Saksan vapaakirkot ja Adolf Hitler

Adolf Hitler ja Saksan vapaakirkot

 

Julkaistu RV -lehdessä 28.8.2013. Tässä on lyhentämätön ja leikkaamaton versio.

 

Adolf Hitlerin valtaannoususta on tänä vuonna tullut kuluneeksi
80 vuotta. Kansallissosialistien eli natsien valtakausi päättyi
toiseen maailmansotaan, joka aiheutti yli 60 miljoonan ihmisen
kuoleman ja on tuhoisin maailmassa koskaan käyty sota.

 

Herätyskristillisyyden historian synkkiä lukuja kirjoitettiin,
kun Saksan vapaat suunnat lähes yksimielisesti kannattivat Hitlerin
valtaannousua, uskoivat hänen olleen Jumalan lähettämä johtaja ja
tottelivat hänen käskyjään myös vainojen ja sodan aikana.

 

1. Miksi kristityt innostuivat Hitleristä?

 

Saksa muuttui voimakkaasti maailmansotien välisinä vuosina.
Demokraattinen järjestelmä toi toimintavapauden vapaille
seurakunnille. Yhteiskunnan arvot liberalisoituivat. Talous kehittyi
myönteisesti 1920-luvulla, mutta rikkaiden ja köyhien tuloero silti
kasvoi. Berliinistä tuli kulttuurin ja viihteen kansainvälinen
keskus. Ensimmäisessä maailmansodassa oli kuollut 2 miljoonaa ja
haavoittunut 4 miljoonaa työikäistä saksalaista miestä, mikä
johti sukupuolijakauman vääristymään ja naisten aseman
vahvistumiseen työelämässä.

 

Tilanne oli vapaille seurakunnille uusi ja hämmentävä, vaikka
vapaat suunnat iloitsivat uskonnonvapaudestaan. Ilmaisuvapauden
lisäännyttyä myös kristinuskon arvostelu sekä siveettöminä
pidetyt taide- ja viihde-esitykset saivat tilaa julkisessa elämässä.
Kristityt pelkäsivät myös kommunisteja, jotka saivat enimmillään
19% valtiopäiväpaikoista ja yrittivät väkivaltaista
vallankumousta Neuvostoliiton tukemina.

 

Natsien tavoite oli germaanisen kansan muodostama valtio, jota
hallitsee johtajan tahto. Hitler näki suurimpana vihollisena
juutalaiset, joiden hän katsoi olevan syyllisiä liberaalien ja
vasemmistolaisten arvojen yleistymiseen, keinotteluun ja
moraalittomuuteen. Hitlerin arvot eivät olleet uusia, vaan
demokratian ja juutalaisten kiihkeä vastustaminen oli yleistä
Saksan konservatiivisissa ja kristillisissä piireissä.
Jälkipolville tästä on säilynyt tietoja kristillisissä lehdissä
ja kirjoissa.

 

Saksan herätyskristillisen elämän vaikuttajiin kuului Gustaf
Friedrich Nagel (1868-1944), joka oli Vapaan evankelisen kirkon
pastori, Allianzblatt -lehden päätoimittaja ja kirjailija. Nagel
kirjoitti jo vuonna 1896 teoksen ”Suuri taistelu”, jossa hän
näkee koko kristillisen seurakunnan olevan taistelussa
”juutalaisuutta” vastaan, jota hän näkee liberaalissa,
lihallisessa ja valtiokirkollisessa kristillisyydessä. Juutalaisuus
oli synonyymi epärehellisyydelle ja tuomittavalle ajattelulle.
Vapaakirkkojen puhujat usein nimittivät luterilaista ja katolista
kirkkoa ”juutalaisiksi” arvostellessaan niiden maallistumista.

 

Allianzblattin pääkirjoituksissa Nagel piti demokratiaa tienä
antikristuksen valtakuntaan ja kaipaili keisaria takaisin
valtaistuimelle. Kirjassa ”Raamatullinen arviointi nykyajan
sosiaalivallankumouksellisista liikkeistä” (1920) hän arvostelee
sosiaalidemokratiaa, koska Raamatun mukaan maailma menee kohti tuhoa
eikä se edes voi kehittyä kohti yleistä hyvinvointia ja
tasa-arvoa. Kristityn pitäisi nauraa tuollaiselle utopialle. Nagel
pitää luokka- ja tuloeroja Jumalan tahtona, ja toteaa nälän ja
köyhyyden olleen historian saatossa moraalisten hyveiden ja
rohkeuden kouluja. Hän tulkitsee 1. Piet. 2:20-21 niin, että
kristityn ei pidä pyrkiä sosiaalisten olojen parantamiseen.

 

Erfurtin helluntaiseurakunnan
pastori Karl Wilhelm Mütschele kirjoitti 1932 teoksen ”Monta
väärää profeettaa!” Yksi kirjan luvuista on ”Väärä
juutalaisuus”. Mütschelen mukaan Vanhassa Testamentissa Jumala on
antanut juutalaiselle kansalle tehtävän olla maailman kansojen
esikuva. Juutalainen kansa kuitenkin johtaa kapitalistista maailmaa
rahan vallalla ja kommunistista maailmaa häikäilemättömällä
älyllä. Mütschelen mielestä kristittyjen tulee kiihkoa välttäen
mutta älyllisesti argumentoiden sulkea juutalaiset yhteiskunnasta.
Näin täytetään hänen mukaansa Roomalaiskirjeen 11-13 lukujen
sanoma, ja myös Raamatun ennustus ”monet ensimmäiset tulevat
viimeisiksi”.

 

Saksan ensimmäinen vapaisiin seurakuntiin kuulunut
kansanedustaja, baptistikirkon johtajana sittemmin toiminut Paul
Schmidt oli kriittinen natseja kohtaan. Vuonna 1932 hän kirjoitti
baptistien Wahrheitszeuge -lehdessä:

”Seurakunnan vasemmalla puolella muodostuu brutaalin
jumalattomuuden rintama, oikealla kulkee valtion jumalointi sekä
rodun ja veren ihannointi. Vasemmalla halutaan kristinuskon
tuhoamista, oikealla sen läpäisemistä ja alistamista. Molemmat
ovat seurakunnalle hengenvaarallisia.”

 

Schmidtin varoitus ei tehonnut.
Hitlerin sanoma kantoi herätyskristittyjen sieluissa hedelmää.
Hitler puhui usein Jumalasta ja joskus päätti puhetilaisuutensa
rukoukseen. Hitler varoitti samoista vaaroista kuin hengelliset
julistajat. Hitlerin puheiden tyyli ja rakenne muistuttivat
herätyssaarnaa. Lauseet olivat yksinkertaisia, kuulijoissa
herätettiin eri tunnetiloja, kannanotot olivat mustavalkoisia, ja
lopussa kuulija johdatettiin kohti henkilökohtaista ratkaisua eli
NSDAP:n äänestämistä. Monet kristityt kokivat olonsa kotoisaksi
Hitlerin puhuessa.

 

Hitlerin noustessa valtaan
useimmat vapaiden seurakuntien jäsenet olivat ilahtuneita. Sekä
natsien että vapaakirkkojen kannatus oli suurimmillaan
maanviljelijöiden ja pienyrittäjien parissa sekä Saksan itäosissa,
kun taas suurkaupungeissa ja teollisuustyöväen parissa molempien
suosio oli vähäisempää. Lukemattomissa kristillisissä saarnoissa
ja lehdissä hehkutettiin, että Hitler oli Jumalan lähettämä
johtaja Saksalle. Oli jopa evankelioivia traktaatteja, joissa
kehotetaan kääntymään Kristukseen puoleen, kun Saksaa johtaa
Jumalaan uskova Hitler ja ateismi on kukistettu.

 

2. Vapaat seurakunnat Hitlerin
valtakaudella

 

Diktatuurin ensimmäinen
tavoite oli Saksan yhdenmukaistaminen (Gleichschaltung). Koko Saksan
tuli palvella kansallissosialistisia päämääriä. Ammattiliitot ja
työnantajajärjestöt lakkautettiin.

Urheilun ja kulttuurin alalla
kaikki toimijat saatettiin valtion ohjaukseen.

Yhdenmukaistamisessa vapaat
kirkot pääsivät muihin elämänaloihin verrattuna vähällä.
Kirkkoministeri Hanns Kerrl rohkaisi vapaiden kirkkojen johtajia
matkustamaan ulkomaille ylistämään natsihallintoa. Helluntailaisen
Elim-liikkeen johtaja Heinrich Vietheer teki USA:n kiertomatkan, ja
metodistien piispa Otto Melle esitteli kansallissosialismin
kristillisyyttä Oxfordissa Kirkkojen maailmanneuvoston kokouksessa.
Berliinissä järjestettiin Baptistien maailmankonferenssi 1934, jota
valtio tuki avokätisesti. Berliinin olympialaisten yhteydessä 1936
oli suuri evankelioimistapahtuma. Hitler halusi, että kristityt
ulkomailla eivät näkisi Saksaa uhkana eivätkä vaatisi
hallituksiaan investoimaan puolustukseen. Tähän Hitler tarvitsi
kirkkojen apua.

 

Vapaat kirkot toimivat natsien
toivomalla tavalla oma-aloitteisesti. Ainakin baptistikirkko ja
adventtikirkko erottivat joitakin juutalaista syntyperää olevia
jäseniään, ja muutamat heistä surmattiin keskitysleirillä.
Helluntaiseurakunnissa luovuttiin tavasta kohottaa kädet rukouksen
ja ylistyksen aikana, koska se näytti veltosti tehdyltä
Hitler-tervehdykseltä. Kun luterilaisen kirkon nuorisotyö
yhdistettiin Hitler-Jugendiin, baptistit 1934 lakkauttivat itse oman
nuorisoliittonsa. Helluntailainen Mülheimin seurakuntaliitto lisäsi
1937 uskontunnustukseensa omasta aloitteestaan lauseen ”Juutalaisten
poistaminen kansamme ja muiden kansojen keskuudesta on meille Jumalan
tahdon ja ennalta määräämisen mukainen tehtävä”. Mülheimin
liiton Heilszeugnisse- lehti kirjoitti sodan aikana, että Saksan
voitto Britanniasta on ennustettu Raamatussa (Daniel 7:4). Vuonna
1941 kuitenkin kaikki kristilliset lehdet kiellettiin paperipulaan ja
sotasensuuriin vedoten.

 

 

Natsit toteuttivat
perhearvojaan niin, että suurin osa julkisen sektorin naispuolisista
työntekijöistä irtisanottiin ja naisten roolia muutenkin
rajoitettiin. Naisen paikka oli kotona. Tämä sai suuret kehut
vapailta kirkoilta. Veljesseurakunnan lehti Die Tenne kirjoitti, että
”naisten ja miesten tasa-arvo on juutalaisen hengen perverssi
tuote.”

 

3. Harvinaisia poikkeuksia

 

Rohkea poikkeus oli Arnold
Köster (1896-1960), joka oli Itävallan ainoan baptistiseurakunnan
pastori Wienissä. Hän varoitti natsien ideologiasta jo ennen
Itävallan liittymistä Saksaan. Kösterin kuuluisin saarna oli 1941
Obadjan kirjan tarkastelu, jossa hän yhdisti ylpeän Edomin Saksan
valtakuntaan. Seurakunta auttoi useita juutalaisia pakoon, ja
ukrainalaiset pakkotyöläiset saivat pitää jumalanpalveluksia
seurakunnan tiloissa. Köster joutui kuulusteluihin, mutta häntä ei
rangaistu. Köster itsekin on ihmetellyt, miksi hänelle ei käynyt
kuinkaan.

 

Herman Lauster (1901-64) oli
nuorena muuttanut USA:han, kokenut hengellisen herätyksen ja
liittynyt Church of God- helluntailiikkeeseen. Hänet lähetettiin
1936 Saksaan seurakuntien perustamistyöhön. Hän ei saanut
Gestapolta työhön lupaa, ja vuonna 1938 hänet pidätettiin.
Lauster oli vankina Welzheimin keskitysleirillä kuuden kuukauden
ajan. Tapaus sai USA:ssa julkisuutta, ja hänet vapautettiin mitään
selityksiä antamatta. Sodan aikana Lauster värvättiin Saksan
rannikkotykistöön Guernseyn saarelle, jossa pian monet tykkimiehet
tulivat uskoon. Guernseyn tykkimiehistä kolme on toiminut
helluntaiseurakuntien pastoreina sodan jälkeen. Lauster on
tiettävästi ainoa Saksan helluntailainen, joka joutui
keskitysleirille.

 

Gestapo määräsi myös
Adventtikirkon lakkautettavaksi vuonna 1933, mutta kielto kumottiin
kymmenen päivän kuluttua. Varmaa tietoa kiellon ja sen
peruuttamisen syystä ei ole.

 

Natsivallan aikana noin 32.000
saksalaista sai kuolemantuomion erilaisista rikoksista Hitlerin
valtaa vastaan. Yli 350.000 Saksan sotilasta karkasi armeijasta.
Israel on myöntänyt 525 saksalaiselle ja 92 itävaltalaiselle
arvonimen ”Vanhurskas kansakuntien joukossa” kiitokseksi työstä
juutalaisten pelastamiseksi. Historian lähteissä ei ole mainintaa
siitä, että näiden henkilöiden joukossa olisi ollut ainuttakaan
vapaakirkkoihin kuulunutta saksalaista.

 

Lähteet:

 

Freikirchenforschung 15,
Münster 2006

Freikirchenforschung 21,
Münster 2012

Heinz, Daniel (toim.):
Freikirchen und Juden im ”Dritten Reich” – Instrumentalisierte
Heilsgeschichte, antisemitische Vorurtaile und verdrängte Schuld,
Göttingen 2011

Olpen, Bernhard: Gekämpft mit
Gott und Menschen – Das Leben von Heinrich Vietheer. Erzhausen 2007

Railton, Nicholas: The German
Evangelical Alliance and the Third Reich – an Analysis of the
”Evangelisches Allianzblatt”. Bern 1998

Schmidgall, Paul: Herman
Lauster kehrt nach Deutschland zurück – eine kurze Biographie des
Gründers Gemeind e Gottes. InSpirit -lehti 2/2006

Zimmermann, Sandra: Zwischen
Selbsterhaltung und Anpassung Die Haltung der Baptisten- und

Brüdergemeinden im
Nationalsozialismus. Julkaistu internetissä www.bruederbewegung.de

0
villehoikkala
Sosialidemokraatit Kerava

Lakimiesyrittäjä, kahden lapsen isä

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu