Työnantajapuoli tarjoaa Suomeen villejä työmarkkinoita

EK ei enää neuvottele työehdoista. Se on siirtänyt neuvottelut yrityksille. Parhaillaan työnantajapuolelle kootaan yhdistystä, jolla olisi niin laaja pohja, että se voi neuvotella valtakunnallisesti yleissitovista työehtosopimuksista. Aikaa on nykyisen sopimuskauden päättymiseen on marraskuun loppuun.

Sitä ennen työntekijäpuolella pitää olla tieto siitä, mitä yrityksiä kuuluu uuteen yhdistykseen, jonka kanssa pitäisi neuvotella. Täysin kattavaa uudesta työnantajayhdistyksestä ei kyllä marraskuun loppuun mennessä saada. Olennaista on kattavuus. Raja on siinä, että sopimusten on oltava yleissitovia.

Pahimmillaan ajaudutaan tilanteeseen, joka Suomessa vallitsi ennen toista maailmansotaa. Työntekijöiden järjestäytyminen oli alhainen, eikä muita ollutkaan kuin paikallisia sopimuksia. Työntekijöiden sopimusturva oli lähes olematon. Vaikeuksia oli myös työnantajilla. Työlainsäädäntö oli puutteellista. Ei ollut mitään yleistä pohjaa, johon olisi voinut nojata. Järjestelmä oli hyvin sekava.

Halu saada työmarkkinoiden sekavuuteen jotain järjestystä, sai työnantajat hyväksymään ammattiyhdistysliikkeen tasaveroiseksi neuvottelukumppaniksi. Syntyi tammikuun kihlaus: ”Suomen Työnantajain Keskusliiton ja Suomen Ammattiyhdistysten Keskusliiton edustajat allekirjoittivat eilen huomattavan asiakirjan: Järjestöt sitoutuvat tästäpuolin luottamuksellisesti neuvottelemaan kaikista niiden toimialalla esiintyvistä kysymyksistä niiden ratkaisemiseksi.”

Suomen työnantajain keskusliitto STK ja Suomen ammattiyhdistysten keskusliitto SAK antoivat tammikuun 23. päivä 1940 julkilausuman, jolla työnantajapuoli hyväksyi ensimmäistä kertaa ay-liikkeen viralliseksi neuvotteluosapuoleksi.

Se oli talvisodan aikaa, mikä tietysti vaikutti siihen, että yhteinen näkemys löytyi. Se osoittautui tarpeelliseksi ja kestäväksi. Sota-aika seurasi voimakas teollistumisen ja talouskasvun aika. Sotakorvauksista merkittävä osa oli metalliteollisuuden tuotteita.

Pakkotilanteessa Suomi joutui investoimaan nimenomaan metalliteollisuuteen. Teollisuustyöväen määrä kasvoi nopeasti. Siinä tilanteessa yhteisymmärrys siitä, että palkoista ja työehdoista pitää sopia laajasti, auttoi ratkaisevasti työmarkkinoiden ja koko yhteiskunnan kehittymistä.

Vaikuttaa kovasti siltä, että nykyisillä yritysjohtajilla ei enää ole kokemusta eikä tietoa siitä, mitä vaikeuksia yrityksille aiheutuu siitä, ettei työmarkkinoita ohjata mitenkään. Ensimmäinen uhka ovat lakot, joita varmasti seuraa, kun paikallisjohtajat ryhtyvät itse määrittämään yrityksen työehdoista. Toivon, että siitä päästään yli ja yhteinen linja sittenkin löytyy.

Joka tapauksessa lakkojen jälkeenkin työehdoista pitää jotenkin sopia. Kysymys on vain siitä, miten paljon sitä ennen yritykset joutuvat maksamaan epävakaasta ajasta, joka ei ole kenenkään etu. Yksi Suomen vahvuuksista on ollut työmarkkinoiden vakaus ja ennustettavuus. Varsinkin vientiteollisuudelle se on tärkeää. Toivon, että työnantajapuolelta vielä löytyy kokonaisnäkemys hallituista työmarkkinoista.

0
viljoh9
Sosialidemokraatit Saarijärvi

Eläkkeellä oleva toimittaja, joka tarkastelee kriittisesti asioiden syy- ja seuraussuhteita.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu