Talouden ja työllisyyden hoitoa, vai puoluepeliä

Budjettiriihessä on nyt luova tauko. Saa sitten nähdä, löytävätkö hallituspuolueet yhteisen näkemyksen. Linjariita sinällään on selkeä. Lähinnä Keskusta ajaa talousmallia, jossa valtion talouden tasapainoa haetaan etuja leikkaamalla. Keskeinen kohderyhmä ovat työttömät. Heidän päivärahojaan leikkaamalla saadaan valtiontalouteen merkittävä menojen vähennys.

Valtiontalous kyllä kohenee, mutta kansantalouteen tulee jokseenkin vastaava lovi, kun merkittävä osa ostovoimasta katoaa saman tien. Samoin käyttäytyvät kaikki muutkin kansalaisiin kohdentuvat leikkaukset. Onko Suomella juuri nyt varaa alentaa ostovoimaa valtion velkaantumisen vähentämiseksi?

Käytettävissä on toinenkin tie. Käytetään osa veloista talouden elvyttämiseen. Sitä linjaa hallitus on noudattanutkin ainakin Sanna Marinin koko toiminta-ajan. Yritystoiminnan ja kuntien tukiin on huvennut pääosa tukimiljardeista. Nyt olisi aika vetää hieman henkeä ja katsoa, saadaanko korona hallintaan. Rokotukset etenevät nyt hyvää vauhtia. Ilmassa on selvää toiveikkuutta.

Miksi Keskusta ja oikeistopuolueet eivät luota lainkaan siihen, että yrityksillä on tahtoa jatkaa tuotantoaan ja kehittää sitä. Tuo kasvu parantaa kasvaneina verotuloina sekä valtiontaloutta, että koko kansantaloutta. Se on kokonaisvaltaista talouden hoitoa. Sen sijaan keskittyminen vain valtiontalouteen johtaa hyvin toisenlaiseen toimintaan. Maksajiksi jäävät ne, joilla muutoinkin menee kaikkein heikoimmin.

Työelämää pitää kehittää ja ottaa käyttöön kaikki etätyön mahdollisuudet. Suuria toimistorakennuksia ei enää tarvita. Vapautuvat tilat pitää ottaa muuhun kannattavaan toimintaan. Teollisuudessa ja rakentamisessa suurin osa työstä on edelleen tehtävä paikan päällä, mutta suunnittelu voidaan hoitaa pääosin etänä. Tärkeintä siinä on, että yhteydet tuotannon eri tasojen välillä toimivat.

Suomessa on lähes rajattomasti mahdollisuuksia tuotannon tehostamiseen. Kaikki potentiaali pitää ottaa käyttöön. Se on tie, jolla Suomi parhaiten menestyy: Menestyksen avain ei ole etujen heikennyksissä, vaan niiden muokkaamisessa nykyaikaan paremmin sopiviksi.

Loppuun totean, ettei neuvottelujen jumittuminen Suomessa mitenkään uutta ole. Kun pääministerinä aikoinaan oli Kalevi Sorsa, häneltä tivattiin neuvottelutuloksia ja ihmeteltiin, miksi jatkaa, kun neuvottelut vain polkevat paikoillaan. Sorsan vastaus oli lyhyt ja selkeä: ” Eikö se ole hyvä, että ne sentään polkevat.”

+2
viljoh9
Sosialidemokraatit Saarijärvi

Eläkkeellä oleva toimittaja, joka tarkastelee kriittisesti asioiden syy- ja seuraussuhteita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu