Nigerin tilanne huolestuttaa monelta kannalta

Sain kimmokkeen tälle kirjotukselle Tapani Huovilan blogipostauksesta Onko JSN pukki kaalimaan vartijana? (US Puheenvuoro 31.8.2023) Sen lopussa Huovila kysyi hypoteettisesti, miten tiedotusvälineet saisivat ehkä kutsua ”Nigerissä ja Gabonissa vallan kaapanneita kenraaleja Abdourahamane Tchiani’a sekä Brice Oligui Nguemaa”. Mitä sanoja voisi siis olla sopivaa käyttää näistä? Tässä kirjoituksessani tarkastelen Nigerin tilannetta puolestaan asiasisältöjen kautta: mistä vallankaappauksessa oli ylipäänsä kyse ja millaisiin laajempiin kehityskulkuihin ja poliittisiin kysymyksiin se voisi liittyä?

Jotkut Afrikan konfliktit tulivat minulle alustavasti tutuiksi esimerkiksi Religion, Conflict and Dialogue -opetusteni yhteydessä noin 5-10 vuotta sitten Helsingin yliopistolla. En ole Nigerissä koskaan käynyt enkä yritäkään olla sen tilanteiden asiantuntija. Tällaisten miniselvitysten avulla pyrin kuitenkin ymmärtämään globaalia aikakauttamme joistain sellaisista näkökulmista, jotka jäävät Suomessa muuten helposti hieman mediakatveeseen. Ilman jatkuvaa oppimista yli kontekstirajojen pystymme tuskin myöskään vastaamaan järkevästi huoliimme inhimillisen kehityksestä, saati kestävästä kehityksestä.

Olen sentään tutustunut Afrikassa paikan päällä Tansanian terveyssektoriin ja julkaissut siitä hieman tutkimustakin (esim. Justice with Health -kirjassani, Acta Universitatis Uppsaliensis 2020). Taustaksi mainittakoon vielä viime aikojen lukemistostani vaikkapa osia teoksesta Law, Religion, Health, and Healing in Africa (Sun Press 2022). Tämä lähes 450-sivuinen kokonaisuus keskittyy tosin hämmentävän paljon koronapandemiaan ja melko länsimaistyyppisistä akateemisista näkökulmista. Siten se lähinnä inspiroi yritystäni päivittää käsityksiäni Afrikan kehityskuluista muita reittejä – kuten tämä pikkusukellus Nigerin maailmaan.

Itsenäisen Nigerin piirteitä ja vaiheita

Nigerin tasavalta sijaitsee Länsi-Afrikassa Algerian ja Libyan eteläpuolella ja Nigerian pohjoispuolella. Kaksi kolmannesta sen maaperästä on autiomaata. Väestöä, josta vain noin 17 prosenttia asuu kaupungeissa, on reilut 25 miljoonaa. (Britannica, Niger)

Niger itsenäistyi Ranskan siirtomaa-asemasta vuonna 1960. Vuoden 1974 vallankaappauksen jälkeen se oli sotilasdiktatuuri ensin Seyni Kountchén ja sitten Ali Seiboun alaisuudessa. Uusien myllerrysten ja myös 2000-luvun islamismin nousun keskellä presidentti Mamadou Tandja onnistui kuitenkin vakauttamaan maan kehitystä. Hänen pyrkimyksensä kolmannelle presidenttikaudelle johtivat silti perustuslailliseen kriisiin vuonna 2009. Sotilaallinen vallankaappaus syrjäytti hänet seuraavana vuonna. (Ibid.)

Islamistinen Bogo Haram hyökkäsi eteläiseen Nigeriin vuonna 2015. Samaan aikaan Niger yritti jotenkin asuttaa juuri Bogo Haramia Nigeriasta pakenevia pakolaisia, mikä johti myös protesteihin. Kiistanalaisen prosessin kautta presidentiksi valittu Mahamadou Issoufou onnistui silti kehittämään Nigeria jonkin verran ainakin taloudellisesti. (Ibid.)

Vuoden 2021 presidentinvaalit voitti Mohamed Bazoum. Reilu kuukausi sitten presidentillisen vartiokaartin vastuukenraali Gen. Abdourahmane Tchiani johti sitten liittolaisensa vallankaappaukseen. Sotilasjuntta nimesi hänet presidentitksi 28.8.2023. (Ibid.)

Riippuvuus ja keskinäisriippuvuus

Nigerin väestöstä noin 42 prosenttia – yli 10 miljoonaa ihmistä – elää Maailmanpankin (World Bank 2023, Niger, Overview) mukaan äärimmäisessä köyhyydessä. Maailmanpankki tukee Nigeriä useilla ohjelmilla, jotka koskevat ”vesihuoltoa, maaseudun kehittämistä, HIV/AIDSsia, koulutusta, terveyttä, luonnonkatastrofeja ja ruokaturvaa” (ibid.). Nigerissä toimii myös paljon muita avustusjärjestöjä. YK:n (UN News 2023) mukaan noin 4,3 miljoonaa ihmistä elää humanitaarisen avun varassa. Heinäkuun vallankaappaus johti suuriin vaikeuksiin saada apua perille. (BBC, 29 Aug, Aid agencies plea for exemptions to Niger sanctions)

Entä miten Nigeriä huomattavasti vauraammat maat voisivat puolestaan olla riippuvaisia siitä? BBC on todennut, ettei Yhdysvallat ole halunnut kutsua Nigerin vallankaappausta vallankaappaukseksi. Yhdeksi syyksi tähän BBC:n toimittaja arvelee, että Niger on Yhdysvalloille erittäin tärkeä kumppani militanttia islamismia vastaan laajalla alueella. Huolta on myös ollut Venäjän rahoittamien Wagner-palkkasotilaiden vahvistumisesta alueella. (BBC 30 Aug, Why won’t the US call this coup a coup?)

Ranska, jolla on noin 1500 sotilasta Nigerissä, on kieltäytynyt hyväksymästä maan kaapparihallintoa. Tämä on johtanut jännitteisiin maiden välillä. Samalla Nigeriä uhkaa kaksi kapinallista jihadistiryhmää. (Le Monde, 1.9.2023)

Kyse ei vain länsimaista

Eräässä esitelmässäni Helsingin yliopistolla ehkä 6-7 vuotta sitten kiinnitin huomiota Kiinan kauppa- ja vaikutusvallan kasvuun Afrikassa. Nigerin ajankohtaiseen tilanteeseen liittyen lisävaloa asiaan tuo esimerkiksi The Times of India (Jul 31, 2023 / Reuters). Se raportoi PetroChina -yhtiön kanssa vuonna 2008 tehtyä sopimusta, joka koskee arviolta 650 miljoonan tynnyrillisen öljyvarantoja eräällä Nigerin alueella. Vuonna 2019 PetroChina onnistui puolestaan saamaan sopimuksen yli 2000 kilometrin öljyputken rakentamisesta Nigeriin.

Nigerissä on myös melkoiset uraaniesiintymät, jotka tuottavat jopa 5 prosenttia koko maailman uraanilouhinnasta. Kiinalaiset ovat omistaneet Azelik-uraanikaivoksesta kymmeniä prosentteja vuodesta 2007 alkaen, ja sittemmin jopa yli 60 prosenttia. (Ibid.)

The Jerusalem Post (Aug 16, 2023) valottaa, että Ranska kattaa noin 35 prosenttia uraanitarpeestaan tuonnilla Nigeristä. Raaka-aineresurssit hupenevat globaalisti. Siten kiinnostuksen Nigerin kaltaisten maiden tilanteisiin voi kyllä ennakoida lisääntyvän monella puolella maailmaa.

Mitä väliä Euroopalle, Suomelle?

The Jerusalem Post (ibid.) huomauttaa myös, että kun Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainaan käsiteltiin YK:n yleiskokouksessa helmikuussa, Niger oli yksi kuudesta Venäjää tukeneesta maasta. Nigerin tilanne on yhtä aikaa uhka sekä alueelliselle vakaudelle Länsi-Afrikassa että Venäjän mahdollisuuksille lisätä siellä vaikutusvaltaansa. The Jerusalem Postin Salem Alketbi muuten huomaa Nigerian vallankaappauksen tapahtuneen vain päiviä sen jälkeen, kun Bazoum oli kieltäytynyt osallistumasta Venäjä-Afrikka-huippukokoukseen Pietarissa (ibid).

Moni meistä on varmaan seurannut erittäin huolestuneena, millaisia kuvauksia on esitetty julkisuudessa jo pitkään pakolaisten matkoista Saharan ja Välimeren yli Eurooppaan. Ihmissalakuljettajat osaavat rahastaa, ja jos ongelmia tulee, kyytiläisten henki on halpaa. Tulin aikanaan katsoneeksi salakuljettajista ja samalla ’itsensä salakuljettajista’ esimerkiksi BBC:n Exodus-dokumenttisarjan, jota aloitettiin kuvaamaan jo vuonna 2015.  Mitä tahansa mieltä ollaankaan EU:n ja Suomen rajapolitiikasta, monella ongelmalla on juurensa jo Saharan eteläpuolisen Afrikan olosuhteissa.

Ja kyllä minusta inhimillisellä kärsimyksellä pitäisi ylipäänsä olla väliä missä vaan. Isossa kuvassa olen edelleen kehitysyhteistyön kannattaja – enemmän kuin sen kriitikko. Vaikka rahoitusta on karsittava tehottomilta avun muodoilta, ruohonjuuritasolta ponnistava yhteistyö on usein ollut suureksi hyödyksi.

Eikä juuri Suomen tarvitse tehdä kaikkea, lähinnä oma pieni osansa. Kyse on paljolti työnjaosta. Tosi moni asia vaan olisi globaalistikin helpommalla tolalla, jos onnistuisimme tukemaan vakaata demokraattista kehitystä esimerkiksi Länsi-Afrikassa. Ja suomalaistenkin tarvitsemia niukkoja resursseja on paljon helpompi jakaa kestävästi ja reilusti, kun vallassa ovat demokraattisesti valitut poliittiset johtajat.

Juuri afrikkalaisiin vallankaappauksiin keskittyvässä artikkelissaan Marwan Bishara (Al Jazeera 31 Aug 2023) painottaa, että ne ovat usein ”sisäpiirin työtä ja niitä voi estää vain parantamalla maan yleistä sisäistä tilannetta ja ulkosuhteita”. Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Katariina Mustasilta on puolestaan sanonut, että EU:ssa suljettiin osin silmät nigeriläisten tyytymättömyydeltä. Tämä vaikutti epäonnistumiseen Nigerin vallankaappauksen ennakoinnissa. (Yle 12.8.2023)

Ei ole helppoja ratkaisuja, mutta selvitysmahdollisuuksia kyllä!

Tämä kirjoitus ei taivu varsinaiseksi poliittiseksi pamfletiksi. Vielä vähemmän kyse on suomalaisia hämmentävän paljon kiinnostaneesta oikeanlaisten sanojen käyttämisestä. Pikemminkin haluan avata yhdenlaista vähemmälle huomiolle jäänyttä ikkunaa maailmaan ja rohkaista muita avaamaan vastaavia ikkunoita lisää – kysymään ja ottamaan selvää.

Filosofi Immanuel Kant sanoi, että valistus on kasvamista pois itse aiheutetusta alaikäisyyden tilasta. Moni suomalainen osaa lukea englantia ihan sujuvasti. Kiistanalaisissa kysymyksissä on turha jättäytyä vain muutamien keskeisten suomalaisten mediatalojen tiedotusratkaisujen varaan.

Monista maailman kehityskuluista on ihan oikeasti syytä olla huolissaan. Ja monista kiistanalaisista asioista vähän kauempanakin – siis juuri asiasisällöistä ja sisältöjen tulkinnoista – on mahdollista ottaa paljon selvää myös ihan itsenäisesti.