahintoja kannattavaan viljelyyn riittävälle tasolle. Tähän remonttiin pitää liitää verotuksen alennus siltä osin, mikä nyt menee sekä tukiin, että tukiviidakon pyörittämiseen.

Tämä uudistus tuskin onnistuu. Maataloustuet ovat maailmanlaajuinen käytäntö, josta Suomi ei voi yksinään irtautua. Lähivuodet ovat halpoihin elintarvikkeisiin tottuneille eurooppalaisille, myös suomalaisille, tarkempaa ruuan hankinnan ja käsittelyn aikaa. Nyt hyvää ruoka menee aivan liika jätteeksi. Maksettiin maataloudelle sen tuotannosta mitä kautta tahansa, viimeinen maksaja on aina veroja maksava kansalainen.

Oli tukia tai ei, pitää kaiken elinkeinotoiminnan olla kannattavaa. Muuten se ei toimi. Maataloustuottajille tulojen lisäys on välttämättömyys. Ilman sitä tilanpito on pakko lopettaa. Saahan sitä kuvitella, että pärjätään jopa paremmin, kun lopetamme oman tuotannon ja siirrymme tuontielintarvikkeisiin. Käytännössä se olisi huonoin mahdollinen valinta.

+7
viljoh9
Sosialidemokraatit Saarijärvi

Eläkkeellä oleva toimittaja, joka tarkastelee kriittisesti asioiden syy- ja seuraussuhteita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu