Enemmän avoimuutta opetus- ja tutkimustehtävien täyttöön yliopistoilla

Vuoden 2010 yliopistolakiuudistuksen piti olla sen sorvaajien mukaan “Toiseksi paras asia, mikä yliopistoille on tapahtunut niiden perustamisen jälkeen”. Näin lupasi silloinen opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) helmikuussa 2008.

Sittemmin olemme nähneet, että puheissa oli ajan poliittiselle retoriikalle tunnusomaisista ylisanojen viljelyä. Yliopistojen rahoitus muuttui epävarmemmaksi ja vyönkiristämisestä tuli arkipäivää. Konkreettinen heikennys, jonka kanssa kampuksilla on kymmenen vuotta eletty, on avoimuuden väheneminen kovasti kilpailtujen opetus- ja tutkimustehtävien täytössä.

Yliopistolaki 2010 poisti virat ja toi tilalle työsuhteet, joiden täytössä julkisuusvaatimukset ovat merkittävästi virkasuhdetta heikommat. Nykyisin yliopistolehtorien ja professorien tehtäviä täyttäessä ainakin Helsingin yliopistossa yleensä ensimmäisessä karsinnassa rannalle jäävät saavat tiedoksi vain jatkoon valittujen nimet. Tarkempia perusteluja ei useimmiten saa edes pyydättäessä.

Kun nykyinen tiedemaailma korostaa kaikessa avoimuuden periaatetta, eikö sitä pitäisi lisätä myös yliopistohallinnossa? Miten hakija voi kehittää omaa osaamistaan, jos hän ei saa palautetta, mihin suuntaan sitä pitäisi kehittää? Avoimuuden lisäämiseksi yliopistolakia tulisi korjata tai tietenkin yliopistot voisivat alkaa ilman lakimuutostakin soveltaa uusia läpinäkyvyyttä lisääviä periaatteita tehtävien täytössä.

Mielipidekirjoitus Acatiimi-lehdessä 1/2020

villejalovaara

Helsinkiläinen kaupunginvaltuutettu vuodesta 2013 & SDP:n valtuustoryhmän varapuheenjohtaja & kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen & Helsingin ja Turun yliopistojen dosentti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu