Afganistan ja pakolaisuus

Kysymyksiä ja huomioita pakolaisuuteen liittyvistä epäkohdista on maahanmuuttokriittisten toimesta esitetty jo kymmeniä vuosia. Tietenkin vastareaktiona on lähes aina ollut syytökset rasismista ja ksenofofiasta. Talebanin kaapatessa vallan Afganistanissa, nousivat julkisuuteen jälleen kerran nämä samat epäkohdat liittyen pakolaisuuteen ja kehitysmaiden tulevaisuuden. Kirjoitan niistä tässä käyttäen medioissa olleita tarinoita ja kertomuksia, joita pakolaisena tulleet ovat itse sanoneet.

Mies tuli 17-vuotiaana Suomeen ja jätti isän, äidin ja siskot Afganistaniin. Lehtijutussa ei käy ilmi mitä hän oli paossa, mutta koska hänellä on vain oleskelulupa, niin voi kuvitella etteivät pakolaisuuteen liittyvät ykköskriteerit täyttyneet. Talebanin hyökätessä Kabuliin oli mies siellä tapaamassa perhettään. Eli, paikassa josta hän lähti pakoon Suomeen. Suomi toi hänet lentokoneella (huom. ainut matkustaja) takaisin nykyiseen kotimaahansa, mutta ikävä perhettä oli kova ja tahto saada heidät tänne.

Pakolaisten matkailu siihen maahan, josta ovat paossa, on tunnettu ilmiö, mutta sille ei tehdä lainsäädännöllisesti mitään. Ei, vaikka lähes jokainen ymmärtää näiden henkilöiden olevan elintasopakolaisia, joiden todellinen syy päätyä Eurooppaan on paremman elämän hakeminen, mikä on inhimillisesti ymmärrettävää. On kuitenkin järkisyyt miksi maahantuloperuste pitäisi olla silloin eri kuin pakolaisstatuksen hakeminen. Se on huijaamista ja valehtelua, jossa käytetään järjestelmää ja sen hitautta hyväkseen saadakseen vuosien varrella hankittua lisäsyitä miksi kotiinpaluu ei ole mahdollista. Ja näin pakolaisesta tulee siirtolainen. Siirtolaisella ei ole ongelmia palata kotimaahan, koska häntä ei oikeasti uhkaa mikään vaara tai kuolemanuhka.

Tunnetuin kotimaan matkailija lienee tuleva vasemmistoliiton kansanedustaja Suldaan Said Ahmed, joka on instagram tilillään postittanut kuvia Somalian lomistaan. Vielä mielenkiintoisempaa on se, että hänen veljensä käsittääkseni pelaavat jalkapalloa Somalian maajoukkueessa, mutta Suldaan on pakolainen. Loogisesti koko yhtälö on täysin kestämätön, mutta Suomessakin löytyy satoja tuhansia ellei miljoonia ihmisiä, joille tämä ei ole mikään ongelma.

Ehkä parhaiten asian kiteyttävät ne monet, jotka puhuvat Afganistanin evakoista, kunniavelasta ja rinnastavat heidät sotalapsiin, Ruotsiin ja Yhdysvaltoihin muuttaneisiin siirtolaisiin ja niin eteenpäin ja niin eteenpäin. Logiikalla ja moraalilla ei ole väliä, jos sitä ei ymmärrä tai omaa sitä.

Afganistanin pakolaisia on otettu pakolaiskiintiön kautta Iranista, jossa nämä ovat perheineen asuneet vuosia, jopa kymmeniä vuosia ennen Suomeen saapumistaan. Tunnetuin tämän julkituonut on vihreisiin kuuluva hyvin integroitunut nainen. Iran on Afganistanin naapurivaltio ja kulttuuriltaan, sekä uskonnoltaan samankaltainen, joten on luontaista, että Afganistanista paenneet jäävät sinne. Maa ei kuitenkaan ole hyvinvointivaltio tai tarjoa kovin hyviä mahdollisuuksia, mutta onko se huonompi kuin lähtömaa Afganistan? Tuskin on. Silti Iranista pääsee pakolaiseksi Suomeen sillä verukkeella, että perhe on Afganistanista paossa ja olosuhteet Iranissa ei ole riittävän hyvät. Eivät varmasti ole, jos niitä katsotaan Suomen mittapuilla, mutta samalla logiikalla jokainen kehitysmaiden asukas olisi oikeutettu turvapaikkaan länsimaissa. Ja tämähän jo juuri sitä mitä monet vih-vas-dem puolueiden edustajat ovat sanoneet. Suomen pakolaiskiintiö pitää täyttää vuosi vuoden perään ja sitten siihen otetaan ihmisiä siltä täältä, jotka YK tai paikalliset avustusjärjestöt ovat jyvittäneet heikon aseman vuoksi tai jostain muusta syystä. Vaikka perheiden ottaminen pakolaiseksi on vähiten haitallista, niin mielestäni tämäkään kuvio ei kaikin puolin ole moraalisesti kestävää, eikä täytä periaatteessa niitä kriteereitä, jotka pakolaisuuteen pitäisi liittyä. Ihmiset ovat jo turvassa, maassa jossa heitä ei vainota, mutta silti he pääsevät kiintiöpakolaisina Suomeen ja länsimaihin.

Länsimaat käyttivät tuhansia miljardeja Afganistanin operaation, josta tietenkin iso osa meni sotilaalliseen, mutta valtavasti rahaa on käytetty maan olojen parannusyritykseen, koulutukseen ja terveydenhuoltoon. Vuosien työ on tuonut tulosta ainakin siinä, että maan väestö on kasvanut kymmenessä vuodessa kahdestakymmenestä viidestä liki kolmeenkymmeneen kuuteen miljoonaan. Väestönkasvu on siis vain 40% kymmenessä vuodessa!

Suomi sai toisen maailmansodan alla vajaa neljän miljoonan populaatiosta luotua yli puolen miljoonan sotilaan armeijan. Talebanien vahvuuden on sanottu olleen alta satatuhatta miestä. Yli kolmenkymmenen miljoonan väestöstä luulisi saavan usean miljoonan sotilaan armeijan, jos he oikeasti vastustaisivat talebaneja, mutta asian laita lienee se etteivät he vastusta. Miksi Eurooppa on samaan aikaan sallinut nuorten armeija ikäisten miesten turvapaikan täältä, kun se on lähettänyt omia nuoria miehiään sotimaan heidän sotaansa ja kuolemaan heidän puolesta? Asia ei ole monimutkainen kuten monet sen esittävät. Jos vastustat talebaneja ja haluat perheesi olevan turvassa, niin liityt heidän vastustajiin, joita länsiliittoutuma taatusti tukisi. Näin ei kuitenkin ole tapahtunut, koska länsimaat eivät ole sitä vaatineet.

Suomen miljardi euroa, joka on käytetty Afganistanissa kahden kymmenen vuoden aikana, on vain pieni ripaus kokonaisrahaan nähden, mutta lopputulos on hyvin huono. Rahalla ei pysty muuttamaan maita tai siinä asuvia ihmisiä, jos he eivät itse tee mitään. Nykyinen pakolaislainsääntö ja sen tulkinnat mahdollistavat elintasopakolaisuuden ja maan ongelmien pakenemisen. Kehitysapu taas lisää riippuvuutta ulkopuolisesta avusta ja valitettavasti myös kiihdyttää väestönkasvua. Mikäli maa ei kehity riittävästi, niin yhä suurempi määrä nuoria suuntaa kohti Eurooppaa paremman tulevaisuuden toivossa.

Jos Afganistanin väestön paras kymmenys tulisi länsimaihin, niin he tuskin olisivat kantaväestöä tuottavampia kokonaisuutena, mutta lähtömaalle se olisi katastrofi. Jos älykkäimmät ja kykenevimmät nuoret lähteävät pois, niin maa on nyt ja aina avun tarpeessa. Ainut tapa nostaa nämä maat jaloilleen olisi pakottaa siellä asuvat itse tekemään se muutos. Jos he eivät siihen ole valmiit tai halua tehdä mitään, niin meidän pitää pestä kätemme kyseistä ongelmapesäkkeestä. Ensimmäinen askel kohti parempaa tulevaisuutta olisi estää elintasopakolaisuus ja perusteeton tulo Eurooppaan. Mutta siihen päättäjämme eivät ole valmiita ja Euroopan tulevaisuus näyttää synkältä.

+8
Ville Heiskanen
Sitoutumaton Tampere

1974 syntynyt mies Tampereelta. Insinööri koulutukseltaan.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu