Washington, D.C.: havaintoja ja ajatuksia

United Airlines -lentoni Dullesin kansainväliselle lentokentälle oli aikataulussaan. Tosin metromatkan pituus hopealinjalla sieltä keskusta-alueelle pääsi hieman yllättämään – tunnin verran taisi mennä. Saavuin hotellille vasta klo 23 jälkeen.

Matkustin Pohjois-Carolinasta, jota koskevista havainnoistani ja ajatuksistani kirjoitinkin äskettäin Puheenvuoroon tänne. Vajaan parin viikon reissustani Yhdysvaltoihin oli jäljellä vielä vajaat kolme turistipäivää Washingtonissa, District of Columbia. Seuraavassa niputan hieman havaintojani ja ajatuksiani sieltä aihepiireittäin.

Taidemuseo, kartano ja Kongressin kirjasto

Historian kannalta varhaisimpaan ajanjaksoon liittyi vierailuni The National Gallery of Art -taidemuseoon. Sisäänpääsy oli maksuton. Tältä osin taide kuuluu siis Yhdysvalloissa aidosti kaikille, ei vain maksukykyisille. Eikä mikä tahansa taide: Rembrandtin ja Paul Cézannen teokset olivat erityisesti minun makuuni, ja toki näyttelyn vetonaula Leonardo da Vincin maalaama Ginevra de’ Bencin muotokuva. Tällä naisella on selvästi surullisempi, huolestuneempi ilme kuin Mona Lisalla.

Yhtenä aamupäivänä ajoin keltaisen metrolinjan päätyyn asti. Siellä sain puolestaan odotella vielä yli puoli tuntia liityntäbussia. Kahvilaa ei siinä näkynyt, mutta noin puolen kilometrin päästä löytyi tavallisen oloinen lähiostari, jonka 7-Eleven-kaupasta sain mukaani mukillisen kuumaa.

Ehdin Mount Vernon -kartanolle Virginiassa juuri ja juuri tilaamanani ajankohtana. Kyseessähän on maanviljelijän, kenraalin ja Yhdysvaltain ensimmäisen presidentin George Washingtonin kotikartano. Paljolti orjien rakentama se on, mutta hieno. Sen huoneissa ja joenrantamaisemissa tehtiin monet Yhdysvaltain syntyyn johtaneet päätökset.

Aivan keskeisiin maan perustajiin kuuluu myös Thomas Jefferson, Itsenäisyysjulistuksen (1776) pääasiallinen kirjoittaja. Hänen mukaansa on nimetty kaiketi maailman suurimman kirjaston, Kongressin kirjaston, päärakennus Capitol Hillin Kongressitaloa vastapäätä. ”En voi elää ilman kirjojani”, oli Jefferson sanonut. Ja onhan hänen täällä säilytettävä henkilökohtainen kirjastonsa varsin laaja. Tasavalta perustettiin aikanaan paitsi ahkeruuden, yhteisöllisyyden ja sotataidon, myös sivistyksen ideaaleille – ja siis orjataloudelle.

Capitol Hillillä tapahtuu

Kirjastovierailullani kuulin Kongressitalon toiselta puolelta mielenosoituksen rummutusta ja huutoja. Kun sitten pääsin kiertämään Capitol Hillin tälle avarammalle länsipuolelle, jossa on vesiallas ja josta avautuu näkymä Washington-monumentille, mielenosoitus oli jo ohi. Siellä täällä kuljeskeli vielä ihmisiä Palestiinan lippuja heilutellen. Maassa lojui kyltti: ”From the river to the see, Palestine will be free.”

Tämä miekkari ei ylittänyt isojen mediatalojen uutiskynnystä, nopsasti selaillen. Lontoossa ja New Yorkissa oli ollut rajummat tilanteet.

Washingtonissa olivat puolestaan palestiinalaisten kannattajat juutalaiskannattajien johdolla osoittaneet mieltään muutama päivä aiemmin, myös sisällä Capitol Hillin Cannon-toimistorakennuksen Rotundassa eli suuressa kupolisalissa. En ole huomannut selkeää uutisointia siitä, miten he tarkalleen ottaen olivat sinne päässeet. The Independent raportoi tuon luvattoman mielenosoituksen johtaneen noin 300 pidätykseen. Ehkä on joskus myöhemmin kuunneltava oikeuskäsittelyraportit tapahtuneesta.

The National Mall -aukion reunalta löytyi myös suurehko teltta, jossa oli Israelin värejä ja Jeesus mainittu. Illan tummuessa päähuomion vei leukemiapotilaiden tueksi järjestetty konsertti.

Kun tulin sitten arkipäivänä (viime maanantaina) uudestaan Capitol Hillille, Kongressitalon vierailijakeskus (Visitor Center) oli auki. Vaikka olin netti-infon perusteella muuta luullut, vierailijat pääsivät tästä Kongressitaloon sisään ilman kutsua. Menin turvatarkastuksen läpi, jonotin ja sain maksutta lapun rintaan ja kuulokkeet päähän. Sitten vaan opastetulle kierrokselle kerrassaan Kongressitalon Rotundaan ja muutamiin muihin talon upeisiin saleihin!

Senaatin ja edustajainhuoneen istuntosaleihin ei sentään ollut turisteilla asiaa. Yhden käytävän yllä luki vielä ”Speaker McCarthy”, vaikka hänet oli jo ehkä pari viikkoa aiemmin tästä asemasta syrjäytetty. Talon piha-aukiolla tv-ryhmä haastatteli asiasta itsetietoisen oloista harmaatukkaista kongressiedustajaa, jota en kuitenkaan tunnistanut.

Eri puolilla oli kevyitä metalliaitoja. Näissä kiellettiin menemästä lähemmäksi pääsisäänkäyntejä. Jotkut menivät silti aivan rauhallisesti lähemmäksi. Poliisi ei vaikuttanut puuttuvan asiaan johdonmukaisesti.

Huumevirastolta Korkeimpaan oikeuteen

Kun metrosta nousee Pentagonin asemalta, kaukana ei ole myöskään Huumeviraston (Drug Enforcement Administration, DEA) päämaja. Army Navy -väylän varrelta löytyi kyltti sen vierailijakeskukseen ja museoon, mutta ison talon ovessa ei museosta ollut mainintaa. Menin kuitenkin sisään ja turvatarkastuksen takaa museo löytyi. Huumeiden sekä huumepolitiikan, -operaatioiden ja -riippuvuushaasteiden esittelyjen keskeltä puhuttelevimmaksi nousi seinä, jossa oli museovierailijoiden kirjoittamia lappuja. Mitä on koettu, mikä on auttanut ja mitä pitäisi osata tehdä paremmin?

Huomattavasti isompi museo oli Vakoilumuseo. Siellä olisi voinut opiskella alan teemoja ihan huolellakin, mutta aika oli kortilla. Valkoisesta talosta piti nähdä ainakin vierailijakeskus ja itse talo. Sen edessä oli itämaisen parrakkaan mielenosoittajan teltta, jonka kylteissä vaadittiin vaikka mikä – ehkä näkyvimmin Kashmirin vapautusta.

Kansallisarkiston museossa pääsee puolestaan näkemään esimerkiksi Yhdysvaltain perustuslain alkuperäiskappaleen. Laajempi näyttely nostattaa henkeä sen periaatteiden ja lisäysten kannattamiseen aikakausien muuttuessakin. Aikamoisella koetuksella nämä periaatteet ovat viime aikoina olleetkin esimerkiksi Trumpin ja Bidenin hallussa pitämien salaisten asiakirjojen tapauksissa, juurikin Kansallisarkiston hallinnollisiin vastuisiin liittyen.

Korkeimmassa oikeudessa järjestetään yleisöluentoja useimpina niinä arkipäivinä, jolloin siellä ei ole istuntoja. Olin paikalla maanantai-aamuna yli puoli tuntia ennen yhden luennon alkamista. Täpärälle meni, koska jouduin odottelemaan ulkona isohkon koululaisryhmän takana, mutta pääsin kuitenkin luennolle ihan sinne Korkeimman oikeuden istuntosaliin. Oikeusjärjestelmän perusasioiden esittelyn lisäksi tarkasteltiin hypoteettista esimerkkitapausta The United States v. You. Minulle jäi hieman epäselväksi, mistä ”minua” syytettiin, mutta hyvillä mielin sain poistua ottamaan valokuvia rakennuksen aulasta ja massiivisista pylväistä.

Kysymys hallintovaltiosta

Yhdysvaltain sisäpolitiikan yksi kuumimpia kiistakysymyksiä on niin kutsutun hallintovaltion (administrative state) asema ja laajuus. Washingtonin kaduilla tämä kysymys konkretisoitui: keskustan lähes jokaisessa korttelissa on valtavia hallinnollisia rakennuksia. Moni pohtii, ymmärtävätkö niiden työntekijät paljoakaan tavallisten yhdysvaltalaisten huolista. Ja vaikka he näistä jotain ymmärtäisivät, keskittyvätkö he lopulta enemmän oman valtansa ja resurssiensa turvaamiseen kuin köyhien ja keskiluokkaisten kansalaisten aseman kohentamiseen?

Satunnaisena matkailijana en juurikaan löytänyt vastauksia maan politiikkaan, talouteen enkä kestävään inhimilliseen kehitykseen liittyviin kysymyksiini. Kotiin tultuani sain sitten seurata mediasta, kuinka kongressin edustajainhuoneen puhemieheksi saatiin valittua Mike Johnson. Hänellä on sanottu olevan valmiutta purkaa maan hallintovaltion rakenteita. Luullakseni purkamisen varaa jonkin verran olisi.

(Kuvat, VP, lokak. 2023: Mt. Vernon; The National Mall & The Capitol Hill; The Rotunda of The Congress Building, Capitol Hill; The U.S. Supreme Court Building)

Ville Päivänsalo
Sitoutumaton Kirkkonummi

Kirjoittaja on teologian tohtori (2005), teologisen etiikan ja sosiaalietiikan dosentti (2010) ja Diakin lehtori (2021-, v. 2023 lyhennetyllä työajalla).

Kulttuurit ja etiikka -aloite: tavoitteena uskontojen, kulttuurien ja kestävän oikeudenmukaisuuden käytännöllinen ymmärtäminen (https://culturesethics.wordpress.com).

Uuden Suomen blogistina kirjoitan ensisijaisesti sosiaalieettisen tutkimustaustani pohjalta, tai miten itse parhaaksi näen. (Vuoteen 2022 asti julkaistut blogikirjoitukseni löytyvät eri profiilista, kuitenkin nimelläni Ville Päivänsalo.)

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu