Valtakunnansovittelijan tehtävä on sovitella, ei politikoida

Valtakunnansovittelijan virka ei ole harjoittelupaikka, vaan sovittelijalla on valmiudet hakea ratkaisuja vaikeissa tilanteissa. Hän tuntee eri toimialojen erityispiirteet, niiden kipupisteet ja taustat sekä neuvotteluosapuolet. Hänellä on siten parhaat edellytykset löytää kaikkien osapuolten hyväksyttävissä olevia ratkaisuja työriitoihin. 

Juuri tehtäväänsä valitun uuden valtakunnansovittelijan tuore haastattelu oli häkellyttävää luettavaa, kun sitä tarkastelee nimenomaan hänen työnkuvansa kautta. 

Lain mukaan sovittelijan tehtävä on edistää työmarkkinoiden toimintaa ja sovitella työriitoja, ei vartioida niin sanotun yleisen palkankorotuslinjan toteutumista, linjata etukäteen työehtoja tai palkankorotustasoja. Tällä viikolla tehtävään valittu Vuokko Piekkala kuitenkin linjasi Ylen haastattelussa jo tulevien neuvottelukierrosten palkankorotuksia, vaikka kellään ei vielä ole edes tiedossa koko kierroksen toteuttamismallia tai rakennetta.

Sovittelijalla ei ole varaa epäonnistua tehtävässään. Kevään kohun jälkeen olisi ollut tuhannen taalan paikka uudistaa valintamenettelyä, mutta sopiva ehdokas löytyi jo ennenkuin tehtävä oli edes virallisesti avoinna. Valintaprosessiin osallistuneet työmarkkinakeskusjärjestöt eivät edes käytä valtakunnansovittelijan palveluja. Näin ollen työmarkkinakeskusjärjestöjen vastuu asiassa on pyöreä nolla. Sen sijaan vastuun kantavat 100 prosenttisesti poliitikot, jotka lopullisen valinnan tekivät.

Tämä viimeisin ”tyylivirhe” oli vain piste iin päälle kuvaamaan koko sitä suhmurointia, mitä esityksen taustalla oli. Esityksen perusteena oli työmarkkinajärjestöjen keskinäiseen vallanjakosopimukseen perustuva kompromissi. Tässä prosessissa oli myös mukana oma keskusjärjestömme Akava, mikä on vastoin arvojamme. Hävettää.

Julkisen keskustelun ansiosta kuitenkin Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n paljon spekuloitu alkuperäinen suunnitelma kuitenkin jäi toteutumatta, jossa silloinen valtakunnansovittelija olisi vaihtanut paikkaa Teknologiateollisuus ry:n silloisen työmarkkinajohtajan kanssa.

Toivon sydämestäni onnistumista uudelle sovittelijalle. Ensimmäiset haastattelut eivät tosin lupaa hyvää. Sovittelijainstituutio ei kestä epäonnistumista. Suomen talous ei puolestaan kestä epäonnistuneita työriitojen sovitteluprosesseja. Tästä syystä tulevaisuudessa valintaa tehtäessä onkin syytä korostaan pätevyyden ja kokemuksen, ei pelkkien suosittelijoiden merkitystä. Helppoa tästä ei tule ja siitä kertoo jo se, että esim. Vuokko Piekkalaa suositellut STTK:n puheenjohtaja Antti Palola kritisoi uuden sovittelijan Ylen haastattelussa antamia lausuntoja, ennen kuin sovitelija pääsi edes aloittamaan virallisesti tehtävässään.

Nyt olisi paras käynnistää selvitys ministeriön aloitteesta siitä, miten koko valtakunnansovittelijan valintaprosessi tulevaisuudessa uudistetaan ja hoidetaan. Aikaa on neljä vuotta. Kello käy.

 

Ville-Veikko Rantamaula

 

 

Ville-VeikkoRantamaula
Keskusta Helsinki

Olen 42-vuotias Akavan varapuheenjohtaja ja työskentelen edunvalvontajohtajana Tradenomiliitossa vastaten yksityisen sektorin ja julkisen sektorin edunvalvonnasta. Olen Kekustan Helsingin piirin puheenjohtaja ja puoluehallituksen varajäsen. Minulla on tytär. Vapaa-aikani vietän mökkeilemällä, tekemällä reippaita kävelylenkkejä ja soittamalla rumpuja.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu